Kategoriat
Arkistot

Uukuniemen poikien ikimuistoinen itsenäisyysjuhla

Huomenna torstaina itsenäinen Suomi täyttää 101 vuotta ja lipunnoston sekä Tuntemattoman sotilaan lisäksi perinteeseen kuuluvat tietysti presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto. Lapset sen sijaan pääsivät aloittamaan juhlallisuuksia vastaanoton merkeissä jo hieman etuajassa, kun noin 600 nelosluokkalaista ympäti Suomen  kokoontui Helsingin säätytalolle, jossa heitä oli vastaanottamassa pääministeri Juha Sipilä. Perinne alkoi  viime vuonna Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi, jolloin jokaisesta kunnasta kutsuttiin säätytalolle kaksi vuonna 2007 syntynyttä oppilasta. Nyt kutsuttuina olivat vuonna 2008 syntyneet lapset.

Parikkalan kunnan edustajat valittiin vuosi sitten Kirjolan koulusta ja tällä kertaa oli Saaren koulun vuoro. Juhlaan halukkaiden lähtijöiden joukosta koulun henkilökunta valitsi kaksi oppilasta ja Parikkalan edustajiksi pääsivät Uukuniemellä asuvat pojat Anssi Pöyhönen ja Jonne Hirvi. Innostus ja riemu oli käsinkosketeltava kun tieto valinnasta kiiri poikien korviin lokakuun loppupuolella. – Kyllä siinä aika monta riemunkiljahdusta kuultiin, naurahtaa poikien opettaja Nita Kekäläinen. Valmistautuminen tärkeään tapahtumaan on sujunut asianmukaisella tavalla ja juhlavaateitta hankittu. Paljon. – Kauluspaidasta en kyllä kauheasti tykkää kun se kiristää hihoista, tuumi Anssi. Ennakkotehtävänä oli myös toimittaa kuva pojista suosikkikirjansa kanssa. Kaikista kuvista koottu taideteos paljastetaan Oodi -keskuskirjastotalon avajaisissa keskiviikona. – Eniten odotan Sipilän kättelyä ja toiseksi eniten syömistä, kertoi Jonne juhlapäivän kynnyksellä. Anssi puolestaan odottaa tanssia ja uusia ystäviä. Matka pääkaupunkiseudulle taittuu näppärästi junalla ja mukaan lähtee myös opettaja Kekäläinen. – Junamatkalla varmaan pelataan jotain peliä. Aamulla on yksi tunti yhteiskuntaoppia ja sitten lähdetään, sanoi Jonne tiistaina.

Keskiviikko-iltana pojat olivat junassa kotimatkalla monta muistoa rikkaampina. Päivä oli ollut onnistunut ja ohjelma monipuolista. Parasta oli ollut päästä samaan valokuvaan pääministerin kanssa. Kivoja olivat myös erilaiset salit, joissa oli järjestettynä erilaista ohjelmaa. – Timo Parvelan Ella ja kaverit esitettiin musiikkitarinana ja lukemassa oli itse kirjailija Parvela, kertoo Kekäläinen. Mieluisia olivat myös erilaiset coctail-herkut ja Tuure Boeliuksen esitys. – Sipilä kysyi pojilta kättelyssä mistä ovat kotoisin ja oliko ollut kiva ilta. Yhteiskuvaa otettaessa kerrottiin terveiset Parikkalasta, sanoo Kekäläinen.

Lasten itsenäisyyden juhlia vietettiin tänä vuonna toistamiseen Helsingin säätytalolla.
Noin 600 juhla-asuun sonnustautunutta neitiä ja herraa pääsi ihmettelemään juhlahumua.
Mieluista ohjelmaa riitti. Työn touhussa myös Saaren koululaiset Jonne Hirvi (vas.) ja Anssi Pöyhönen.

Odotettu kättely. Pääministeri Juha Sipilä ja Anssi.
Pääministeri Sipilä ja Jonne.

Ikimuistoinen kuva. Pojat välittivät Sipilälle terveiset Parikkalasta.

 

K.L.

Kuvat: Nita Kekäläinen

Leirikoulu Uukuniemen maisemissa

Keskiviikkona Saaren Koulu teki syksyisen retken Uukuniemelle leirikoulun merkeissä. Kaikki koulun oppilaat eskari-viskareista aina kuudesluokkalaisiin kokoontuivat aamulla Rajapirtille, josta ryhmät hajaantuivat kukin omille aloitusrasteilleen. Ohjelmaan kuului muun muassa Uukuniemen Erämiesten metsästysaiheisia rasteja, tutustumista Suurtuvan lammastilaan sekä Rajavartiolaitoksen ulkorasti Niukkalan urheilukentällä. Retkieväät makkaroineen ja lihapiirakoineen nautiskeltiin Suurtuvan tilalla. Vesisateesta huolimatta päivä sujui vauhdikkaasti  ja muisteltavaa riittää ainakin loppuviikoksi!

Suurtuvan tilan emäntä Maaret Berg-Tynkkynen iloitsi siitä, että lapset pääsivät tutustumaan erilaisiin juttuihin ja näkemään kotiseutuaan useammalta kantilta. – Kovin olivat innokkaita kyselemään ja kokeilemaan muun muassa karstausta. Mukava ja vilkas päivä, vaikka harmittaakin hiukan sateinen sää, sanoo Berg-Tynkkynen. Uukuniemen Erämiesten puheenjohtaja Osmo Melanen oli niin ikään tyytyväinen onnistuneeseen päivään. – Koululaiset olivat aidosti kiinnostuneita ja eri riistalajit tunnistettiin hyvin. Monilla oli myös omia havaintoja hirvestä, kauriista ja jopa karhusta, Melanen kertoo. Melanen myös uskoo, että osa leirikouluun osallistuneista koululaisista tulee vielä jossain vaiheessa harrastamaan metsästystä. – Sen verran innokkailta vaikuttivat. Nuoria juuri kaipaamme mukaan metsästysseuran toimintaan, hän sanoo lopuksi.

Saaren koululaisten (ja opettajahenkilökunnan) aamu alkoi keskiviikkona poikkeuksellisesti Niukkalassa Rajapirtillä.
Rajapirtin eteisessä riitti tungosta oppilaiden kokoontuessa yhteiseen avaushetkeen sisätiloihin.
Uukuniemen Erämiesten rastilla pääsi katsomaan muun muassa riistakameran kuvia. Kuvassa Minna Alestalo-Melanen ja Jorma Suppola.

Uukuniemen Erämiesten puheenjohtaja Osmo Melasen johdolla eskari-viskarit ja 1. ja 2. luokan oppilaat pääsivät tunnistamaan eläinten jälkiä.

Metsästysaihe tuntui kiinnostavan erityisesti poikia.
5. ja 6. luokan oppilaat aloittivat päivän Suurtuvan tilalta.
Jarno Tynkkynen ja Maaret Berg-Tynkkynen kertoivat lammastilan arjesta.
Lammaskoira Tuurilla oli onnenpäivä. Rapsuttelijoita riitti!
Lampailla riitti yhtä lailla ihmeteltävää lapsilaumassa.

 

K.L.

Helleviikonloppu alkaa Saarelaisten Iltamien merkeissä

Epäonni ei ole saarelaisia kohdannut jos säätiedotusta on uskominen. Perjantaina 13. päivä vietetään Akonpohjan entisellä urheilutalolla Saaren Urheilijoiden organisoimia Saarelaisia Iltamia nyt jo toistamiseen.  – Kun ei täällä kylällä oikein tapahtumia ole, niin päätettiin sitten ottaa ohjat omiin käsiin, kertoo Rauno Partanen.  Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma oli jättimenestys ja vierailijoita oli lähes 500. Osittain heidän painostuksestaan on perinnettä päätetty jatkaa. Paikallisten lisäksi kesäasukkaat ottivat tapahtuman omakseen ja kyselyjä tämän vuoden iltamista on Partaselle tullut ympäri Suomea.  Kävijöitä on Partasen mukaan tulossa kauempaakin: monet 60- ja 70 -luvulla urheilutalolla tansseissa pyörineet haluavat tulla verestämään muistoja ja tapaamaan tuttuja. Pienen urheiluseuran tukena tapahtuman järjestämisessä on joukko sponsoreita ja yhteistyökumppaneita. – Urheilutalon nykyinen omistaja on antanut tilat käyttöömme ja Saaren Rakennuspalvelu, Urheilu-Jussi ja Lähi-Tapiola ovat puolestaan sponsoroimassa ruokatarjoilua, Partanen sanoo. Kaikille avoimet iltamat alkavat perjantaina iltapäivällä klo. 16. Tarjolla on lohikeittoa, jonka jälkeen tiedossa on pesäpalloaiheista ohjelmaa. Ilta jatkuu kunnan kesätorin merkeissä, joka viime vuonna yllätti suosiollaan myös myyjät. – Kyllä siellä taisi myytävät loppua monelta kesken ja samaa tietysti tavoitellaan nytkin,  nauraa Partanen. Loppuhuipennus alkaa klo. 20.30, jolloin  paljasjalkaisista saarelaisista koostuva Vetävä -yhtye valloittaa lavan ja kutsuu tanssin pyörteisiin. Ohjelmisto koostuu sekä uudesta että vanhasta tanssimusiikista, rock-klassikkoja unohtamatta. Anniskelusta vastaa Uukuniemen pitäjän oma Juholan Biisoniareena.

Vuosi sitten sää hiukan haittasi Saarelaisia Iltamia. Tällä kertaa ongelmaa sadekuurojen osalta tuskin tulee. Kuva: Rauno Partanen.

K.L.

Kuperkeikan kiitokset keittiöstä kukkasipuleihin

Vappuna Saaren ryhmäpäiväkoti Kuperkeikassa vietettiin uuden minikeittiön avajaisia naamiaisten merkeissä. Ilmapallojen, serpentiinien ja koristevalojen katveessa nautittiin “alkumaljat” ja napsittiin popcorn-tötteröt. Sitten olikin jo leikin sekä tanssin aika. – Lasten leikkikeittiö oli jo pitkään meillä täällä puheena, mutta se ei kunnan budjettiin mahtunut. Otin asian puheeksi paikallisen timpurin kanssa ja homma hoitui sitä kautta eteenpäin. Lopulta keittiö saatiin lahjoituksena ja valmiiksi rakennettuna sekä asennettuna puuseppä Arto Pekosen ja Pitäjän Timpuri Oy:n toimesta, kertoo lastentarhanopettaja Sointu Suppola. Lapset ottivat keittiön ihastuneita vastaan ja hellan toimivuutta aloitettiin testaamaan puuron keitolla. Keittiö ei ollut kuperkeikkalaisten ainoa kiitoksen kohde vaan puuseppien lisäksi lahjoituksia on tullut myös muualta. – Olemme saaneet ilmaisen kevätretken Kiteelle Pajarinhoviin. Saaren MLL osallistuu myös retken järjestämiseen kustantamalla meille bussimatkat, Suppola sanoo. Lapsia Kuperkeikassa on tällä hetkellä 21. Vuosi sitten päiväkodin tiloja laajennettiin ja samalla tehtiin muutoksia myös piha-alueelle. Parikkalan Puutarhayhdistys Vihreitä Helmiä ry lahjoitti pihalle kukkasipuleita, jotka istutettiin viime syksynä yhdessä lasten kanssa. -Nyt odotellaan millaisia kukkia kevät esiin nostattaa, sanoo Suppola. -Haluamme koko Kuperkeikan puolesta kiittää kaikkia tukijoita ja lahjoittajia, jotka ovat päiväkotiarkeamme rikastuttaneet, hän päättää.

Uuden keittiön avajaisia vietettiin vappuna.
Mittatilaustyönä tehty keittiö on Arto Pekosen ja Pitäjän Timpuri Oy:n yhteistyön tulos.

 

K.L.

 

Persoonallinen minihotelli valloittaa sydämiä Saarella

Kaikki alkoi reilu kolme vuotta sitten. Venäläispariskunta Olga Mikhailova ja Sergei Mikhailov olivat vierailleet Suomessa turisteina useaan otteeseen ja pikku hiljaa kypsyi ajatus muutosta. – Ainoa ongelma oli, että saisimme töitä. Lopulta päätimme työllistää itse itsemme ja kokeilla siipiä hotelliyrittäjinä, kertoo Mikhailova. Hotellitoimintaan soveltuvaa kiinteistöä etsittiin melkein vuosi. – Kerroimme suunnitelmistamme kiinteistönvälittäjä Kyösti Niiraselle ja hän ohjasi meidät oitis Saaren entiselle terveysasemalle. Rakennus soveltui tarkoituksiimme eikä se vaatinut myöskään suurta remonttia, Mikhailova sanoo. Pariskunta ja heidän 11 -vuotias poikansa muuttivat Petroskoista vanhalle terveysasemalle. Pienellä pintaremontilla rakennus sai uuden elämän paloasema -hotellina. – Halusimme luoda jotain tavanomaisesta poikkeavaa ja persoonallista. Sergei on entinen palomies, joten paloasema-teema syntyi hänen ajatuksestaan, sanoo Mikhailova. Sekä sisustaminen että remontointi tapahtui yrittäjien toimesta. – Osa sisustustavaroista on hankittu Venäjältä ja osa Suomesta. Sergein entiset työkaverit ovat tuoneet niitä tuliaisina ja osan olen löytänyt netistä. Myös asiakkaat ovat tuoneet joitain esineitä.

Sisustusta hallitsee luonnollisesti punainen värimaailma. Hauskat yksityiskohdat tekevät majoittumisesta mielenkiintoisen elämyksen niin lapsille kuin aikuisille. Upeat paloautosängyt on teetetty Venäjällä pariskunnan suunnitelmien mukaan. Hotellissa on yhteensä viisi huonetta joista kolmessa on oma pesuhuone sekä wc. – Lähes kaikki huoneet ovat perhehuoneita ja olemme muutenkin pyrkineet vastaamaan erityisesti lapsiperheiden tarpeisiin, Mikhailova kertoo. Yhteisessä keittiössä jokainen voi valmistaa itse ruokaa. Kesäisin ulkona on mahdollista myös grillata. Luonto, rauha ja ulkoaktiviteetit vetoavat erityisesti ulkomaalaisiin ja turisteja on saapunut Euroopan maiden lisäksi myös Amerikasta. – Marjastus, sienestys ja retkeily eivät ole kaikille itsestään selvyyksiä ja monet vieraat viihtyvätkin täällä useamman viikon yhtä soittoa, sanoo Mikhailova.

Hotelli on auki vuoden ympäri ja kiireisimpiä sesonkiaikoja ovat kesä sekä tammikuun alku, jolloin monilla venäläisillä on talviloma. – Työmatkaa on vain muutama metri koska asumme samassa kiinteistössä. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että pystymme vastaanottamaan majoittujia mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Yöpyjien lisäksi hotelliin ovat tervetulleita vierailemaan myös esimerkiksi päiväkoti- ja koululaisryhmät. Mikhailova kiittelee kuinka hyvin paikalliset ovat ottaneet yrittäjät vastaan heti alkumetreistä lähtien. – Oveen tultiin koputtelemaan ja kysymään voisiko terveystalon muodonmuutosta tulla katsomaan. Parikymmentä entistä terveysaseman työntekijää kävi myös vierailulla, naurahtaa Mikhailova. – Paras palaute on lapsivieraiden hämmästyneet ja innostuneet kasvot, ja kun tutut majoittujat tulevat uudelleen kerta toisensa jälkeen, päättää Mikhailova.

Saaren entinen terveysasema on nykyisin paloasemahotelli, Fireman Center.
Jokainen huone on sisustettu teemaan sopivaksi. Sängyt on teetetty Venäjällä yrittäjäparin toiveiden mukaan.

Vastaantuloaulassa riittää lapsille monenmoista ajanvietettä.
Kypärät ovat pienten vieraiden suosiossa ja vapaassa käytössä.
Käytävän seinällä on kokoelma eri maiden palokypäriä sekä muuta sammutusrekvisiittaa.

Muistoksi voi ikuistaa kuvan itsestään palomiehenä.
Hihamerkkejä ympäri maailmaa.

 

K.L.

Sateet ja petoeläimet maaseutuyrittäjien riesana

Kulunut kevät, kesä ja syksy ovat olleet viljelijöiden kannalta pahimpia vuosikymmeniin. Runsaiden vesisateiden takia peltoalueita on edelleen puimatta ja puimatta ne todennäköisesti jäävätkin. – Vastaavanlaisia tilanteita tulee mieleen vuosilta -74 ja -87, mutta kyllä tämä vuosi on ollut erityisen huono, kertoo maaseutusihteeri Maija Sairanen Etelä-Karjalan maaseututoimesta. -Sään aiheuttamista satovahingoista ei myöskään makseta viljelijöille korvauksia, toisin kuin vaikka rauhoitettujen eläinten aiheuttamista tuhoista, Sairanen jatkaa. Petoeläimiä kuten karhuja ja susia liikkuu Saaren ja Uukuniemen alueella paljon, ja toisinaan ne löytävät tiensä myös asutusten lähelle. Karhujen repimistä heinäpaaleista on Sairaselle tullut ilmoituksia, mutta ei toistaiseksi poikkeavan paljon. -Jos esimerkiksi koira joutuu petoeläimen raatelemaksi, niin tarkastuksen ja  arviokäynnin tekee maaseutuviranomainen vaikka omistaja ei olisikaan viljelijä, kertoo Sairanen. – Ihme kyllä, vaikka susien määrä viime talvena näytti selvästi lisääntyneen ja ne pyörivät myös maatilojen pihapiirissä, ei yhtään eläinvahinkoilmoitusta silti tullut, hän jatkaa.

Petoeläinten lisäksi rauhoitetut linnut voivat  muodostua maaseutuyrittäjille ongelmaksi. – Useina vuosina hanhiparvet ovat aiheuttaneet keväisin tuhoja syömällä oraat tai kasvuun lähteneen heinän, mikä viivästyttää sitten säilörehunurmen kasvua ja -korjuuta, kertoo Sairanen. Veden äärellä sijaitsevat tai laajat peltoalueet muun muassa Jyrkilässä ja Tetrisuolla ovat perinteisesti olleet lintuparvien suosiossa ja uutena “aluevaltauksena” tänä vuonna on ollut Akonpohja. – Parvien liikkeet riippuvat hyvin paljon tuulista ja ilmavirtauksista. Tänä vuonna tuhoja näyttäisi tulleen syksyllä enemmän Pohjois-Karjalan alueella, sanoo Sairanen.

Maaseutuyrittäjien on mahdollista hakea korvauksia eläinten aiheuttamista tuhoista. Lappeenrannan kaupunkiin kuuluva Etelä-Karjalan maaseututoimi hoitaa vahinkokartoituksen ja kenttätyön, jonka jälkeen hakemukset siirtyvät ELY:n käsiteltäviksi, petovahingot Mavin maksettavaksi. Korvauspäätökset saapuvat seuraavana vuonna. Aiemmin lomituspalveluissakin työskennellyt Sairanen on nähnyt hyvin maataloustoiminnan muutoksen Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen alueella. – Tukia hakevien tilojen määrä laskee joka vuosi. Lypsykarjatilojen määrään vaikutti merkittävästi Venäjän asettamat pakotteet, ja toisaalta myös ikärakennemuutokset. Tällä hetkellä Parikkalassa on 38 lypsykarjatilaa ja 27 lihakarjatilaa, Sairanen kertoo.

Maaseutusihteeri Maija Sairanen hoitaa vahinkokartoituksen Parikkalan alueella.
Karhun aiheuttamia tuhoja Uukuniemellä.

 

K.L.

Silloin niitetään kun heinä on kuivaa. Urakoitsijoiden kesät etenevät sään ehdoilla.

 

Jälleen on yksi peltoalue niitetty. Timo Sairanen hyppää alas traktorista ja suuntaa katseen jo seuraavalle pellolle. – Sään mukaan on nyt elettävä, silloin painetaan vaikka yötä päivää jos luvassa on poutaa, sanoo Sairanen. Jo toisen polven urakoitsija on koulutukseltaan metsäkoneenkuljettaja. Isänsä Sepon urakointifirmassa Timo aloitti työt heti traktorikortin saatuaan. -Johan siitä on aikaa jo melkein 15 vuotta, tuumii 29 -vuotias Sairanen. – Omat koneet hankittiin 2004 ja tällä hetkellä käytössä on neljä traktoria, hakkuukone ja ajokone, hän jatkaa.

Sairasten pääasiallinen toiminta-alue ulottuu Saaren pohjoispäästä Uukuniemelle ja Kesälahden puolelle. Maatalouspuolella on 15 vuoden aikana kuitenkin tapahtunut paljon ja se näkyy myös urakoitsijoiden työssä. – Parhaimpina kesinä paalimäärä on ollut siellä 10 000 paikkeilla, nyt se on arviolta noin 4000, Sairanen kertoo. – Useat tilat ovat lopettaneet toimintansa kun isäntien ikääntyessä ei jatkajia ole löytynyt. Kymmenet tilat ovat myös siirtyneet vähitellen luomuun mikä vähentää esimerkiksi kasvinsuojelutyötä. Lisäksi nuorilla isännillä on intoa niin paljon, että he hankkivat omat koneet, naurahtaa Sairanen.

Heinänteon lisäksi urakoitsijoiden työnkuvaan kuuluu muun muassa kivenkeruuta ja puunkorjuuta. – Metsäkonetyöt ovat itselle mieluisimpia ja siihen olen koulunkin käynyt, toteaa Sairanen. – Hakkuut ja puunkorjuut ajoittuvat syksystä kevääseen ja työpäivät ovat silloin säännöllisempiä. Kesällä pellolla saatetaan painaa vaikka kolme vuorokautta putkeen jos isännät ilmoittavat, että nyt on tultava. Kesäkuu on ehdottomasti se kaikkein kiireisin kuukausi koko vuodessa, Sairanen kertoo.

Saarella asuvan Timon perheeseen kuuluu puoliso sekä 1,5v ja 4v lapset. Kaikki vapaa-aika meneekin perheen kanssa oleillessa. -Sadepäivät ovat näin kesällä niitä “lomapäiviä”, tosin ei sitä oikein sittenkään osaa vain olla. Koko ajan on keksittävä jotakin puuhaa, Sairanen hymähtää.

Työnjako on Sairasen isännillä selvä: vanhempi isäntä Seppo hoitaa puunajot, kivenkeruun ja rikkakasvien ruiskutukset, Timolle puolestaan kuuluvat hakkuukonetyöt ja heinien niitot. – On tämä minulle sellaista kutsumustyötä kyllä, tähän on kasvettu pikkupojasta asti. Tehdastyö ei jaksaisi kauaa kiinnostaa. Mutta jos jostain syystä en olisi urakoitsijaksi ryhtynyt, olisin todennäköisesti hakeutunut armeijaan töihin, tuumii Sairanen.

Tulevaisuus näyttää, kuinka töitä riittää jatkossa. -Heinäkonepuoli on se arveluttavin, Sairanen sanoo. – Kaikki työ otetaan vastaan mitä tarjotaan. Mutta kyllä tässä nyt ainakin seuraavat 5 vuotta ollaan vielä tiukasti mukana, hän jatkaa. – Tämä on pitkälti istumatyötä ja se saattaa olla kropalle petollista. Toisten keho kestää paremmin ja toisille saattaa sitten tulla esimerkiksi selkäongelmia, Sairanen pohtii. – Ja koneidenkin pitäisi pysyä kunnossa!

Töitä on jatkettava ja traktori hyräytettävä käyntiin. Kiirettä pitää sillä säätiedotuksen mukaan poutaa on luvassa koko ensi viikoksi.

 

Timo Sairanen aloitti työt isänsä yrityksessä heti traktorikortin saatuaan. Työuraa on takana nyt jo 15 vuotta.
Kesäisin töitä tehdään kelien ehdoilla ja sopivan sään sattuessa jopa 28 tuntia yhtä soittoa.

 

K.L.

Saaren markkinoilla suosikit pitävät pintansa: kassikaupalla viipurinrinkeliä ja metritolkulla lakritsia

Perinteisiä Akonpohjan markkinoita vietettiin tänä vuonna tuulisessa, mutta aurinkoisessa säässä. Väkeä virtasi Saaren ravikentälle päivän aikana tasaiseen tahtiin. Laku- ja rinkelikojujen lisäksi paikalla oli muun muassa vaate- ja kenkämyyjiä, lettukahvioita sekä korujen-, puutavaraoiden-  ja työkalujen myyjiä.

Lasten suosiossa (makeisten ohella) olivat ilmapallot, joita löytyi vaikka minkä kokoisina ja näköisinä. Paikalliset äidit Marika Leskinen ja Sisko Harinen olivat saapuneet paikalle jälkikasvun kera. – Lapset kyllä varmistavat, että tänne tulee lähdettyä, Harinen sanoo. – Kyllä ne “pakolliset” eli metrilakut ja rinkelit on täältä aina käytävä hakemassa, jatkaa Leskinen. Molemmat naiset asuvat Akonpohjassa, kävelymatkan päässä markkina-alueelta. Leskiselle markkinakevät oli vasta kolmas,  Harinen puolestaan arvioi, että käyntejä on jo reilusti yli kymmenen. – Viime vuonna täällä oltiin shortsit jalassa ja t-paitasillaan. Tänä vuonna ei olisi oikein tarennut, naurahtaa Harinen. Muuten ei markkinamenoissa ole suurta muutosta tapahtunut. – Voi olla, että myyjiä oli alkuvuosina hiukan enemmän, Harinen pohtii. – Tämä on kuitenkin paikallisille tärkeä tapahtua, perinne. Senkin takia on käytävä, että näitä järjestettäisiin vielä jatkossakin, Leskinen toteaa.

Marika Leskinen (vas.) ja Sisko Harinen nauttivat markkinatunnelmasta lastensa kanssa.
Marika Leskinen (vas.) ja Sisko Harinen nauttivat markkinatunnelmasta lastensa kanssa.
Markkinakansaa ravikentällä.
Markkinakansaa ravikentällä.
Kotiinviemisiksi oli tarjolla muun muassa puutöitä sekä ilmapalloja.
Kotiinviemisiksi oli tarjolla muun muassa puutöitä sekä ilmapalloja.

20170503_144854

 

K.L.

Uukuniemen ja Saaren urheilukentät rapistuvat vuosi vuodelta – Parikkalan kunnalla ei intressejä kenttien mittavaan ehostukseen

TEKSTI JA KUVAT: TT

Parikkalan kunnan alueelta löytyy kolme yleisurheilukenttää; Parikkalan kuntakeskuksesta, Saarelta ja Uukuniemeltä. Kunta markkinoi sivuillaan Parikkalan tarjoavan hyvät mahdollisuudet yleisurheilun harrastamiseen. Harjulinnassa sijaitsevaa kuntakeskuksen kenttää onkin usein sanottu Suomen kauneimmaksi. Nurmikko on tiptop trimmattu ja kentän juoksuradat ja lajipaikat ovat erinomaisessa kunnossa. Samaan aikaan kunnan pohjoispään kentät vetelevät viimeisiään, eikä kunnalla riitä resursseja tai intressiä näiden kunnostamiseen.

kentta_2
Niukkalan yleisurheilukentällä voi kohta kovalla sateella järjestää myös melontakilpailuja.

-On valitettavaa, että kyseiset kentät menevät huonommaksi ja huonommaksi. Mittava remontti vaatisi satojentuhansien investoinnit. Yksi syy kenttien huonoon kuntoon on se, että kunnalla ei ole kuin yksi liikuntapaikkojen hoitaja, harmittelee Parikkalan kunnan liikunnanohjaaja Jari Venhovaara ja lisää että myös Niukkalan tenniskenttä olisi kunnostamisen tarpeessa.

Kunnan teknisessä toimessa asiasta ollaan hyvin vaitonaisia ja tietämättömiä.

-Kuulen asiasta ensimmäistä kertaa, kommentoi kunnan rakentamispäällikkö Olli Summala.

Liikunnanohjaaja Venhovaara kertoo, että Uukuniemen urheilukentän ehostus vaatisi ensinnäkin maanvaihdon.

-Pitäisi perata koko kenttä auki. Nyt sateilla ja keväällä lumien sulamisen aikaan vedet jäävät lillumaan kentän päälle, koska kenttähän on periaatteessa tehty suon päälle, sanoo Venhovaara.

-Lisää pintaa voi toki aina laittaa, mutta se vaatisi sitten todella aktiivista käyttöä ja säännöllistä lanausta, jatkaa Venhovaara.

kentta_7
Jalkapallomaali on ruosteinen ja täynnä reikiä. Pituushyppypaikka on kuin vanha lasten hiekkalaatikko.
kentta_5
Pituushyppypaikan vauhdinottorata lainehtii vedestä.


Kyläläiset huolissaan – miksi kenttää ei kunnosteta?

Kunnan pohjoispäässä Uukuniemellä asiasta ollaan huolissaan ja syystäkin. Kentälle olisi aktiivisia käyttäjiä, mikäli kenttä olisi houkuttelevampi ja paremmassa kunnossa. Nykyään juoksurata kasvaa heinää ja sen reunapuista törröttää ruostuneita nauloja, pituushyppypaikka on kuin täysin lahonnut lasten hiekkalaatikko ja jalkapallomaalit ruosteisia häkkyröitä joiden maaliverkot ovat täynnä reikiä.

Viimeisimmät parannukset on tehty entisen Uukuniemen kunnan aikaan, jolloin silloinen hiekkakenttä sai kivituhkan päälleen, kentän reunoille kaivettiin salaojitukset, moukarihäkkiä uusittiin ja välineistöä parannettiin. Parikkalan kunnalta puolestaan ehostuksia ei ole kuulunut, muuta kuin silloin tällöin lanauksen muodossa.

Kylän oma urheiluseura, Uukuniemen Urheilijat, perustettiin vuonna 1930. Nykyisen urheilukentän se rakensi talkoovoimin vuosien 1952 ja 1960 välisenä aikana. Avustusta seura sai Uukuniemen kunnalta ja veikkausvoittovaroista. Sekä seuralla, että sen urheilukentällä on siis pitkät perinteet. Harvalta Uukuniemen kokoiselta kylältä ja sen urheilukentältä on noustu Olympiavoittajaksi (Juha Tiainen moukarinheitossa vuonna 1984) saakka. Jo pelkästään tämän takia olisi suotavaa ja kunnioitettavaa, että Parikkalan kunta hoitaisi myös kunnan pohjoispään liikuntapaikat kuntoon, eikä keskittyisi pelkästään kuntakeskuksen paikkoihin.

 

Tältä lankulta olisi tarkoitus ponnistaa pituushyppyyn. Parempi laittaa paksut kengät jalkaan, jotta jalkapohjat säästyvät tikuilta.
Tältä lankulta olisi tarkoitus ponnistaa pituushyppyyn. Parempi laittaa paksut kengät jalkaan, jotta jalkapohjat säästyvät tikuilta.

 

Parikkalan kuntakeskuksen kenttä Harjulinnassa on tiptop hoidetttu.
Parikkalan kuntakeskuksen kenttä Harjulinnassa on tiptop hoidetttu.

Niukkalan kentällä vuosittain kansallisesti kovatasoiset heittokilpailut

Niukkalan urheilukentällä järjestetään vuosittain kansallisesti kovatasoinen heittolajien kilpailu. Juha Tiaisen muistokilpailuissa on nähty monia nuorten Suomen ennätyksiä ja piirinennätyksiä. Heittorinki sekä kuulantyöntöpaikka ovat säilyneet hyvänä, kiitos moukarinheiton huippulupausten valmentajan uukuniemeläisen Sakari Tiaisen. Hän on omalla kustannuksellaan pinnoittanut heittopaikat. Myös Sakari Tiainen on huolissaan kentän kunnosta.

-Lahonneet puut joista törröttää nauloja pituushyppypaikalla ja juoksuratojen vierellä ovat vaaraksi kenttää käyttäville. Välineitä pitäisi myös uusia, sillä esimerkiksi osa keihäistä ovat vanhaa mallia, joilla ei enää kilpailla, sanoo Tiainen.

Uukuniemen urheilijat järjestävät kesäisin kentällä yleisurheilukilpailuja lapsille sekä nuorille. Etenkin heinäkuussa kilpailuissa on nähty paljon osallistujia, kun mukana ovat myös monet kesäasukkaat. Mikäli kunta ei pikku hiljaa ala kunnostamaan sen pohjoispään urheilupaikkoja, on vaarana että kilpailujen järjestäminen loppuu.

kentta_17
Osa keihäistä on vanhaa mallia jotka eivät ole kilpailuissa enää sallittuja.
kentta_16
Olisikohan aika jo uusia pesäpalloräpylät?
kentta_15
Välineitä ei ole uusittu sitten Uukuniemen kunnan ajan.
kentta_12
Maalituomarilla on haastetta kun pallot sujahtavat verkon reijästä läpi. Milloinkohan ruosteiset putket katkeavat?

kentta_8

 

kentta_4

kentta_18

Kantele soi upeasti Saaren kirkossa

TEKSTI JA KUVAT: TT

kantele_konsertti_5

 

Parikkalan seurakunnan kirkoissa on kesän ajan jatkunut seurakunnan ja Parikkalan kunnan kulttuuritoimen järjestämä kirkkokonserttien sarja. Uukuniemen akustisesti erinomaisessa kirkossa on kuultu tänä kesänä jo Paroni Paakkunaista yhtyeineen, Sergei Oslokovia ja Divina Musicaa. Parikkalassa ja Saarella puolestaan Ariel Neulaniemeä, Barokkiyhtye Galantinaa, Keijo Silventoista ja Niels Bergmannia.

 

Suomen eturivin kanteleensoittaja

Sunnuntaina 17.7 Saaren upeassa kivikirkossa esiintyi kanteletähti Ida Elina. Hän on Suomen eturivin kanteleensoittajia. Hänen marraskuussa julkaistun Hello World albumin single-lohkaisu Laivat oli ahkerassa radiosoitossa muun muassa Yle Radio Suomella ja Radio Suomipopilla. Ida Elina on laulaja-lauluntekijä tyylinen artisti, jonka persoonallinen ja rytmikäs soittotyyli vie kanteleen soiton aivan uudenlaiselle modernille tasolle. Uniikki ja rytmikäs soittotyyli sekä voimakas laulu muodostavat vahvan kokonaisuuden. Hänen energisessä ja mukaansatempaavassa esiintymisessä yhdistyvät kanteleperinne ja tämän päivän popmusiikki.

-Täällä on kuulemma esiintynyt sekä klassisen että hieman kevyemmän muusiikin edustajia. Tänä iltana tulette kuulemaan jotain siltä väliltä. Toivottavasti nautitte! avasi sympaattinen Ida Elina konsertin.

kantele_konsertti_6

 

kantele_konsertti_1Mahtava ja energinen esitys

Saaren kirkon penkit täyttyivät sunnuntaina konserttikuulijoista. Artisti toivotti kuulijat tervetulleiksi ja avasi konsertin perinteisellä Konevitsan kirkonkellot kappaleella. Heti ensimmäisistä kanteleenkielten äänistä lähtien oli selvää, että tulossa on mitä mahtavin konsertti-ilta. Kun tähän taiturimaiseen kanteleensoitantaan lisättiin vielä toisesta kappaleesta lähtien Ida Elinan todella vahva ja R&B tyylinen lauluääni, kuulijat eivät voineet kuin nauttia koko sydämestään. Kappaleiden välissä tulleet raikuvat aplodit olivat ansaitut.

Konsertin ohjelma oli hyvin monipuolinen ja yleisön kanssa vuorovaikutteinen. Se oli sekoitus perinteisiä kirkkokappaleita ja hänen omia tuotoksiaan. Joukosta löytyi myös muun muassa Anthony Newleyn ja Leslie Bricussen Feeling good kappale. Välillä Ida Elina kertoi kanteeleensoitosta ja konsertissa käyttämästään upeasti soineesta kanteleesta joka oli tilaustyönä tehty Ida Elinan toiveiden mukaan. Kanteleesta löytyi esimerkiksi rummun virkaa täyttänyt perkussiivinen kohta jota hän lähes joka hienosti käytti apunaan.

 

Toiseksi viimeisessä kappaleessa Ei avata saa Ida Elina otti myös yleisön mukaan. Naisille ja miehille oli omat lauluosuudet joita toistettiin koko kappaleen ajan.

-Olen huomannut että tässä kappaleessa miehet syttyvät hieman hitaammin, nauratti Ida Elina yleisöä.

Ida Elina päätti konsertin Erkki Melartin / Dietrich Bonhoefferin – Hyvyyden voima virteen.

 

Kirkkokonsertteja Saarella jo lähes 30 vuotta

Saaren kirkkokonsertteja on järjestetty kauniissa 80-vuotiaassa kirkossa joka kesä vuodesta 1987 alkaen. Ne saivat alkunsa kun Saarella kesälomiaan viettänyt Helmi Tiainen yhdessä Saaren seurakunnan kanttorin Väinö Vanhasen ja Saaren kunnan kulttuuritoimen kanssa tuottivat paikkakunnalle monia nimekkäitä taiteilijoita ja mieleenpainuvia konserttielämyksiä.

Vuodesta 2005 alkaen Saaren, Parikkalan ja Uukuniemen kuntien ja seurakuntien yhdistymisen jälkeen, konsertin järjestämistä jatkoivat Parikkalan kunnan kulttuuritoimi ja Parikkalan seurakunta.

Kesän kirkkokonsertit päättyvät 27.7 kun Uukuniemen kirkossa esiintyvät Irina Boronos laulu ja Tatjana Korpelainen klo 19.

kantele_konsertti_4kantele_konsertti_7kantele_konsertti_2