Huomenna torstaina itsenäinen Suomi täyttää 101 vuotta ja lipunnoston sekä Tuntemattoman sotilaan lisäksi perinteeseen kuuluvat tietysti presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto. Lapset sen sijaan pääsivät aloittamaan juhlallisuuksia vastaanoton merkeissä jo hieman etuajassa, kun noin 600 nelosluokkalaista ympäti Suomen kokoontui Helsingin säätytalolle, jossa heitä oli vastaanottamassa pääministeri Juha Sipilä. Perinne alkoi viime vuonna Suomi100 -juhlavuoden kunniaksi, jolloin jokaisesta kunnasta kutsuttiin säätytalolle kaksi vuonna 2007 syntynyttä oppilasta. Nyt kutsuttuina olivat vuonna 2008 syntyneet lapset.
Parikkalan kunnan edustajat valittiin vuosi sitten Kirjolan koulusta ja tällä kertaa oli Saaren koulun vuoro. Juhlaan halukkaiden lähtijöiden joukosta koulun henkilökunta valitsi kaksi oppilasta ja Parikkalan edustajiksi pääsivät Uukuniemellä asuvat pojat Anssi Pöyhönen ja Jonne Hirvi. Innostus ja riemu oli käsinkosketeltava kun tieto valinnasta kiiri poikien korviin lokakuun loppupuolella. – Kyllä siinä aika monta riemunkiljahdusta kuultiin, naurahtaa poikien opettaja Nita Kekäläinen. Valmistautuminen tärkeään tapahtumaan on sujunut asianmukaisella tavalla ja juhlavaateitta hankittu. Paljon. – Kauluspaidasta en kyllä kauheasti tykkää kun se kiristää hihoista, tuumi Anssi. Ennakkotehtävänä oli myös toimittaa kuva pojista suosikkikirjansa kanssa. Kaikista kuvista koottu taideteos paljastetaan Oodi -keskuskirjastotalon avajaisissa keskiviikona. – Eniten odotan Sipilän kättelyä ja toiseksi eniten syömistä, kertoi Jonne juhlapäivän kynnyksellä. Anssi puolestaan odottaa tanssia ja uusia ystäviä. Matka pääkaupunkiseudulle taittuu näppärästi junalla ja mukaan lähtee myös opettaja Kekäläinen. – Junamatkalla varmaan pelataan jotain peliä. Aamulla on yksi tunti yhteiskuntaoppia ja sitten lähdetään, sanoi Jonne tiistaina.
Keskiviikko-iltana pojat olivat junassa kotimatkalla monta muistoa rikkaampina. Päivä oli ollut onnistunut ja ohjelma monipuolista. Parasta oli ollut päästä samaan valokuvaan pääministerin kanssa. Kivoja olivat myös erilaiset salit, joissa oli järjestettynä erilaista ohjelmaa. – Timo Parvelan Ella ja kaverit esitettiin musiikkitarinana ja lukemassa oli itse kirjailija Parvela, kertoo Kekäläinen. Mieluisia olivat myös erilaiset coctail-herkut ja Tuure Boeliuksen esitys. – Sipilä kysyi pojilta kättelyssä mistä ovat kotoisin ja oliko ollut kiva ilta. Yhteiskuvaa otettaessa kerrottiin terveiset Parikkalasta, sanoo Kekäläinen.
Lasten itsenäisyyden juhlia vietettiin tänä vuonna toistamiseen Helsingin säätytalolla.Noin 600 juhla-asuun sonnustautunutta neitiä ja herraa pääsi ihmettelemään juhlahumua.Mieluista ohjelmaa riitti. Työn touhussa myös Saaren koululaiset Jonne Hirvi (vas.) ja Anssi Pöyhönen.
Odotettu kättely. Pääministeri Juha Sipilä ja Anssi.Pääministeri Sipilä ja Jonne.
Ikimuistoinen kuva. Pojat välittivät Sipilälle terveiset Parikkalasta.
Niukkalassa Hovikummuntiellä sattuneesta öljyvahingosta on koitumassa kahden rivitalon asukkaille ja osakkeenomistajille odotettua enemmän harmia. Syyskuun puolivälissä hajonneesta polttoöljysäiliöstä valui maaperään noin neljä kuutiota öljyä, ja maansiirtotöitä öljyn postamiseksi jatketaan edelleen. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen palopäällikkö Jukka Valtoahon mukaan maata on poistettava vielä 500 kuutiota. Öljyä on löytynyt jopa 9 metrin syvyydestä. Valtoahon mukaan suunnitelmat kaivuutöiden seuraavaan vaiheeseen on jo tilattu Destialta. Tuleva kaivanto on syvyydeltään noin kymmenen metriä, jonka vuoksi reunat on tuettava muun muassa teräslevyillä. – Mitä nopeammin siirtotyöt saadaan hoidettua loppuun, sen vähäisempiä ovat vahingot. Vaihtoehtona on ollut purkaa rivitalot joko osittain tai kokonaan. Meidän kannaltamme tärkeintä on, että kaikki saastunut maa-aines saadaan poistettua, sanoo Valtoaho. Syy siihen, miksi polttoöljysäiliö on hajonnut, on palopäällikön tiedon mukaan arvoitus. – Säiliö oli ajallaan tarkastettu ja seuraava tarkastus olisi ollut vasta kolmen vuoden kuluttua, Valtoaho toteaa.
Rakentamispäällikkö Heikki Määttäsen mukaan riskit rakennusten osittaisessa purkamisessa olisivat suuret ja tukitoimista aiheutuvat kustannukset puolestaan mittavat. – Kyseessä on kohtalaisen iäkäs taloyhtiö ja korjaustyöt senkin vuoksi mittavat. Vakuutusyhtiön arvion mukaan asuntojen reaalinen arvo on heikko tai jopa nolla, Määttänen sanoo. Periaatepäätös Taloyhtiö As Oy Hovikummun rivitalojen purkamisesta tehtiin Määttäsen mukaan viime viikolla yhtiökokouksessa, jossa myös rakentamispäällikkö oli paikalla. – Luonnollisesti tällaisessa tilanteessa tuli esille monenlaisia mielipiteitä ja koska juridisesti päätöksen on oltava yksimielinen, asia käsitellään vielä osakkeenomistajien yhteisessä kokouksessa, sanoo Määttänen. 70 -luvun alkupuolella rakennetuissa rivitalossa on asuntoja yhteensä 12, joista omistusasuntoja on kahdeksan ja kunnan vuokra-asuntoja neljä. Määttäsen mukaan rakennusten purkaminen on käytännössä kaikkein järkevin ja edullisin ratkaisu. Osakkeiden lunastamiseen vakuutusyhtiö ei ota osaa. Korvattavaksi jäävät purkukustannukset. – Suurin haitta koituu tietysti asukkaille, joiden on nopealla aikataululla löydettävä vielä myös sijaisasunto. Nyt puhutaan ihan viikoista, toteaa Määttänen.
Jussi Harmanen ehti asua kunnalta vuokraamassaan asunnossa vain kuukauden päivät. Samassa rivitalossa sijainneesta asunnosta hän muutti pois vesivahingon vuoksi. Tieto rivitalojen purkamisesta tuli Harmaselle viime viikolla. – Kuun vaihteeseen mennessä on tavarat oltava asunnosta pois. Onneksi on ainakin alustavasti tiedossa jo uusi asunto, kertoo Harmanen. Harmasen mukaan tietoa sekä öljyvuotoon johtaneesta syistä että rivitalojen purkuaikeista on saanut niukasti ja lähinnä välikäsien kautta. – Tontti jää ilmeisesti taloyhtiölle. Siihen saisi varmaan aika hyvän puiston, miettii Harmanen.
Hovikummuntiellä sijaitsevat rivitalot on tarkoitus purkaa viikkojen sisällä.Poraustyöt paljastivat, että öljyistä maata on vielä ainakin 9 metrin syvyydessä.Kaikki alkoi syyskuun puolivälissä, kun vasta täytetyssä polttoöljysäiliössä havaittiin olevan öljyä jäljellä vain murto-osa.
Vielä on toukokuuta jäljellä, vaikka kelit ovat olleet poikkeuksellisen kesäiset jo pitkään -eikä loppua näy. Tulevana lauantaina 26.5. Uukuniemellä vietetään todellista kesän avauksen super-lauantaita. Papinniemen leirintäalueen kesäkauden avajaisten lisäksi myös Uukuniemen Pitäjän kyläkaupalla aloitetaan kesäsesonki markkinoiden merkeissä.
Leirintäalueella illan pääesiintyjänä nähdään tänä vuonna laulaja-lauluntekijä ja kitaristi Esa Eloranta,joka on keikkaillut paljon Papinniemessä aiemmin esiintyneiden Bablon ja Harri Marstion kanssa. Uuden levyn myötä paljon radiosoitossa ollut artisti on myös Garbo-yhtyeen jäsen. Lisäksi Eloranta on säveltänyt kappaleita noin 30 laulajalle, kuten Jorma Kääriäiselle, Johanna Iivanaiselle, Jani Wickholmille, Kari Tapiolle ja Katri Helenalle. Toukokuun lämpimät ja jopa helteiset kelit ovat tuoneet karavaanareita Papparin hiekkarannoille jo tavallista aiemmin. Avajaisviikonlopulle odotetaan kävijöitä vähintäänkin yhtä paljon kuin kahtena edellisenä vuotena. – Kaikki mökit on jo lauantaille varattu täyteen, kertoo Niko Hälvä. Ennen illan keikkaa on tiedossa l myös muuta ohjelmaa. Iltapäivällä vietetään “Happy Hour” -tunteja, jonka jälkeen upouudet musiikkilaitteet pääsevät testiin karaoken pärähtäessä käyntiin. Ravintolapalvelut ovat avoinna koko päivän ja tarjolla on tuttuun tapaan muun muassa biisoniburgereita. Avajaisviikonlopun jälkeen seuraava artistitapahtuma Papinniemessä nähdään juhannuksena, jolloin lavalle astuu iso liuta tunnettuja artisteja. Pääesiintyjänä juhannusaattona on Pelle Miljoona United.
Niukkalan mäellä puolestaan kaupan pihapiiri täyttyy myyjistä ja myyntikojuista. – Ilmoittautuneita myyjiä on jo runsaasti ja todennäköisesti määrä tulee vielä lisääntymään, sanoo Mirva Venäläinen. Paikalla ovat muun muassa Toimentupa, Kästyö-Anne, Liekkilohi, Tupperware-edustaja, Aloe vera -tuotteiden edustaja, alusvaatemyyjä, kesäkukkamyyjä ja useita käsityömyyjiä. Kaupan takana ja rekkaparkin alueella on myös takakontti-kirppis, jonne ei tarvitse etukäteen ilmoittautua. Vielä on aikaa kaivella varastoja ja kaappien perukoita ja lähteä myymään turhia tavaroita toisten iloksi. Uukuniemen Martat paistavat muurinpohjalettuja ja kahvitarjoilu pyörii kaupalla koko päivän ajan. – Lisäksi on arvonta, jossa palkintona on kaksi 50 euron lahjakorttia kyläkaupalle. Myös kukkakauppiaalla on oma arvontansa, Venäläinen kertoo. Lapsillekin on omaa ohjelmaa. Pihapelien lisäksi pienet taiteilijat voivat päästää luovuuden valloileen ja taiteilla katuliiduilla vaikka koko kaupan ympäristön.
Ensimmäistä kesäkautta kyläkaupan yrittäjät odottavat innolla. – Vähitellen on kesäasukkaita alkanut ilmaantumaan ja monta uutta tuttavuutta tullut, Venäläinen sanoo. Alkukesän aikana kaupalle on suunnitteilla oma paistopiste, jossa on tarkoitus valmistaa leipää, pullaa ja muita leivonnaisia. – Kylmävitriinikin on tulossa, johon tulee myyntiin täytettyjä leipiä, juustokakkuja ja muita herkkuja. Kahvitarjottavia aiomme valmistaa myös tilauksesta, koska sellaiselle palvelulle tuntuisi olevan täällä tarvetta, kauppiatar kertoo. Mökkiläisten kauppareissuja helpottamaan Venäläinen on ideoinut maitokärryt, joiden avulla ostosten kuljettaminen Tokkarin venesatamaan sujuu joutuisasti. – Asiakkaita varten täällä ollaan ja toiveita kuunnellaan sekä toteutetaan niin paljon kuin vain pystytään.
Lauantain Rajapirtin kevät-talkoiden osallistujamäärä yllätti iloisesti. Paikalle saapui UnU:n johtokuntalaisten lisäksi kuusi innokasta talkoolaista. Kymmenen ihmisen voimin saatiin reilussa kolmessa tunnissa ihmeitä aikaan ja Rajapirtti on nyt “katsastettu” aina katosta kellarikerrokseen saakka. Pihatalkoita saa vielä hetken odottaa, mutta toivon mukaan lumet ennättävät sulaa ennen toukokuun painonheittokisoja. Urheilukentän lumien hupenemista vauhditettiin sunnuntaiaamuna muutaman miehen ja traktorin voimin
UnU:n johtokunta kiittää lämpimästi kaikkia talkoisiin osallistuneita!
Tikkaat tukevasti pystyyn……ja sitten pesemään! Ikkunamestari Paavo siivosi suurista ikkunoista vuosien (tai vuosikymmenten…) jäänteet.Naisväellä riitti hommaa luutun ja rättien kanssa.
Mirjan kärsivällisyys riitti vielä astetta tarkempaan työhön!Välikahvit. Etualalla vasemmalta katsoen Mirja Tossavainen, Paavo Auvinen, Auli Terävä ja Sakari Tiainen. Takana Jesse Korhonen, Armi Käppi, Rimma Tourula ja Jari Tuominen.Ihanat Martat patjojen kimpussa.Kaikki kiiltää. Lopputulokseen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.Sunnuntai alkoi niin ikään ahkerasti Niukkalan kentällä. Vajaa kuukausi aikaa Painonheitto Cupin ensimmäiseen osakilpailuun!
Parikkalan Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien valtuustoaloitteen pohjalta suoritetaan Parikkalan kuntastrategian kehittämiseksi asukaskysely. Kysely on julkaistu kunnan nettisivuilla. Toiveena on, että mahdollisimman moni kuntalainen ja vapaa-ajan asukas kävisi vastaamassa kyselyyn, jotta strategian pohjaksi saataisiin kattavasti asukkaiden pielipiteitä.
Harvassa alkavat olla ne uukuniemeläiset, joilla ikää on mittarissa yli 90 vuotta. Niukkalassa asuva Hilkka Leminen on kuitenkin yksi heistä. Huhtikuussa 91 vuotta täyttävä Leminen avaa oven iloisesti tervehtien. Suuressa talossa yksin elelevää Lemistä voisi helposti luulla toistakymmentä vuotta nuoremmaksi. Ryhti on suora ja askel ripeä. – Olen koko päivän katsonut urheilukisoja televisiosta. Nyt on menossa naisten hiihtoa, hän selostaa ja johdattaa olohuoneeseen, jonne astuessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä valtavaan kasviin. -Tämä on sellainen ihmepuu. Taisin saada jonkin lahjakorin mukana. Ikää sillä on varmasti jo kolmisenkymmentä vuotta, sanoo Leminen. Huoneen nurkassa penkillä on perinteinen lankapuhelin, jota ei kovin monen kotoa enää löydy. Sohvanreunalla puolestaan lojuu kesken oleva kirjontatyö. – Hullu se pitää ihmisen olla, ensin repii kankaan ja sitten paikkaa, Leminen vitsailee. – Tähän tulee yhteensä sata reikää, hän jatkaa ja esittelee kohokuvioin kirjailtua liinaa.
Leminen on syntynyt Säämingin kunnassa, joka liitettiin pääosin Savonlinnaan vuonna 1973. Perheen nuorimmaisella Lemisellä oli sisaruksia kaiken kaikkiaan yhdeksän. – Ainoa veli kuoli 10 kuukauden ikäisenä. Meitä oli sellainen iso tyttölauma, kertoo Leminen. – Nyt olen enää minä jäljellä, hän toteaa.
Lapsuusmuistoissa painottuu ajan hengen mukaisesti työnteko, johon jokainen osallistui pienestä pitäen. -Aamulla piti nousta aikaisin, että ehti tehdä työt ennen kouluun menoa. Koulumatkaakin oli 2 kilometriä ja se kuljettiin kävellen, juosten tai hiihtäen Leminen kertoo. -Puintiaikaan varsinkin piti olla jo aamuhämärällä pellolla kuhilaita kääntelemässä, silloinhan se puinti hoidettiin vielä käsin sirpillä leikaten. Sitten kiireellä juostiin sen jälkeen kouluu, myöhässä ei saanut olla. Ja jos joku sattui tunnilta myöhästymään niin oli joko kumarrettava tai niiattava ja sanottava “olisko opettaja hyvä ja antaisi anteeksi”. Hiljaisuus piti olla luokassa ja läksyt oli osattava. Jos ei osannut niin loiskahti karttakepillä sormille, Leminen muistelee kouluaikansa kurinpitoa. -Yläkoulun opettaja Esteri, se se vasta olikin tiukka täti. Mutta sain minä siltä keittokirjan myöhemmin häälahjaksi, Leminen naurahtaa. Eväänä koulussa oli yleensä leipää,voita, läskimurua ja kotikaljaa tai kuorittua maitoa. Järjestäjien tehtävätkin olivat hiukan nykyajasta poikkeavia: -Se oli järjestäjien homma aina lämmittää uunit. Edellisiltana kannettiin puut valmiiksi ja sitten ne jotka asuivat koulua lähimpänä kävivät aamulla laittamassa uuniin tulet, kertoo Leminen.
Mukavia lapsuusmuistoja työnteon ja koulun vuoksi ei juuri ole Lemisen mieleen jäänyt. -Uimassa käytiin, oltiin hippasta ja ongittiin, hän sanoo hetken mietittyään. -Kesäisin tehtiin lampaille “vihkoja”, kerättiin marjoja ja poimittiin sieniä. Talvella oltiin tukkimetsässä. Siihen aikaan ei tytöillä pitkiä housuja ollut talvellakaan, sellaiset puolimittaiset lyhyet housut ja villasukat. Isä sitten ohjasti hevosta ja minä kävelin reen vierellä aina matkat etten paleltuisi, sanoo Leminen. Sota-aikakin on jäänyt selvästi mieleen. Leminen oli tuolloin rippikoulussa Savonlinnassa.
19 -vuotiaana Leminen tapasi tulevan puolisonsa, uukuniemeläisen Väinön Putikon seurantalolla tansseissa. -Väinö opiskeli kauppakoulussa ja minä kristillisellä opistolla, Leminen kertoo. Naimisiinmeno ja muutto Uukuniemelle tulivat odotettua aiemmin ja kohtalon saattelemana, kun Väinön isä menehtyi yllättäen. -Ei meillä ollut alunperin edes tarkoitus Uukuniemelle tulla kun Väinöllä oli työpaikkakin Sulkavalla. Tänne oli kuitenkin lähdettävä tilanpitoon, hän jatkaa. Vihkiminen tapahtui Lemisen kotona Säämingissä. -Sieltä minut sitten haettiin kuorma-autolla isolla porukalla, hän nauraa. – Tänne tultiin toiset hääjuhlat viettämään.
Vastuu karjanhoidosta ja tilanpidosta jäi Lemiselle nyt jo edesmenneen Väinön toimiessa kunnan sihteerinä. -Meillä oli vajaa kymmenkunta lehmää ja muutama hevonen. Sitten oli tietysti peltotyöt ja muut kotityöt siinä lisänä. Kun ensimmäisen kerran menin pellolle kyntämään niin ikkunasta mummo ja pappa huusi että “‘elä häpäse tän pohjukan naisia, ei täällä kukkaan nainen ennen oo kyntäny”. En minä mitenkään erityisesti sitä karjan katsomista rakastanut, mutta kun ei ollut vaihtoehtoja.
Lemisellä on kolme lasta, yhdeksän lastenlasta ja viisitoista lastenlastenlasta. -Kyllä sitä ikää tosiaan alkaa olla kun on kaikki omat lapsetkin jo eläkkeellä, Leminen vitsailee. -Karjasta luovuttiin 40 vuotta sitten, silloin kun olin vähän päälle 50 -vuotias. Vaikka oma karja ei pelloilla enää käyskentelekään, riittää Lemisen naapurissa nelijalkaisia yli 200 sarvipään verran. -Tässähän ne biisonit ja ylämaanlehmät käyvät pyörimässä, yhtenä kesänä kävi yhdeksän biisonia nurmikonkin leikkaamassa. Ja muutamia kertoja ne ovat olleet tuossa etuovella vastassa kun ulos yritin lähteä, sanoo Leminen. – Ja toisella puolella naapurissa ovat sitten lampaat. Hiljentynyt on muuten tämän tien varsi, ainakin seitsemän taloa on tyhjentynyt tästä naapurustosta, hän jatkaa.
Ajat ovat totisesti Uukuniemellä olleet toiset silloin kun Leminen paikkakunnalle muutti. -Joka kylällä oli kaksi kauppaa, Kummussa, Kirkonkylällä ja tässä Niukkalassa. Koulujakin oli useampi. Ja muutenkin oli kauheasti kaikkea toimintaa, lähetyspiirejä joka viikko jonkun kotona, järjestötoimintaa sun muuta. Maamiesseurantalon kun rakensivat talkoilla niin siellä sitä vasta toimintaa olikin. Savonlinnan Teatteri kävi useaan otteeseen vierailulla ja Maatalousnaisten kanssa oltiin monissa häissä ja hautajaisissa tarjoiluja hoitamassa, muistelee Leminen. -Kävihän siellä Rajapirtillä Urho Kekkonenkin. Suppolan Eevin kanssa oltiin kahvia keittämässä ja Eevi sanoi, ettei uskalla kaataa ettei vaan kaadu päälle. Minä sitten kaatelin Kekkoselle, eikä onneksi läikkyny, Leminen naurahtaa.
-Maisemat on kovasti muuttuneet myös kun ei peltoja enää samalla tavalla viljellä. Mutta kyllä se suurin muutos on tapahtunu tässä väen määrässä. Silloin oltiin myös paljon sosiaalisempia, iltaisin ja pyhinä käytiin aina kylässä. Ei nykyisin enää sellaista harrasteta, harmittelee Leminen. – Saattaa olla etten näe päiväkausiin ketään, joskus en moneen päivään edes puhu kenenkään kanssa. Arkipäivät kuluvat näitä käsitöitä tehdessä, pyhät olen pitänyt siitäkin vapaata. Kävelemässä käyn ja näin talvisin potkuroimassa. Kesällä tietysti menee enemmän aikaa tuolla pihatöissä. Nurmikon olen vielä itse leikannut ja jos en yhtenä päivänä kaikkia kerralla jaksa niin sitten jatkan seuraavana. Ja onhan tuolla 27 marjapensasta sekä päälle vielä omenapuut niin kyllä siinä sadonkorjuuta piisaa, hän kertoo.
Lemisen pitkän iän salaisuus saattaa osittain olla geeneissä, osittain elämäntavoissa -ja asenteessa. -Siskokin kuoli vain vähän ennen kuin ennätti täyttää 100 vuotta ja melkein loppuun saakka asui omassa kodissaan Savonlinnassa. Työnteko on ollut hyväksi. Pitää vain osata myös levätä ja syödä oikein. Monesti olen sanonut, että jos en noita käsitöitä tekisi ja liikkuisi, niin en näin hyvässä kunnossa olisi. Ja ikinä en ole viinaa juonut enkä tupakkaa polttanut, sanoo Leminen napakasti.
Aika on rientänyt nopeasti. Leminen esittelee vielä lopuksi pelkästään käsitöille varaamansa huoneen, jota hän kutsuu “Hilkan valinnaksi”. – Tämä on sellainen yhdenlainen valintatalo, jossa jälkipolvi saa aina käydä tekemässä löytöjä. Joulunakaan en muita lahjoja hankkinut vaan vein korillisen villasukkia josta jokainen sai valita mieleisensä, Leminen kertoo. Villasukkien, kirjailtujen ja virkattujen liinojen, pannunalusten, kintaiden ja muiden käsityöaarteiden keskellä komeilee vanha rukki. -Ei ole ranteet ja sormet vielä kipeytyneet eikä silmiinkään satu vaikka näitä käsitöitä on tullut elämän aikana melkoisesti tehtyä. Täytyy vaan osata pitää sopivasti taukoja ja tehdä vaikka vähemmän kerralla. Kiire ei saa olla. Se äidin ohje on jäänyt mieleen, että mikä tehdään niin se tehdään sitten kunnolla.
Hilkka Leminen muutti Uukuniemelle Säämingistä vuonna 1947.Hilkan taimesta kasvattama “ihmepuu” on upeaa katsottavaa.Hilkka kutsuu käsityöhuonettaan “valintataloksi”, jossa lapset kolmessa polvessa pääsevät vierailemaan. Ja valittavaa riittää aina liinoista lapasiin ja sukista pannunalusiin.Lukemattoman määrän sukkapareja neulonut Hilkka esittelee tekeleitään, jotka ovat säilössä hänen kahvipaketeista punomassaan korissa.
Koskaan ei tiedä mitä elämä eteen heittää, varsinkaan jos suuntaa reppureissulle Tyynenmeren toiselle puolelle! Tämän sai kokea myös Tuomas Tiainen ollessaan ystäviensä kanssa Filippiineillä vuonna 2012, jolloin hän tutustui paikalliseen Jannetteen. – Olin juuri palaamassa Suomeen reilun kuukauden reissulta Filippiineiltä kun sitten sattumalta tutustuttiin Jannetten kanssa. Vaihdoimme yhteystietoja ja jatkoimme tiiviisti yhteydenpitoa internetin välityksellä kun palasin Suomeen. Tarkoitukseni oli aloittaa armeija heti Suomeen palattuani, mutta sairastuin aivokalvontulehdukseen ja armeijaan meno lykkääntyi. Toivuttuani sairaudesta päätin palata takaisin Filippiineille ja siitä saakka olemme Jannetten kanssa ravanneet Suomen ja Filippiinien väliä säännöllisesti, kertoo Tuomas suhteen alkuvaiheista.
Filippiinejä ovat hallinneet Espanja, Yhdysvallat ja Japani, ja maa itsenäistyi vasta vuonna 1946. Kun Suomessa hiihdetään pikkupakkasessa, vaihtelee Filippiinien lämpötila tällä hetkellä 30 asteen molemmin puolin. Kuumimpaan aikaan huhti/toukokuussa lämpötila kohoaa 35 asteeseen ja sen yli.
Uukuniemeläisille jo tutuksi tullut filippiiniläisneito vieraili Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2015. -Siitä saakka olen käynyt Suomessa joka vuosi ja yleensä olen täällä kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Mieleenpainuvimmat muistoni ensimmäiseltä käynniltä ovat tietenkin Tuomaksen perheen ja ystävien tapaaminen, saunassa käynti ja uinti kylmässä järvessä, suomalaisten perinneruokien syöminen ja makkaroiden paistaminen kodalla. Niin ja tietysti kalastaminen, Jannette kertoo. – Ammatiltani olen sairaanhoitaja ja kotoisin Makati citystä, joka on osa metro-Manilaa. Filippiinit koostuu yli 7000 saaresta ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 300 000 neliökilometriä. Saaret on jaettu kolmeen suurempaan saariryhmään, jotka ovat Luzon, Visayas ja Mindanao, jatkaa Jannette.
Matkaa Suomesta Filippiineille on reilut 9000 kilometriä, mutta yhteydenpito onnistuu viestien ja videopuheluiden muodossa. – Mitään muuta erityistä vinkkiä minulla ei ole antaa toimivaan etäsuhteeseen kuin se että yhteyttä on hyvä pitää säännöllisesti. Aikaa on kuitenkin jäätävä myös perheelle ja kavereille sekä työlle, harratuksille ja koululle, sanoo Jannette. – Emme loppujen lopuksi ole olleet mahdottoman pitkiä aikavälejä kerralla erossa. Pisin aika taitaa olla puoli vuotta, mutta muuten maksimissaan muutamia kuukausia. Yhdessä vaiheessa olin muun muassa opiskelemassa Manilan yliopistossa, jolloin luonnollisesti asuimme yhdessä Manilassa, täydentää Tuomas.
Jannetten perhe ja lähipiiri ovat suhtautuneet suomalaiseen poikaystävään hyvin. -Suurin osa perheestäni ja sukulaisistani ovat asettuneet asumaan Yhdysvaltoihin jo 80-luvulta lähtien ja monilla on eri kulttuureista tuleva puoliso. Toisin sanoen perheeni on siis hyvin kansainvälinen ja heistä kaikista on mukavaa, että tulemme hyvin toimeen Tuomaksen kanssa vaikka olemmekin kotoisin aivan eri puolilta maapalloa, sanoo Jannette. – Meillä ei oikeastaan ole edes ollut mitään isoja kulttuurillisia eroavaisuuksia, sillä Jannette ja hänen perheensä ovat hyvin länsimaalaisia, pohtii Tuomas. – Lisäksi suurin osa filippiiniläisistä puhuu vielä erittäin hyvää englantia, joten kommunikoinnissakaan ei ole ollut ongelmia, hän jatkaa.
– Sen eron olen suomalaisten ja filippiiniläisten välillä huomannut, että suomalaiset ovat paljon hiljaisempia. Esimerkiksi kun olen täällä Suomessa matkustanut bussilla ja junalla, niin tuntuu että kukaan ei koskaan puhu mitään. Filippiineillä taas on päinvastoin, Jannette sanoo. – Outoja suomalaisia tapoja ovat ainakin se, että täällä tuntuu olevan aina hyvä sää ja tarpeeksi lämmin keli syödä jäätelöä. Silloinkin kun ulkona on monta astetta pakkasta! Ja lisäksi suomalaiset juovat kahvia todella paljon enemmän kuin filippiiniläiset, jatkaa Jannette.
Tämänkertaisella vierailullaan Jannette, tuttavallisemmin Jeannie, sai kokea oikean suomalaisen joulun. – En ole koskaan aikaisemmin nähnyt näin paljon lunta kuin nyt! Aikaisempi “lumikokemukseni” oli Sveitsistä, kun olimme siellä Tuomaksen kanssa reissussa. Silloin oli vasta syksy eikä lunta juuri nimeksikään. Tällainen lumimäärä on todella kiehtovaa ja erityistä minulle, sillä Filippiineillä pystyn kokemaan ainoastaan auringonpaisteen ja sateen. Kaikki ovat sanoneet minulle, että olin onnekas kun pääsin kokemaan todellisen valkoisen joulun täällä Suomessa, Jannette kertoo.
– Valtaosa filippiiniläisistä on katolilaisia, joten heille Joulu on tottakai erittäin tärkeä, ehkä jopa hieman isompi juttu kuin täällä Suomessa, sanoo Tuomas. – Joulua aletaan valmistella jo syyskuussa ja jouluvalot ja joulukuusi poistetaan vasta myöhään helmikuussa, hän jatkaa. – Oli mahtavaa päästä viettämään perinteinen suomalainen joulu Tuomaksen ja hänen perheensä kanssa. Pääsin leipomaan pipareita ja joulutorttuja, join glögiä ja söin jouluruokia. Joulupukkikin kävi ja jostain syystä hän muistutti hyvin paljon Tuomasta, Jannette sanoo pilke silmäkulmassa.
Jouluruoat eivät kuitenkaan ole Jannetten mielestä erikoisin suomalainen makuelämys. -Kyllä se on salmiakki! Odotan innolla, että pääsen maistamaan mämmiä, hän sanoo. Ensi viikolla Jannette aloittaa suomenkielen opinnot Joensuussa. – Lempisanani suomenkielessä on “noni”. Kuulen sen todella usein ja minulle on sanottu, että sitä voi käyttää oikeastan missä tilanteessa vain.
Uukuniemellä parasta on Jannetten mielestä luonto, marjastus ja sienestys sekä tietenkin järvessä uiminen. – Mabuhay kaikki Uukuniemen Seudun Sanomien lukijat! Se on filippiinien kieltä ja tarkoittaa terveisiä, Jannette päättää.
Jannette ja Tuomas Filippiineillä vuonna 2013.Tästäkö uusi harrastus? Kotimaassaan liikunnallinen Jannette harrastaa muun muassa joogaa, uintia sekä laitesukellusta.
Torstaina maamiesseurantalo Rajapirtillä pidetyssä Niukkalan maa- ja kotitalousnaisten kokouksessa tunnelma on toisaalta haikea ja juhlallinen, toisaalta helpottunut. 67 vuotta toiminut yhdistys on tullut tiensä päähän ja lopettamispäätös tehty. Paikalla oli kaiken kaikkiaan 5 jäsentä, joista osa on ollut maatalousnaisissa aivan alkuajoista lähtien. – Niukkalan maa- ja kotitalousnaiset perustettiin vuonna 1955 Maria Tiaisen toimesta. Maatalouskeskuksen neuvoja oli käynyt opettamassa muun muassa pitsinnypläystä, josta Tiainen kovasti innostui ja ensimmäiset “kokoukset” hoidettiinkin pitsinnypläyksen lomassa. Kokouksia pidettiin joka viikko Niukkalan vanhalla koululla, kertoo maatalousnaisten pitkäaikainen puheenjohtaja Lea Levänen.
Maa- ja kotitalousnaiset on toiminut Uukuniemen Maamiesseuran alaosastona. Toimintaan ovat kuuluneet muun muassa tupaillat, kurssit, pitopäivälliset, juhlalounaat, toritapahtumat, myyjäiset ja kahvitukset. – Kurssejakin on ollut laidasta laitaan. Puutarhakursseja, erilaisia ruokakursseja, käsityökursseja, pitoemäntäkursseja ja vaikka mitä muuta, sanoo Suoma Tuominen. – Irtaimistoa hankimme vähitellen kahvituksista, arpajaisista ja jäsenmaksuista kertyneillä varoilla, Levänen sanoo. – Meillä on täysi kahviastiasto juhlia varten, kangaspuut, liinoja, sekä tuoleja ja pöytiä joita on voinut vuokrata, hän jatkaa. – Ja ostimmehan me ison hellankin kattiloineen maamiesseurantalolle, täydentää Tuominen.
Syynä toiminnan loppumiseen on jäsen- ja toimijakato. – Uusia aktiivisia jäseniä ei ole tullut ja meillä nykyisillä aktiiveilla alkaa olemaan jo tuota ikää, naiset naurahtavat. Yhdistyksen perustamisaikaan jäseniä oli parisenkymmentä. Parhaimpina vuosina jäsenmäärä oli liki 40, mutta viime vuosina enää noin 10. – Me olemme osa olleet mukana jo yli 60 vuotta. Kyllä nyt on aika siirtyä viimein “eläkkeelle”.
Parhaita muistoja toiminta-ajalta naiset voisivat nimetä vaikka kuinka monta. – Yksi mieleenpainunut kokemus itselleni oli ainakin eräät häät, joita vietettiin täällä Rajapirtillä. Kutsuvieraita taisi olla 500-600. Kesähelteellä se oli aikamoinen rutistus, kertoo Sirkka Leppinen. – Täällä on kyllä monet juhlat vietetty. On ollut häitä, hautajaisia, kastejuhlia ja syntymäpäiväjuhlia, Levänen jatkaa. – Pitoemäntäkurssit ovat myös jääneet mieleen. Niissä oli aina erilaisia teemoja, esimerkiksi pääsiäinen, ylioppilasjuhlat tai 80 -vuotisjuhlat. Pöydät katettiin aina kauniisti teeman mukaisesti, ja tarjoilut tietenkin myös, Tuominen sanoo. – Ja retkillä on sattunut yhtä ja toista kommellusta,mutta niistä ei nyt sen enempää, nauraa Leppinen.
Kokouksen päätyttyä naiset siirtyvät kahvipöytään, jonka kattaus on ensiluokkainen – kuinkas muutenkaan. Kahvittelun lomassa puhe siirtyy muihin aktiivisiin maatalousnaisiin, jotka eivät tällä kertaa päässeet paikalle. – LemisenHilkka ja Pulkkisen Siiri ovat myös olleet maatalousnaisissa perustamisvuodesta lähtien, sanoo Levänen. – Nyt jo edesmenneisiin maatalousnaisten kantaviin jäseniin puolestaan kuului Kokon Leena, joka toimi vuosia yhdistyksen sihteerinä, Leppinen kertoo. – Ja olihan meillä kursseilla ja tupailloissa välillä myös miesosallistujia, sanoo Tuominen. – On ollut eläväinen kylä silloin.
Tammikuussa Niukkalan maa- ja kotitalousnaiset kokoontuvat vielä viimeiseen tilinpäätöskokoukseen. – Kyllä se on niin, että aika aikaansa kutakin, naiset toteavat yhdessä tuumin.
Niukkalan maa- ja kotitalousnaisten alkuperäinen jäsenluettelo. Jäsenmaksu oli tuolloin 30 markkaa.Kahvit kokouksen päätteeksi! Oikealla maatalousnaisten pitkäaikainen (ja viimeinen) puheenjohtaja Lea Levänen (oik.), Kirsi Levänen, Suoma Tuominen, Maija Pulkkinen ja Sirkka Leppinen.
Kummunkorkea koululla tohinat jatkuivat hirvipaistin jälkeen seppeletalkoiden merkeissä. Keskiviikkona havuseppeleitä askarreltiin sankarihaudoille kahteen otteeseen: ensimmäiset tekijät kokoontuivat koululle klo. 12 ja “iltavuorolaiset” klo. 18. Havumateriaalin oli toimittanut Jouni Suppola ja Uukuniemen Martat puolestaan olivat tehneet pajuista valmiita kranssipohjia työnteon nopeuttamiseksi. – Päivällä meitä oli täällä 18 ja muistaakseni saimme tuolloin tehtyä 65 seppelettä, kertoo Eeva-Liisa Hirvonen. Illalla seppeleentekijöitä oli seitsemän. Paikallisten joukkoon oli saapunut talkoolainen aina Helsingistä asti. – Näin sunnuntaina ilmoituksen seppeletalkoista netistä ja sanoin heti miehelleni, että lähden kantamaan korteni kekoon, kertoo Marja-Riitta Hirvonen. Pääkaupunkiseudulla vakituisesti asuvaa Hirvosta vetävät Uukuniemelle sukujuuret. -Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen voimakkaammin oma sukuhistoria ja karjalaisuus ovat alkaneet kiinnostamaan, Hirvonen naurahtaa. – Kesäisin vietämme täällä enemmän aikaa, sillä kesämökki löytyy Koiraniemeltä Pyhäjärven rannalta, hän jatkaa.
Talkoopäivän seppelesaldon lisäksi seppeleitä voi askarrella myös kotona. – Tiedän jo muutamia, jotka ovat lupautuneet tekemään seppeleitä, mutta koska Uukuniemellä sankarihautojakin on yli 200, niin lisäapujoukot ovat oikein tervetulleita, Eeva-Liisa Hirvonen sanoo. Valmiita seppeleitä voi toimittaa kyläkaupalle, josta ne hoidetaan eteenpäin. – Jokainen seppele on tekijänsä näköinen. Halkaisijaltaan pajupunospohja on noin 30cm ja olemme sitoneet havut kiinni langalla, Hirvonen ohjeistaa.
Iltavuorossa seppeleitä olivat tekemässä Eeva-Liisa Hirvonen (oik.), Suoma Tuominen ja Auli Terävä.Seppeletalkoiden miesedustuksesta vastasi Jouni Suppola, joka oli myös toimittanut havut talkoita varten. Marja-Riitta Hirvonen (oik.) ja Armi Käppi olivat olleet askartelemassa seppeleitä jo päivällä.Valmiita pajukranssipohjia.
