Uukuniemi-seura, Uukuniemen Nuorisoseura ja Papinniemen matkailu Oy järjestivät lauantaina 2.7. Uukkari Soikoon! konsertin ja iltamat tyylisen tapahtuman. Tapahtuma oli osa Uukuniemi juhlia ja tarjosi näin myös viihdykettä hieman nuoremmalle polvelle.
Illan aikana lavalle nousi kolme mielenkiintoista esiintyjää, joilla on vahva kytkös seutuun ja uukuniemeläiseen perinteeseen. Esiintymässä olivat Susan Aho & Kesäkaverit, Sutina-yhtye ja duo Rihvelkinttu & Passarpoika.
Susan Aho lumosi yleisön Uukuniemen Nuorisoseurantalolla 2.7.
Susan Aho lumosi yleisön laulullaan
Konsertti alkoi duo Rihvelkintun ja Passarpojan musisoinnilla. Duo koostuu kahdesta uukuniemeläisestä muusikosta. Uukuniemeläissyntyisen muusikon Petri Tiaisen kotipaikka sijaitsee Niukkalassa. Lomat hän viettää kesäpaikallaan Uukuniemen kirkonkylällä. Duon toinen osapuoli Topi Pöyhönen on puolestaan lähtöisin Helsingistä, mutta kotiutunut Uukuniemelle kymmenisen vuotta sitten. Pöyhönen asustaa perheineen niin ikään Uukuniemen kirkonkylällä.
Parivaljakko esitti Uukkari Soikoon konsertissa Tiaisen säveltämiä lauluja, joiden tekstit on 1800-luvun loppupuolella sepittänyt uukuniemeläinen runoilija ja kansanvalistaja Olli Wuorinen. Sävellykset ovat tyyliltään roots-henkisiä, bluesista, kantrista ja kansanmusiikista ammentavia veisuja.
Seuraavana estradille nousi Susan Aho & Kesäkaverit. Aho on Uukuniemellä kesiään viettävä laulaja-lauluntekijä. Hänet tunnetaan parhaiten Värttinästä ja Kuunkuiskaajista. Susan on kirjoittanut parin vuoden sisällä uusia lauluja, jotka ovat artistin itsensä mielestä hänelle sitä kaikkein ominta musiikkia. Kun Susanille tarjoutui tilaisuus tulla esiintymään Uukuniemelle, hän innostui ideasta ja päätti testata uusia laulujaan paikallisten ”pelimannien” kanssa. Susan Aho & Kesäkaverit oli syntynyt. Kesäkaverit taustabändissä soittivat Petri Tiainen, Topi Pöyhönen ja Mika Venhovaara. Kaikki tapahtumassa kuullut laulut olivat ensiesityksiä. Laulut todella lumosivat konserttikansan.
Sutinan keikalla energiaa riitti!
Huh, mitä naisenergiaa tarjosi Sutina!
Illan viimeisenä esiintyjänä oli neljän kolmikymppisen muusikkonaisen muodostama energinen rockbändi Sutina, joka juhlii tänä vuonna 10-vuotista taivaltaan. Hieman hitaasti lämpenevä uukuniemeläinen yleisö antautui Sutinan mahtavalle energialle muutaman ensimmäisen kappaleen jälkeen. Nuorisoseuran talolla ei ole jorattu yhtä komeasti sitten legendaaristen juhannuslevytanssien. Bändin hirtehisen huumorin sävyttämät kappaleet, jotka ovat kertomuksia tosielämästä, upposivat yleisöön täydellisesti. Kitaran, basson ja rumpujen lisäksi Sutina-saundiin kuuluu olennaisena osana poikkihuilu.
Bassoa soittava Paula Präktig on Uukunimen Matrin kylässä asuneiden Pekka ja Lucina Hirvosen jälkeläinen neljännessä polvessa. Hänen isovanhempansa olivat Veera Hirvonen (os. Härkänen) ja Robert Hirvonen, jotka lähtivät evakkoon Matrista, asettuen Pohjanmaalle. Paula on itse syntynyt Torniossa, jossa myös Sutina on perustettu.
Sutinassa soittavat Präktigin lisäksi Susanna Silvenius, Jonna Konttinen ja Suvi Buckman.
Onnistunut tapahtuma jälleen kerran
Uukkari Soikoon jatkoi uukuniemeläistä konserttiperinnettä. Tapahtuma ei pettänyt tälläkään kertaa. Paikalle oli saapunut noin 120 henkeä nauttimaan hyvästä musiikista upeassa kesäillassa. Petri Tiainen, yksi järjestäjistä, oli yleisön tapaan erittäin tyytyväinen tapahtumaan.
-Iltamat onnistuivat kaikin puolin hyvin. Palaute on ollut positiivista, kertoo Tiainen.
Uukuniemi-juhlat alkoivat lauantaina 2.7. Härkästen suvun sukujuhlalla. Runsaslukuinen juhlakansa sai nauttia auringon paisteesta ja paahtavasta helteestä. Uukuniemen kirkonmäellä kuultiin Härkäsen suvun jäsenten esittämää ohjelmaa puheiden ja musiikkiesitysten merkeissä. Juonnosta vastasi eläkkeellä oleva opettaja Irmeli Tiainen, joka on itsekin omaa sukua Härkänen. Hänen isänsä Oiva Härkänen oli kotoisin rajan taakse jääneestä Härkälän kylästä.
Opetusneuvos Anja Kukkonen painotti puheessaan juurien ja siipien tärkeyttä ihmiselle.
Ihmisellä pitää olla juuret ja siivet
Tilaisuus alkoi opetusneuvos Anja Kukkosen Härkäsen suvun sukututkimuksen julkistamisella. Kukkonen mietti puheessaan ensin, että mikä saa hänet tutkimaan eri sukuja. Hän käytti esimerkkinä tarinaa henkilöstä joka oli syntynyt puoli vuotta ennen talvisotaa, ja joka oli pienenä tyttönä menettänyt äidin ja isän sodanjalkoihin. Hänet oli sittemmin lastenkodin kautta adoptoitu uuteen perheeseen. Kukkonen kertoi että hän kirjoittaa jokaiselle perheelle henkilökohtaisesti ja pyytää julkaisuluvan sukututkimukselle. Erästä sukututkimusta tehdessään hän oli ottanut yhteyttä tähän adoptoituun tyttöön, nyt jo keski-ikäiseen ihmiseen. Henkilö oli aluksi kertonut Kukkosen erehtyneen ihmisestä. Kukkosen ja kirkonkirjojen kautta tälle kyseiselle ihmiselle selvisi lopulta kuitenkin totuus adoptoinnista. Uusien serkkujen avulla tämä kyseinen henkilö oli sitten päässyt käymään synnyinpaikallaan Uukuniemellä.
-Hän pyysi voisiko tulla käymään myös minun luonani. Sitä tunnetta, joka hänellä oli, on todella vaikea sanoin kuvailla. Hän ei mahtanut itkulleen mitään, kertoo Kukkonen liikuttuneena.
Juhlakansaa.
Muutama vuosi tämän jälkeen Kukkonen oli nähnyt sanomalehdessä tämän henkilön kuolinilmoituksen. Kyseinen henkilö oli ottanut sukunimekseen alkuperäisen sukunimen ja syntymäpaikkana luki Uukuniemi.
-Se, että joku on löytänyt juurensa on paras palkka sukututkimuksessa, tiivistää Kukkonen.
Juurien lisäksi Kukkonen otti esille myös siipien tärkeyden. Samoin kuin juuret, myös siivet elämälle saadaan isältä ja äidiltä. Siipien kasvuun taas vaikuttavat koulutie ja ympäristö.
-Uukuniemeläiset juuret ovat parasta laatua suomalaisessa yhteiskunnassa. Uskonnollisuus voi olla yksi syy tähän, sillä se on meillä syvällä, pohtii Kukkonen ja jatkaa että Uukuniemi on paikka jonne mielellään tullaan.
Puheensa lopuksi hän halusi kiittää Uukuniemi seuraa 30 vuotta jatkuneesta tiiviistä yhteistyöstä.
Musiikkiesityksiä ja juhlapuheita
Härkästen suvun jäsenistä puheenvuoroja käyttivät Marja Härkänen, Irmeli Tiainen ja Judy McAuliffe.
Marja Härkänen aloitti puheenvuorot kertomalla Tauno Härkäsestä, joka oli sukuselvityksen alullepanija. Marja Härkänen kertoi puheessaan myös Taunon kotipaikasta Kurennimestä.
Seuraavaksi Irmeli Tiainen kertoi omassa puheenvuorossaan isänsä Oiva Härkäsen lapsuusmuistoja kotipaikasta Munninmäestä.
Suvun tervehdyksen Yhdysvalloista toi Uukuniemelle saapunut Judy McAuliffe. Tulkkina toimi Tuula Kupari. Massachusettsin osavaltiosta kotoisin olevan McAuliffen (omaa sukua Laukkanen) isovanhemmat muuttivat Suomesta Yhdysvaltoihin. Härkästen sukuun hän kuuluu isoäitinsä kautta. Tämä oli McAuliffen toinen vierailu Suomeen ja ensimmäinen Uukuniemelle.
Judy McAuliffen isä John Laukkanen taisteli Yhdysvaltojen laivastossa Tyynenmeren sodassa ja osallistui muun muassa Okinawan taisteluun.
Korkeatasoista musiikkia esittivät Eliina Härkänen, Aukusti Arjas, kvartetti Serkkuset (Jatta Hirvonen, Riitta Jukkola, Kristian ja Aukusti Arjas), Mirva Kuivalainen ja Petri Tiainen.
Sukujuhlan päätössanoista vastasi Petri Tiainen. Härkästen sukujuhla päättyi yhdessä laulettuun Karjalaisten lauluun.
Kvartetti Serkkuset. Jatta Hirvonen ( vasemmalla), Riitta Jukkola, Aukusti Arjas ja Kristian Arjas.
Sukujuhlat toivat Aukustin ja Kristianin ensimmäistä kertaa Uukuniemelle
Uukuniemen kirkonkylällä vietettiin lauantaina 2.7. Uukuniemen Härkästen ja Härkösten sukujuhlaa. Juhlilla julkistettiin opetusneuvos Anja Kukkosen laatima kyseisen suvun sukututkimus. Pääkaupunkiseudulta sukujuhlille olivat saapuneet veljekset Kristian Arjas, 21, ja Aukusti Arjas, 17. Nuoret miehet esittivät myös todella korkealaatuista musiikkia. Kristian laulaen, Aukusti laulaen ja kitaralla soittaen. He kuuluvat Härkästen sukuun isoisänsä Ahti Hirvosen kautta.
-On mukava olla osallisena sukua, mutta emme ole erityisen sukulähtöisiä. Koemme itsemme enemmän yksilöinä kuin suvunjatkeena, tuumivat veljekset yhdessä.
Isoisä Ahti Hirvonen oli mielissään että pojat pääsivät vihdoinkin käymään Uukuniemellä.
-Tuntuuhan se mahtavalta. Juuret ovat tärkeät ja tämä on samalla kurkistus menneisyyteen. Sanoin tuossa portilla Niklakselle ja Aukustille, että ensi vuonna kun juhlitaan Suomen satavuotista itsenäisyyttä niin täällä on sitten vieläkin isommat juhlat, Hirvonen sanoo.
Muusikkoperheen pojat eivät tällä kertaa jääneet Uukuniemelle pidemmäksi aikaa, sillä matka jatkui kesäpaikalle Kuopioon. Uukuniemestä jäi kuitenkin positiivinen kuva.
-Pieni, kiva ja sympaattinen paikka, tiivistävät nuorukaiset.
Raimo ja Tarja Leminen (keskellä) olivat saapuneet sukujuhlille Helsingistä. Raimon äiti, Liinu, oli omaa sukua Härkäsiä ja kotoisin Härkälän kylästä. Lemiset käyvät nykyään Uukuniemellä noin joka toinen kesä. He viihtyivät Uukuniemi juhlilla jälleen kerran. – Uukuniemi juhlilla on pitkä perinne, kertovat Lemiset.Uukuniemen Härkäsiä ja Härkösiä juhlittiin lauantaina 2.7.2016.Muusikko Petri Tiainen esiintyi Härkästen sukujuhlilla. Petrin isoisä Oiva Härkänen oli kotoisin Härkälän kylästä Munninmäeltä.
Aukusti Arjas.Eliina Härkänen.Mirva Kuivalainen. Petri Tiaisen puoliso.
Heinäkuun alku on tunnetusti aikaa jolloin joukko uusia alokkaita astuu asepalvelukseen. Joukossa on myös monia vapaaehtoisia naisia. Tänä vuonna naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki ennätysmäärä, yhteensä 842 naista. Eniten hakijoita oli Porin prikaatiin (154) ja Kainuun prikaatiin (144). Näiden yli kahdeksansadan hakijan joukossa oli myös uukuniemeläinen Katariina Tuominen, kevään ylioppilas Joensuun normaalikoulun lukiosta. Katariina aloittaa palveluksen heinäkuun 4. päivä Haminassa yhdessä noin parinkymmenen muun naisen kanssa.
-Oikeastaan nyt on vasta alkanut jännittää, kun on enää kaksi viikkoa aikaa, kertoo Katariina.
Isänmaa merkitsee Katariinalle paljon
Syksyllä 19-vuotta täyttävä neitokainen sai idean armeijaan lähtemisestä yläasteikäisenä. Muutama vuosi tämän jälkeen asia alkoi konkretisoitua ja lukion toisella luokalla Katariina päätti laittaa puolustusvoimille hakemuksen.
-Olen aina ollut isänmaallinen. Kotimaa merkitsee minulle erittäin paljon, samoin vapaus, luonto ja kulttuuriperintö. Maanpuolustustahto oli suurin syy minkä takia päätin hakea vapaaehtoiseksi, pohtii Katariina.
Palveluspaikaksi valikoitui lopulta Hamina. Vaihtoehtoina olivat myös Onttola Joensuussa ja Kainuun prikaati Kajanissa. Katariina halusi kuitenkin pois opiskelukaupungistaan Joensuusta ja Kajaanista hän ei tuntenut ketään.
-Muutin huhtikuun alussa Kotkaan, joka sijaitsee aivan Haminan lähellä. Kotka on kiva paikka ja siellä asuu veljeni, sanoo Katariina.
Palvelukseen astuvat naiset ovat motivoituneita
Naiset voivat suorittaa asepalveluksen vapaaehtoisesti kaikissa puolustushaaroissa ja aselajeissa. Naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen pääsemisen edellytyksenä on Suomen kansalaisuus, 18–29 vuoden ikä sekä terveydentilan ja muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien sopivuus sotilaskoulutukseen. Naisten koulutuksen sisältö on sama kuin miehillä. Naisilla ja miehillä on yhtäläinen mahdollisuus päästä aliupseerikurssille tai reserviupseerikurssille sekä myöhemmin sotilasuralle.
Palvelukseen tulevat naiset ovat vapaaehtoisia, joten heidän motivaationsa ja palvelusta kohtaan asetetut tavoitteet ovat usein hyvin selkeät. Yhtenä motiivina on monella johtajakoulutus tai jokin muun erityiskoulutus.
Niin myös Uukuniemen Niukkalassa kesää viettävällä Katariinalla. Hänellä on tavoitteena päästä reserviupseerikouluun.
-Sotilaspoliisiksi haluaisin. Kävin läpi kaikki koulutuslinjat ja se tuntui jotenkin omalta. Lisäksi veljeni on sotilaspoliisi ja kertoi tarkemmin mitä koulutus sisälsi, tarkentaa Katariina.
Perheeltä ja ystäviltä paljon tukea
Katariina on saanut paljon kannustusta päätökselleen kavereilta ja perheeltä. Jotain hänen innostaan armeijaan lähtöön kertoo se, että kun palvelukseen astumiseen oli reilusti yli vuosi aikaa, oli Katariina todennut äidilleen positiivisesti sävyyn: Äiti, enää ei oo kuin 425 päivää.
-Olen kysellyt kovasti ukilta ja isältä, että millaista intissä on ollut aiemmin. Viime huhtikuusta saakka, kun sain palvelukseenastumismääräyksen, olen sitä päivää odottanut innolla, Katariina sanoo.
Naiset aloittavat palveluksen yhtä aikaa miesten kanssa. Palvelus järjestetään mahdollisimman pienin erityisjärjestelyin. Varuskunnissa on naisille omat tuvat, mutta leireillä, sotaharjoituksissa ja merivoimien sota-aluksilla ei järjestetä erillismajoitusta. Sotilasvaatetus on pitkälti sama kuin miehillä.
Katariina, joka on tiettävästi Uukuniemen ensimmäinen naisalokas, haki kevään yhteishaussa kauppakorkeakouluun, sillä kaupallinen ala kiinnostaa tulevaisuudessa. Sotilasuraa hän ei kuitenkaan sulje pois ajatuksista.
-Minulla on nyt vuosi aikaa miettiä tulevaisuuden suunnitelmia, nauraa Katariina.
Katariina Tuominen on tiettävästi ensimmäinen uukuniemeläinen naisalokas.
Katariina Tuominen
18-vuotias
Kevään ylioppilas
Kotoisin Uukuniemen Niukkalasta
Astuu asepalvelukseen 4.7. Haminassa
Harrastaa kuntosalilla käyntiä ja lenkkeilyä
Naisten vapaaehtoinen asepalvelus
Naiset voivat Suomessa hakea asepalvelukseen 18–29-vuotiaina.
Hakijan on oltava fyysisesti ja psyykkisesti terve Suomen kansalainen.
Palvelukseen voi hakea suoraan aluetoimiston kautta joka vuosi 1. maaliskuuta mennessä.
Seuraava haku naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen päättyy 1.3.2017.
Uukuniemellä on totuttu siihen, että kesällä pitäjässä järjestetään erilaisia musiikkitapahtumia. Vuosien saatossa on nähty muun muassa festareita, iltamia ja kirkkokonsertteja. Ne keräävät joka kesä runsaan kuulijakunnan hyvän musiikin pariin. Kuluva kesä ei tee poikkeusta tällä saralla.
Uukuniemi-seura, Uukuniemen Nuorisoseura ja Papinniemen matkailu Oy järjestävät yhdessä lauantaina 2.7. Uukkari Soikoon! konsertti ja iltamat tyylisen tapahtuman. Illan aikana lavalle nousee kolme mielenkiintoista esiintyjää. Uukuniemi-juhlien yhteydessä järjestettävässä Uukkari soikoon!-konsertin esiintyjillä on vahva kytkös seutuun ja uukuniemeläiseen perinteeseen. Uutta musiikkia mm. karjalaisen perinteen pohjalta esittävät Susan Aho ystävineen, Sutina-yhtye ja duo Rihvelkinttu & Passarpoika.
Kuunkuiskaajista ja Värttinästä tuttu Susan Aho
Susan Aho on Uukuniemellä kesiään viettävä laulaja-lauluntekijä. Värttinästä ja Kuunkuiskaajista tuttu Susan on kirjoittanut parin vuoden sisällä uusia lauluja, jotka ovat artistin itsensä mielestä hänelle sitä kaikkein ominta musiikkia. Kun Susanille tarjoutui tilaisuus tulla esiintymään Uukuniemelle, hän innostui ideasta ja päätti testata uusia laulujaan paikallisten “pelimannien” kanssa. Näin syntyi rennon-letkeä lomabändi Susan Aho & Kesäkaverit. Kaikki laulut saavat ensiesityksensä Uukkari Soikoon! tapahtumassa. Kesäkaverit taustabändissä soittavat Petri Tiainen, Topi Pöyhönen ja Mika Venhovaara.
Sutina yhtyeen jäsenellä sukujuuret Uukuniemellä
Sutina on neljän kolmikymppisen muusikkonaisen muodostama energinen rockbändi, joka juhlii tänä vuonna 10-vuotista taivaltaan. Kitaran, basson ja rumpujen lisäksi Sutina-saundiin kuuluu olennaisena osana poikkihuilu. Bändin kappaleet ovat pääosin hirtehisen huumorin sävyttämiä kertomuksia tosielämästä. Sutinassa soittavat: Susanna Silvenius, Jonna Konttinen, Paula Präktig ja Suvi Buckman.
Bassoa soittava Präktig on Uukunimen Matrin kylässä asuneiden Pekka ja Lucina Hirvosen jälkeläinen neljännessä polvessa. Hänen isovanhempansa olivat Veera Hirvonen (os. Härkänen) ja Robert Hirvonen, jotka lähtivät evakkoon Matrista, asettuen Pohjanmaalle. Paula on itse syntynyt Torniossa, jossa myös Sutina on perustettu.
Lavalla nähdään myös yksi pitäjän oma duo
Duo Rihvelkinttu & Passarpoika parivaljakon muodostavat uukuniemeläissyntyinen muusikko Petri Tiainen (tunnetaan muun muassa 90-luvulla ja 2000-luvun alussa mainetta niittäneestä YUP-yhtyeestä) ja Helsingistä vastavirtaan kulkenut ja Uukuniemelle kotiutunut kitaristi Topi Pöyhönen.
Duo esittää Tiaisen säveltämiä lauluja, joiden tekstit on 1800-luvun loppupuolella sepittänyt uukuniemeläinen runoilija ja kansanvalistaja Olli Wuorinen. Sävellykset ovat tyyliltään roots-henkisiä, bluesista, kantrista ja kansanmusiikista ammentavia veisuja.
– Tervetuloa Uukkari Soikoon-konserttiin! Eli karjalaiseen tyyliin iloisena hersyvän illanvieton pariin, tiivistää Tiainen, joka toimii myös yhtenä tapahtuman järjestäjistä.
-TT
Uukkari Soikoon! -konsertti ja iltamat 2.7.2016 klo 19 alkaen Uukuniemen Nuorisoseurantalolla. Uukuniementie 946. Esiintymässä: Susan Aho (tuttu Kuunkuiskaajista ja Värttinästä), Sutina ja Duo Rihvelkinttu ja Passarpoika. Liput 10 / 5 euroa. Tarjolla hyvää ruokaa ja virvokkeita. Anniskelualue. Tapahtuma facebookissa: https://www.facebook.com/events/285256281814435/
Nykyisessä Uukuniemen kirjastotalossa toimi ennen Osuuskassa ja Postipankki. Talo toimi myös entisen Uukuniemen kunnan aikaan kunnanvirastona.
Uukuniemen kirjastossa voi ihailla kesän aikana kolmea eri näyttelyä.
Kirjaston vitriinissä on tällä hetkellä esillä Puuesineitä-näyttely, joka kestää aina kesäkuun loppuun saakka. Heinäkuun 4.-28.7 vuorossa on Parikkalan Taiteenystävät ry:n kirjastokierros kesänäyttely, joka käsittää maalauksia ja veistoksia. Elokuun ajan päästään aasialaiseen tunnelmaan “Uukuniemeltä Japaniin”-näyttelyllä. Vitriinin täyttää matkakuvat Tokiosta ja Kiotosta.
Kirjastosihteeri Katri Laukkanen kertoo Uukuniemen kirjastossa olevan lainaajia entiseen malliin.
-Viime tammikuusta tähän päivään lainauksia on tehty 1729. Kävijöitä vastaavana aikana oli 567. Kesällä lainausten määrä nousee reilusti, sillä myös lomalaiset käyttävät paljon kirjaston palveluja, tarkentaa Laukkanen.
Niukkalan mäellä sijaitsevasta kirjastosta löytyy myös ilmainen nettinurkkaus ja kesän ajan kirjaston poistomyynnistä pystyy ostamaan kirjahyllyntäytettä halvalla.
Kirjastosihteeri Katri Laukkanen kertoo Uukuniemen kirjaston lainausmäärien säilyneen ennallaan.
Parikkalan kunnan kirjastot kuuluvat Etelä-Karjalan muiden kirjastojen kanssa yhteiseen Heili-kirjastojärjestelmään. Kirjoja voi lainata vaikka Lappeenrannassa ja palauttaa ilman eri maksua esimerkiksi Uukuniemen kirjastoon. Varauksia kirjoista voi tehdä kaikista Heili-kirjastoista.
Laukkanen kertoo että e-kirjoille ei ole kysyntää kuitenkaan tällä seudulla vielä ollut, vaan perinteinen kirjastossa käynti ja lainaaminen toimii edelleen.
Uukuniemen kirjasto täyttää tänä vuonna 167 vuotta, joten perinteitä on vaalittu jo pitkän aikaa.
Uukuniemen kirjasto avoinna ma klo 16 – 18 sekä to 11-18.
-TT
Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Siitä voi kuitenkin nauttia lukemalla hyvää kirjallisuutta.Puuesineitä-näyttely on esillä kirjaston vitriinissä kesäkuun loppuun saakka.Uukuniemen kirjasto on saanut paljon kiitosta lainaajilta kirjastossa saatavilla olevista uutuus kirjoista.
Uukuniemen nuorisoseurantalon sali täyttyi torstaina 16.6 lavis-lavatanssijumppaajista. Kyseessä on uusi liikuntamuoto, jossa yhdistyvät perinteiset lavatanssiaskeleet ja jumppa.
Hauska, helppo ja hikinen laji syntyi Kouvolassa muutamia vuosia sitten liikunnanohjaaja Sirkku Pusan ja fysioterapeutti Johanna Partasen yhteisellä automatkalla. Tanssijumppaan ja sen musiikkityyleihin pystyi erittäin hyvin soveltamaan myös kuntouttavaa näkökulmaa vaikka kyse onkin pohjimmiltaan ryhmäliikunnasta.
Lavis-lavatanssijumppaa tanssitaan yksin. Varpaille tallontaa ei siis tarvitse pelätä. Tunnilla tanssitaan musiikin tahdissa tuttuja lavatanssilajeja kuten humppaa, jenkkaa, cha chata, sambaa ja rockia.
Ohjaaja Riitta Lindroos.
Uukuniemellä, Saarella ja Parikkalassa lavis-ohjaajana toimii Riitta Lindroos. Hänen isänsä on Uukuniemen entinen kanttori, Matti Moilanen. Moilaset asettuivat Uukuniemelle eläkepäiviksi muutama vuosi sitten ja ovat koko perheen voimin kunnostaneet entisenä Matin-kioskina, nykyisin Tyynen-tupana tunnettua taloa. Paraisilla asuva Lindroos viihtyy Uukuniemellä.
-Rakastan tanssimista ja liikkumista! Tunneilla on käynyt hyvin porukkaa, kertoo pirteä Lindroos.
Hauskalla tavalla kuntourheilua
Päivi Pennanen oli saapunut Uukuniemen lavis-tunneille Kesälahdelta. Uukuniemen Kummunkylässä syntynyt Pennanen käy säännöllisesti Niukkalan jumppatunneilla ja lavatanssijumppaan hän tykästyi heti ensi hetkestä lähtien.
-Mielettömän upeata! Tämä on hauskalla tavalla oikeaa urheilua, kertoo Pennanen.
Lavis-lavatanssijumppatunneilla syke nousee, hiki virtaa ja mieli pysyy virkeänä.
Lavis-lavatanssijumppa Uukuniemen Nuorisoseurantalolla kesäkuun ajan tiistaisin ja torstaisin klo 18.00. Ohjaajana Riitta Lindroos. Osallistumismaksu 7 euroa.
-TT
Seela Tiainen ja Jaana Pöyhönen näyttävät listaa tutuista lavatanssilajeista, joita tunnilla tanssittiin.Päivi Pennanen (etualalla) vaihtoi zumban lavis-lavatanssijumppaan.Jaana Pöyhöstä(vasemmalla) ja Seela Tiaista jännitti aluksi, mutta lopulta tytöt tanssivat kuin vanhat tekijät.
Havahdun tiistaiaamuna puhelimeni värinään. Kello on noin puoli kymmenen ja olen juuri saanut viestin hyvältä ystävältäni Matias Korhoselta. Viesti on lyhyt ja ytimekäs.
-Alahan ukko herätä, ollaan tulossa.
Pyyhin unihiekat silmistäni, katson viestiä hieman hämilläni, kunnes muistan että olimme edellisiltana, puoliksi vitsillä, sopineet lähtevämme kohti Salomoniksi nimettyä kesämyrskyä. En ollut saanut vahvistusta lähdöstä vielä edellisiltana, mutta nyt sain.
Viesti saa minut nousemaan nopeasti sängystä ylös. Olen samaan aikaan innostunut ja jännittynyt. Jos kaikki menisci nappiin, voisimme kokea jotain josta olemme viimeiset viisi vuotta haaveilleet. Pakkaan lainelaudan ja märkäpuvun autoon. Lähden liikkeelle.
Surffaus – intohimo
Kokeilimme surffausta Matiaksen kanssa ensi kertaa Marokossa syksyllä 2011. Olimme molemmat harrastaneet pienestä pitäen lumilautailua ja rullalautailua, mutta olosuhteiden pakosta lainelautailusta olimme vain uneksineet. Marokossa vietetyn kahden viiko jälkeen paluuta ei ollut. Harrastus imi mukaansa. Tämän jälkeen maailmaa on kierretty surffauksen parissa, yhdessä ja erikseen.
Marokon reissun kanssa samoihin aikoihin Suomessa ilmestyi Aleksi Rajn ohjaama dokumenttielokuva Finnsurf. Elokuvan yhtenä teemoista ovat lainelautailu Suomessa ja intohimo tähän lajiin. Kova tuuli piiskaa kroppaa, pakkasta on muutama aste, vesi lähes nolla-asteista ja päällä paksu kuuden millin märkäpuku. Veteen on kuitenkin päästävä.
Kyseinen elokuva teki meihin molempiin suuren vaikutuksen. Emme olleet aiemmin tienneet, tai edes unelmoineet, että Suomessa olisi mahdollista surffata. Ehkä mekin jonain päivänä…
Matkaa kertyi edestakaisin yli 1500 kilometriä, mutta aalloille oli päästävä.
Auto alle ja aaltoja etsimään
Kaarran autolla Parikkalan S-marketin pihaan. Olen reilusti myöhässä sovitusta lähtöajasta. Jo kaukaa näen kaksi henkilöä, joista toinen kantaa pitkää lautapussia olallaan. Aurinko paistaa, eikä myrskystä ole vielä tietoakaan. Ajan Matiaksen ja hänen kaverinsa Jannen Käyhkön eteen.
-Mikä kesti? kysyy Matias.
Kerron, että en saanut varmistusta reissulle, joten pakkaaminen jäi aamulle.
-Mikäs on suunnitelma? kysyn vuorostaan pojilta.
-Eiköhän lähdetä ajamaan kohti etelää ja päätetään sitten matkalla, tuumivat pojat.
Matias (oikealla) ja Janne joutuivat pettymään, sillä vaikka tuuli oli Porvoon Emäsalossa todella napakka, se puhalsi valitettavasti väärästä suunnasta. Näin ollen aallot jäivät siellä haaveeksi.
Suomi surffausmaana
Suomessa surffaaminen ei ole läheskään jokapäiväistä herkkua. Luontoäiti tarjoaa surffattavia aaltoja Itämerellä noin 60 – 80 päivänä vuodessa. Tuulla täytyy oikeasta suunnasta ja kovaa. Yleensä vähintään 15 metriä sekunnissa. Syys-, ja kevätmyrskyt ovatkin parhaita aikoja löytää surffattavia aaltoja Suomesta. Täytyy vain muistaa, että vesi on kylmää, todella kylmää ja suurin osa rannoista erittäin kivikkoisia. Tästä johtuen harrastus kannattaakin aloittaa jossain muussa, surffaukselle suotuisammassa, maassa.
Viime vuosina räjähdysmäisesti kasvanutta lajia on kuitenkin Suomessakin harrastettu jo vuosikymmeniä.
Porvoosta Hankoon
Hieman Porvoon jälkeen käännymme rampista oikealle Emäsalon suuntaan. Se on tunnettu yhtenä parhaista paikoista suomisurffauksessa. Viime syksynä siellä kilpailtiin surffauksen Suomen mestaruudesta. Olemme kuitenkin hieman skeptisiä, sillä Salomonin tuulensuunta on juuri päinvastainen kuin sen pitäisi olla, jotta Emäsaloon syntyisi surffattavia aaltoja. Halusimme kuitenkin nähdä paikan tulevaisuuden varalta.
-Tästä ne käveli siinä Finnsurffissa, muistelee Matias astellessaan havumetsän läpi rantakallioille.
Kuvittelemme mielessämme dokumentin kohtauksen, jossa tummaan kokomärkäpukuun sonnustautunut mies kävelee surffilauta kainalossaan räntäsateessa ja kovassa tuulessa kohti edessämme näkyvää kalliota.
Ilmatieteenlaitoksen aaltoennuste näytti lupaavalta. Suunnaksi päätettiin ottaa Pori.
Tuuli on nytkin Emäsalossa kova. Tarvittavan isoja aaltoja ei kuitenkaan synny kuten ounastelimme. Hetken merelle tuijottelun jälkeen, päätämme palata autolle. Vaikka aurinko paistaa, on ilmassa pettymyksen tunne. Kävelemme metsäpolkua pitkin hiirenhiljaa. Mietin mielessäni voikohan Suomessa ylipäänsä surffata kesäkuussa ja lähdimmekö matkaan turhaan?
Porvoosta lähtiessämme ilta on jo pitkällä. Päätämme ajaa Hankoon ja yöpyä siellä.
Hanko on myös yksi suosituimpia paikkoja surffaukseen Suomessa. Tulliniemen upea hiekkaranta on oikealla tuulella suotuisa aaltojen muodostumiselle, mutta Emäsalon tapaan lännestä puhaltava puhuri ei paikassa toimi.
Pitkän ajomatkan jälkeen ja kahden karvaan pettymyksen saattelemana, päätämme yömyöhällä tutkia sääkarttoja ja ottaa selvää missä Salomonin tuulet tuulevat oikeasta suunnasta. Lopulta ilmatieteenlaitoksen merisääkartta luo toivoa. Porissa aaltojen korkeus ja tuulen suunta näyttävät lupaavalta. Otamme aamuvarhain suunnaksi länsirannikon. Ennen lyhyitä yöunia, lähetän vielä viestin ystävälleni jonka tiedän surffanneen Porissa viime elokuussa. Kysyn häneltä tietoja missä surffauspaikat siellä sijaitsevat. Tapasimme muuten kyseisen kaverin kanssa Filippiineillä meressä. Istuimme vierekkäin surffilautojen päällä odottaen mereltä nousevaa aaltoa. Englanninkieli vaihtui nopeasti suomeksi, kun tajusimme että olemme molemmat suomalaisia.
Yyterin upeat hiekkadyynit.
Parhaat surffipaikat salaillaan marjapaikkojen tapaan
Saavumme aurinkoiseen Poriin keskiviikkona alkuillasta. Ei merkkejä Salomonista vieläkään.
Yyterin surffikeskuksella tapaamme juuri leijasurffaamasta tulleet isän ja pojan, joilta päätämme kysyä neuvoa lainelaudoille otollisista aalloista.
-No, koska me ollaan leijasurffaajia ja muualta kotoisin, niin eiköhän me voida teille kertoa mihin kannattaa suunnata, sanoo isä, vinkkaa silmää ja osoittaa kartalta erään niemen kärjen.
Surffauspaikkojen, etenkin hyvien sellaisten, salailu on lajissa jokapäiväistä ja maailmanlaajuista. Myös Suomessa sitä on havaittavissa. Niille “omille” parhaille aalloille ei haluta tungosta, jotta surffattavaa riittäisi itselle enemmän.
Viimeinkin! Yyterin lähellä sijaitsevan niemen päähän nousi kuin nousikin surffattavia aaltoja.
Palmujen tilalla havupuut
Kun lähdemme liikkeelle Yyterin hiekkadyynit vaihtuvat nopeasti havumetsämaisemaksi.
Olo on surrealistinen. Missä ovat palmupuut, rantabaarit ja pitkätukkaiset hipit?
Lähestymme niemen kärkeä, johon meidät hetki sitten opastettiin. Tienvarteen on pysäköity autoja perä perään. Yhdessä niistä on takakontti auki ja mies vaihtaa päälleen märkäpukua, vierellään valkoinen surffilauta. Olimme saapuneet perille.
-Nyt äkkiä auto parkkiin ja märkäpuvut päälle! hoputan kaveriani.
Matias tekee kuten käsketään ja kohta jo suuntaammekin luontopolulle joka johtaa kivikkoiselle rannalle tiheän metsikön läpi. Askel tuntuu tönköltä paksusta märkäpuvusta ja jännityksestä johtuen. Matkalla vastaamme tulee miehiä ja naisia surffilaudat kainalossa. Moikkaamme ja vaihdamme nopeat kuulumiset. Aallot ovat kuulemma hyviä Suomen mittapuulla ajatellen.
Jo pelkästään yhden aallon saaminen teki reissusta kaiken sen vaivan arvoisen.
Tunne jota ei pysty sanoin kuvailla
Puiden lomasta pilkottaa meri. Näemme vilauksen mustasta hahmosta joka häviää meren syleilyyn. Metsä harvenee ja saavumme kivikkoiselle rannalle. Kova ja kylmä länsituule iskee kasvoihin. On vaikea pysyä pystyssä lauta kainalossa. Ajatus harhailee. Surffaajia on meressä niemen molemmin puolin.
-Kaikilla näyttäisi olevan märkäpuvussa huppu, mitenhän me pärjätään ilman? Kysyn vielä Matiakselta.
-Ei se niin kylmää voi olla ja nyt ei auta perääntyä. vastaa Matias.
Matias valmiina surffaamaan ensimmäistä kertaa kotisuomessa.
Nyökkään ja astan tossuni veteen. Astelen rantakivikosta hieman syvemmälle ja hyppään laudan päälle makaamaan. Otan kiintopisteekseni horisontissa näkyvät neljä muuta surffaaja ja noin rinnankorkuiset aallot. Aloitan melomisen. Allani virtaava yhdeksän asteinen merivesi virkistää kummasti, kun sukellan lautani kanssa kohti tulevan aallon läpi. Yhtäkkiä kuulen kuinka Matias huutaa jotain takanani, käännän päätäni ja näen kuinka hän vinkkaa kohti ulappaa. Tajuan, että olen juuri oikeassa kohdassa aallon ottamiselle. Lähden melomaan sen myötäisesti. Tunnen kuinka aalto vetää mukaansa, jolloin päätän nousta jaloilleni. Aika hidastuu. Meri kimmaltaa upeasti auringon valossa. Horisontissa havupuut humisevat. Tunne on maaginen. Hieman puutteellisten taitojeni takia löydän itseni nopeasti takaisin vedestä. Pinnalle päästyäni olen yhtä hymyä. Jo pelkästään tuon muutaman sekunnin takia kannatti ajaa Uukuniemeltä Poriin saakka.
Jaksamme surffata Matiaksen kanssa noin tunnin ajan. Pois kävellessämme käymme läpi kokemusta Helsingistä saapuneiden surffaajien kanssa. Hyvän mielen ja onnistuneet surffipäivän aistii kaikesta.
Pakkaamme laudat ja märkäpuvut takaisin autoon ja lähdemme paluumatkalle. Tuuli on tyyntynyt ja mieli on haikea. Kyseessä oli hyvin todennäköisesti yksi kesän ainoista surffauspäivistä Suomessa.
Kotiinpäästyäni rupean tutkailemaan länsirannikon karttaa ja etsimään hyviä niemenkärkiä johon aallot saattaisivat iskeä.
Kesän hittilaji löytyy nyt myös Papinniemen leirintäalueelta.
Kelit paranevat ja kuumin lomakausi lähestyy. Uukuniemen kokoisella paikalla kesäloman aktiviteettimahdollisuudet ovat rajalliset. Mistä löytää mielenkiintoista tekemistä löhöilyn ja marjastuksen ohelle? Papinniemen leirintäalue vastaa huutoon tuomalla alueelle kesän hittilajiksi nousseen SUP-lautailun.
SUP muodostuu sanoista Stand Up Paddle board, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa melontaa laudan päällä seisten. Suomeksi tuttavallisemmin suppailu, on Hawaijilta alkunsa saanut helposti omaksuttava lainelautailun kantamuoto.
Suppailu on oivallista kokovartalon liikuntaa, joka kehittää aerobista kuntoa, lihaskestävyyttä sekä tasapainoa. Se on helppo oppia ja sopii mainiosti niin leppoisaan iltamelontaan, kuin aktiiviliikkujan kesätreeniksi.
Laji sopii kaikille, ketkä ovat kiinnostuneet vesillä liikkumisesta, ikään ja kuntoon katsomatta. Se on lisäksi erittäin turvallista. SUP-laudan vakaus ja tasapaino yllättää ensikertalaiset positiivisesti. Eteneminen laudalla meloen ei vaadi mitään ennakkotaitoja, vaan touhuun pääsee jyvälle heti ensimmäisten vetojen myötä. Laudan päällä on helppo pysyä. Mikäli laudalta sattuisi tipahtamaan, laudan päälle on helppo nousta takaisin. Laudoissa on karkunaru, joka kiinnitetään laudan perästä melojan nilkkaan. Näin lauta ei pääse karkaamaan.
Upea Pyhäjärvi onkin kuin tehty suppailuun. Papinniemen leirintäalueelta löytyy lyhyen melontamatkan päästä muun muassa Vahasaaren hiekkaranta ja Sirnitsansaaren snorklauspaikat. Joten ei muuta kuin suppailemaan!
Suppailun ohjeet lyhyesti:
1. Varmista että lauta on oikein päin.
2. Ota leveä ote melasta pitäen melaa vaakatasossa (tuo tasapainoa).
3. Asetu ensin kyykkyyn laudan keskelle, jalat kantokahvan molemmin puolin, jalat hartianleveydellä toisistaan.
4. Nouse rauhallisesti seisomaan.
5. Tarkista, että varpaat osoittavat suoraan eteenpäin.
6. Lähtiessäsi melomaan laudan vasemmalta puolelta, ota oikealla kädellä kiinni melan päästä kahvaotteella; vasen eli tässä tapauksessa alakäsi tarttuu melaan kiinni suunnilleen lantion-vyötärön korkeudelta. Ote on siis aika leveä.
7. Kurkota melan lapa veteen laudan keulan tienoilla. Lapa saa upota kunnolla veteen meloessasi; muutoin vetoon ei tule voimaa etkä saa lautaan vauhtia.
8. Vedä mela tasaisesti jalkojesi kohdalle.
9. Nosta mela vedestä ja aloita alusta.
10. Vaihtaessasi melontapuolta vasemmalta oikealle siirrä vasen käsi yläkädeksi ja ota sillä kahvaote melan päästä; oikeasta kädestä tulee vuorostaan alempi käsi.
SUP-lautailu Papinniemen leirintäalueella. Laudan vuokra: 25 euroa / 2 tuntia tai 50 euroa / 24 tuntia. Soita ja kysy varaustilanne 040 7369852. Opastukset, SUP-retket yms. numerosta 040 587 3218.
