“Tuo on se hollantilainen, joka käy täällä aina kesäisin”, miettivät varmasti monet Uukuniemellä kesää viettävät nähdessään vihreän MG-avoauton liikenteessä.

Uukuniemeläinen vieraanvaraisuus saa kiitosta

Hollannin Schiedamista kotoisin oleva Henk van der Mark saapui ensimmäisen kerran Uukuniemelle yli 40 vuotta sitten. Tuolloin pienellä Triumph-urheiluautollaan Suomessa reissaamassa ollut Henk oli ottanut kyytiin liftaamassa olleen sotilaspojan. Poika oli matkalla Uukuniemelle. Satoja kilometrejä ajettuaan he saapuivat Uukuniementien risteykseen 6-tien varrella. Armeijassa tuolloin ollut Erkki Pentikäinen kertoi jäävänsä risteyksessä pois. Koska Henkillä ei ollut itsellään minkäänlaista suunnitelmaa mihin mennä, hän sanoi voivansa viedä pojan kotiin. Uukuniemelle päästyään Erkki pyysi Henkin kotitaloonsa, jossa hänen vanhemmat keittäisi kahvit kiitokseksi kyydistä. Henk tapasi Erkin vanhemmat ja siskon Sirkka Pentikäisen. Vaikka yhteistä kieltä ei vanhempien kanssa aluksi löytynyt juttua riitti silti.

-Kiitin kahvista ja sanoin että minun pitää lähteä etsimään yöpaikkaa. Ei missään nimessä kuului vastaus Pentikäisiltä ja he sanoivat että ensin on mentävä saunaan sillä se on jo valmis. Viisi minuuttia myöhemmin istuin saunassa ensimmäistä kertaa elämässäni. No, saunan jälkeen kiittelin jälleen ja olin taas lähtemässä jatkamaan matkaa, mutta eivätpä he vielä päästäneet. Minun oli kuulemma nyt syötävä koska Erkin isä oli paistanut Pyhäjärvestä itse pyydystämiään muikkuja. Lopulta Erkki sanoi että hänen äitinsä oli laittanut minulle pedin valmiiksi ja että voisin jäädä yöksi, muistelee Henk.

Hän palasi uudestaan Uukuniemelle vuosi tämän jälkeen. Tällä kertaa hän ei halunnut vaivata Pentikäisiä ja kysyi tietäisivätkö he paikkaa jossa hän voisi majoittua. Pentikäiset toivat hänet Papinniemeen. Siitä saakka on Henk van der Mark käynyt Uukuniemellä ja Papinniemessä lähes joka vuosi.

Ensimmäinen reissu jo nuorena poikana

Henk aloitti matkustamisen ollessaan 24-vuotias, ensimmäinen reppureissu suuntautui Ruotsiin. Tämän jälkeen matkaa on taitettu pyörällä, moottoripyörällä ja lukuisilla avoautoilla. Hän on matkustanut esimerkiksi Israelissa, Jordaniassa, Syyriassa ja Euroopan eri maissa. Hienointa paikkaa hänen on vaikea valita lukuisista maista joissa hän on käynyt. Muutama muistuu kuitenkin erityiseti mieleen.

-Parikymmentä vuotta sitten olin Fjordissa, eteläisessä Ruotsissa, ja jouduin matkustamaan laivalla sillä siellä ei ollut tietä. Veden väri oli todella kaunis. Suomessa on monia hienoja paikkoja mutta Papinniemen lisäksi mainittakoon kun olin kerran ajamassa Inarista kohti Nuorgamia. Matkalla oli monia pieniä kyliä siellä täällä mutta kylien jälkeen näin tundran. Se oli erittäin vaikuttava näky. On hieman sääli että matkustan yksin sillä olisi tottakai mukavaa jakaa nämä hienot paikat jonkun kanssa. En kuitenkaan valita, sillä pidän yksin matkustamisesta, miettii Henk.

Paljon ystäviä eri maissa

Tänä kesänä 76-vuotias Henk on matkustanut ilman avoautoaan. Vanhuus on alkanut painaa ja vuosi sitten Henk joutui luopumaan ajokortistaan. Tämä ei kuitenkaan estänyt lähtemästä reissaamaan.

-Olisin toki voinut jäädä kotiinkin ja säästää lomarahat ja säästöt. Mutta mitä sitten? Voin myös sanoa että lähden matkustamaan ja katson mitä tulee tapahtumaan. Ja niin tein. Ensin lensin Osloon, sitten junalla pohjoiseen Bodø:n kaupunkiin. Tapasin maaliskuussa junassa istuessani naisen joka asui miehensä kanssa Bodøn lähellä. Hän sanoi että tule käymään meillä joten päätin vierailla heidän luonaan. Norjasta menin sitten Ruotsiin Jällivaaran lähistölle ja sieltä Suomeen Haaparannan kautta. Uukuniemelle oli haastavaa tulla sillä en tiennyt miten junat ja bussit tänne kulkevat. Soitin sitten ystävilleni Sakari ja Halla Hämäläiselle ja Sakari haki minut junalta Kesälahdelta, kertoo Henk.

Henk on saanut ystäviä monista maista ja pyrkii aina matkustaessaan vierailemaan heidän luonaan.-Maaseudulla ihmiset ovat erittäin ystävällisiä. Ei ole väliä mikä maa on kyseessä. Ihmiset auttavat samalla tavalla olkoon se sitten Norja, Ruotsi, Suomi tai mikä tahansa muu maa. Mielestäni se riippuu ihmisestä itsestään eikä siitä mistä maasta on kotoisin, pohtii Henk.

Henk kertoo esimerkin edesmenneestä uukuniemeläisestä ystävästään Väinö Kokosta. -Tulimme Väinön kanssa hyvin juttuun vaikka hän ei puhunut englantia ja minä puhuin kaksi sanaa suomea. Hän oli hyvin mukava mies. Ensimmäisen kerran tapasin hänet kun joku sanoi minulle että minun pitää mennä Niukkalaan ostamaan mansikoita. Kävin muutamana vuonna ostamassa mansikkaa ja toin aina mukanani tavalliseen tapaani juustoa. Jutellimme aina niitä näitä. Seuraavana vuonna hänen vaimonsa kuoli ja se oli todella surullista aika hänelle tottakai. Kävin jälleen tapaamassa Väinöä ja oli onni että hänen tyttärensä perhe oli paikalla ja he pystyivät kääntämään meidän keskustelut. Annoin Väinölle tuliaiset ja sitten hän sanoi jotain tyttärelleen ja lähti käymään jossain. Hetken päästä Väinö tuli takaisin mukanaan kassillinen uusia perunoita ja porkkanoita ja antoi ne minulle. Se oli erittäin mukavaa, muistelee Henk kaiholla vanhaa ystäväänsä.

Vapauden tunnetta avuoautolla ajaessa

Niin kuin muissakin paikoissa missä Henk on matkustanut myös Uukuniemellä hänet tunnetaan vanhoista hienoista avoautoistaan. Hän on omistanut mm. Dejavu, Triumph ja MG-merkkiset avoautot. Hän kertoo että ei ole koskaan omistanut ns. normaalia autoa ja että hän ajaa ainoastaan ollessaan lomalla.

-Parasta vanhalla avoautolla matkustaessa on se tunne. Sitä ei pysty selittämään sanoilla, sillä jos pystyisin olisin erittäin hyvä kirjailija. Aurinko, tuuli ja auto ilman nykyaikasia vempaimia. Minä rentoudun ajaessani. Istun autoon ja voin unohtaa kaiken muun ympärilläni. Pyrin aina ajamaan pikkuteillä isojen moottoriteiden sijaan.

Monet paikat muuttuvat vuosien saatossa. Rakennuksia ja teitä tehdään koko ajan lisää. Uukuniemi on kuitenkin säilynyt aitona ilman isompia muutoksia. Henk näkee tämän hyvänä asiana.

-Onneksi Uukuniemi on pysynyt samanlaisena. Se sinun pitää mainita jutussa. Teidän pitää pitää tämä paikka tälläisena ja erityisesti ihmiset. Kaikki ovat niin mukavia. Jos paikka tai ihmiset eivät olisi näin mahtavia en tietenkään olisi täällä, naurahtaa Henk.

Ensi vuonna Henk pyrkii tulemaan Uukuniemelle jälleen vihreällä MG-avoautollaan. Vaikka hän ei itse pysty enää ajamaan hän aikoo ottaa jonkun tutun mukaan, joka voisi matkustaa hänen kanssaan ja ajaa autoa hänen puolestaan. Luvassa on taas uusia tarinoita kirjaan, jota Henk on reissuistaan kirjoittanut.

-TT