Kategoriat
Arkistot

Uukuniemen yhteisten vesialueiden osakaskuntaan kuulutaan, siihen ei tarvitse liittyä

Uukuniemen yhteisten vesialueiden osakaskuntaan kuulutaan, siihen ei tarvitse liittyä
Maija Ala-Nikkola 25.9.2008

Vesialueet ovat useimmille meille tärkeä osa elämää muodossa tai toisessa.
Uukuniemen yhteisten vesialueiden osakaskuntaan kuuluu jokainen, jolla on kauppakirjan sekä kiinteistörekisterin mukaan oikeus yhteisiin vesialueisiin. Kaikilla yhteisen vesialueen osakkailla on oikeus osallistua osakaskunnan kokouksiin ja vaikuttaa siellä tehtäviin kalavesien käyttöä ja hoitoa koskeviin päätöksiin.
Osakaskunnan kokous kokoontuu Uukuniemellä kaksi kertaa vuodessa. Tänä vuonna syyskokous on marras-joulukuussa. Kokouksesta ilmoitetaan paria viikkoa aikaismmin Parikkalan-Rautjärven sanomissa.
Osakkaita on useampi tuhat. Kun vesi on yhteisomistuksessa, kaikilla osakkailla on oikeus kalastaa joka puolella yhteistä vettä. Lisäksi on vielä vapaa onkiminen ja pilkkiminen, joita nimitetään yleiskalastusoikeuksiksi. Osakaskunnan tehtäväksi on kalastuslaissa osoitettu kalastuksen järjestäminen ja kalakantojen hoitaminen. Kalavesien hoitoon kuuluu laajassa mielessä huolehtiminen veden laadusta, ympäristöstä, kalaston laadusta ja määrästä. Kalavesien hoitoa on myös kalastuksen järjestäminen.
Osakaskunta istuttaa kaloja ja rapuja
Kalojen istuttaminen on tärkeä kalavesien hoitomuoto. Vesialueiden osakaskunnat päättävät kokouksessaan, mitä poikasia hankitaan ja vuoden mittaan ne sitten istutetaan vesiin. Ne varat, joita osakaskunta saa osakkailta pyydysmaksuina, muilta kalastuslupina sekä valtion kalastuksenhoitomaksuista ohjataan kalavesien hoitoon. Jotkut osakaskunnat ovat rakentaneet vesistöjen rannalle viihtyisiä tulentekopaikkoja tai laavuja. Näihin toimenpiteisiin osakaskunnat voivat saada myös yhteiskunnan rahoitusta. Osakuntien edustajat voivat kesätapahtumissa kertoa tehdyistä päätöksistä ja antaa tietoa vireillä olevista asioista.
Uukuniemen yhteisten vesialueiden osakaskunta on tärkeä yhdysside Pyhäjärven ympärillä asuville, niin vakituisille asukkaille kuin kesämökkiläisillekin. Se pitää huolta vesialueen kunnosta ja kalastosta. Hoidettu kalavesi on yhteiseksi eduksi. Kalakannat antavat mieluisaa saalista sekä vapaa-ajan että ammattikalastajille.

Karjalan Pyhäjärvi

Vesistö
Karjalan Pyhäjärvi on kahden valtakunnan alueella sijaitseva järviallas. Vesistön vesipinta-ala on yhteensä 25.000 ha, mistä Suomen puolella on 17.500 ha ja Etelä-Karjalassa 5.500 ha. Järvi on Suomen suurin rajajärvi. Karjalan Pyhäjärven veden laatu on erinomainen Suomen ympäristökeskuksen vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan.

Kalakannat
Karjalan Pyhäjärvellä tavataan ainakin 13 eri kalalajia. Vesialueen tärkein talouskalalaji on muikku. Muikkukannat ovat vahvistuneet vuoden 2004 ikäluokan myötä. Muikun keskikoko on ollut 17 – 19 cm keväällä 2006. Muut tärkeät virkistyskalalajit ovat siika, taimen, hauki ja ahven. Vesialueen kalakantoja on seurattu hankkeiden ja kirjanpitokalastuksen kautta.

Rapukannat
Karjalan Pyhäjärvellä esiintyy harvoina kantoina jokirapua.

Hankkeet
Parikkala-Saari-Uukuniemen kalastusalue on toteuttanut kalastorakenteen kunnostus hanketta Muikulle tilaa Pyhäjärveen Karjalan Pyhäjärvellä vuosina 2003-2006. Hankke edesauttoi muikkukantojen vahvistamista hankealueella.
Hankeaikana vuosina 2003 – 2006 pyydettiin yhteensä 48.868 kiloa vähempiarvoista pieni siika, ahven, särki, lahna ja salakka hankealueelta (1.000 vesihehtaaria). Lisäksi kalastuksen yhteydessä on saatu yhteensä 375 kiloa muikkua ja 300 kiloa haukea. Kalastusyhtymä Pennanen & Toivonen huolehti hoitokalastuksesta tarjouskilpailun perusteella ja se nuotalla, rysällä ja katiskoilla. Hankkeen aikana hoitokalastussaalis on kuljetettu rantaan veneessä. Rannalla kala siirrettiin Uukuniemen kalasatamaan, missä se punnittiin, jäävesijäähdytettiin ja kirjattiin kalalajikohtaisesti. Kaikki kalat omenivät hyötykäyttöön lukuun ottamatta lahnaa ja särkeä, mitkä ovat kompostoitiin.

Muikkukanta on vahvistuit huomattavasti hankealueella. Kalakantoja on seurattu kirjanpitokalastuksen avulla (Etelä – Karjalan kalatalouskeskus). Seurantakohteena ovat olleet muikkuverkot ja talvinuotta. Muikun verkkosaaliit ovat nousseet 0,5 kilosta (2003) 1,3 kiloon (2006) per verkko per pyyntipäivä. Muikun talvinuottasaaliit ovat nousseet 20 kilosta (2003) yli 80 kiloon (2006) per apaja. Tammi- helmikuussa 2007 (suullinen tieto) muikkusaaliit ovat nousseet parhaimmillaan 250 kg/apaja Karjalan Pyhäjärvellä. Muikkusaalis on koostunut puoliksi isoista muikuista ja puoliksi hottamuikuista. Vuoden 2006 muikun ikäluokka oli vahva Karjalan Pyhäjärvessä

Hanke on vaikuttanut myönteisesti ihmisten asenteisiin sekä ammattimaisiin pyyntimuotojen että ammattikalastuksen osalta. Uukuniemen kalasatama käyttöaste on noussut hankkeen myötä. Paikalliset ihmiset ovat ymmärtäneet Pyhäjärven arvon.

Hanketta rahoitii TE – keskus (22.316,56 euroa), kunnat (5.579,14 euroa), osakaskunnat (5.333,93 euroa) ja talkootyö (1.640,00 euroa). Hanke on ollut Etelä – Karjalan Kärki – LEADER: n kehittämishanke. Lähdetiedot: Pro Agria Kalatalouskeskus Vesa Tiitinen


Rajapirtillä avoimien ovien päivä

Sunnuntaina 14.9.2008 oli Rajapirtillä Niukkalassa ”avoimet ovet” Niukkalan maatalousnaisten järjestämän kahvitarjoilun merkeissä. Tapahtuma oli osana Euroopan rakennusperintöpäivää, jonka teemana Suomessa oli seurantalot.

Rajapirtin omistaa Uukuniemen maamiesseura ry. Talo tehtiin lähes kokonaan talkootyönä ja se valmistui vuonna 1953. Sisäosien peruskorjaus suoritettiin 1980-luvulla ja pari vuotta sitten uusittiin salin lattian pinnoite. Talo on pystytty pitämään hyvässä käyttökunnossa talkootyön ja ulkopuolisten avustusten turvin, vaikka seuran talous on ollutkin tiukalla. Parikkalan kunta vuokraa Rajapirttiä erilaisiin liikuntaharrastuksiin. Se toimii myös yleisötilaisuuksien kokoontumistilana ja Uukuniemen Urheilijoiden bingotalona.

Tapahtumassa muisteltiin talon rakentamisaikoja. Mamiesseuran pitkäaikainen sihteeri Eelis Sihvonen kertoi olleensa mukana rakennustöissä ensimmäisestä lapionpistosta alkaen. Hilkka Leminen puolestaan sanoi rakennustalkoiden ohittaneen kiireisetkin omat työt. Talkoisiin lähdettiin vaikka kesken heinänteon, mikä kuvastaa hyvin talon tärkeyttä ja tuon ajan talkoohenkeä.


Rytinällä suunnistamaan!

Suunnistus on koko perheen laji
Maija Ala-Nikkola Uukuniemi

Kuntosuunnistus Uukuniemen metsissä tarjoaa kiireettömiä elämyksiä ja löytämisen riemua. Jalkojen lisäksi suunnistus liikuttaa aivoja. Parhaat sienipaikat löytyvät suunnistuksessa ja luonnon rauha auttaa latautumaan arkipäivään.

Uukuniemen kirjastossa on Uukuniemi Huttumalja 1:10000 suunnituskarttoja, joihin jokainen itse jäljentää mallikartasta rastit.

Lisätietoja
Parikkalan kunta vapaa-aikaohjaaja Jari Venhovaara 044-7811933

sähköposti jari.venhovaara at parikkala.fi

Suunnistuksen perusohjeita

Suuntaa kartta
Suuntaa kartta maaston mukaisesti eli siten, että maastossa oikealla olevat kohteet ovat kartassa oikealla. Kartan voit suunnata maaston kohteiden perusteella tai kompassin avulla. Kun kartta on suunnattu oikein, sen yläreuna on aina kohti pohjoista. Kartan suuntaaminen helpottaa kartanlukua ja maaston hahmottamista.

Tee reitinvalinta
Tee ennen rastilta lähtöä suunnitelma, miten etenet seuraavalle rastille. Huomioi reitinvalintaa tehdessäsi lähimaaston kulku-urat (polut, tiet, sähkölinjat, ojat jne.), maaston muodot, muut kohteet ja kulkukelpoisuus (mäet, suot, tiheiköt jne.).

Ota suunta
Vaativilla väleillä, joilla ei ole kulku-uria, tai jos rastipiste on yksittäinen maastokohde, kannattaa käyttää kompassia ja suunnassakulkua. Suunnassa voit kulkea joko koko rastivälin tai hyvinkin pienen osan sitä.Aseta kompassin reuna kartalla tarkasti lähtöpisteestä tavoitepisteeseen.
Käännä neularasiaa siten, että sen pohjaviivat ovat samansuuntaiset kartan koordinaattiviivojen kanssa. Varmista, että kompassin pohjoishaarukka osoittaa karttapohjoiseen.
Pidä kompassi vaakasuorassa edessäsi. Käänny kunnes kompassin pohjoisneula asettuu pohjoishaarukkaan. Nyt kompassin pohjalevyn nuoli näyttää lähtösuuntasi.
Katso kiintopiste kaukaa etumaastosta ja kulje sinne. Tarkista kompassista suunta tasaisin välein.


Paavo Kontiokorpi pelasti mehiläisparven

Mielenkiintoinen ilmiö Uukuniemen nuorisoseurantalon pihamaalla 19. heinäkuuta. Petäjän oksalla pörräsi valtava mehiläislauma kuin roikkuva keko puussa. Mehiläiset olivat kietoutuneet toistensa ympärille 3-4 metrin korkeuteen petäjän oksaan
Ne olivat lähteneet etsimään uutta pesää. Se on niille luonteenomaista. Tuntia aikaisemmin havaitsimme läheisellä pellolla parven, jota luulimme hyönteisiksi.
Pesää saapui pelastamaan mehiläishoitaja Paavo Kontiokorpi, joka pukeutui suojapukuun ennen pesän pudottamista. Kontiokorpi katkaisi oksan, jossa mehiläisparvi riippui ja parvi tippui alle asettuun pesälaatikkoon. Vaikka tuhansia mehiläisiä parveli ja lenteli petäjän läheisyydessä, me katsojat vältimme pistokset.
Paavo Kontiokorpi nosti kaikessa rauhassa mehiläisparven laatikossa autoonsa. Kun entinen pesä käy ahtaaksi, niin mehiläiset kasvattavat pesään uuden kuningattaren ja puolet parvesta lähtee vanhan tai uuden kuningattaren johdolla etsimään uutta pesäpaikkaa, Kontiokorpi kertoi.

Mehiläisten luontaisiin ominaisuuksiin kuuluu parveilu ja uusien pesäpaikkojen etsiminen on mehiläisille luonteenomaista puuhaa. Kuningattaren lähdettyä pesästä seuraavat muut yhdyskunnan asukit, työmehiläiset ja kuhnurit tätä herkeämättä. Parvi asettuu usein tuhansien yksilöiden palloksi roikkumaan puunoksasta tai seinästä. Vielä tässä vaiheessa mehiläiskasvattajan on helppo poimia yhdyskunta talteen ja siirtää se uuteen pesään. Jos näitä kesymehiläisiä ei poimita talteen, ne asettuvat sopivaan koloon asumaan ja aloittavat kennoston rakentamisen, mutta ulkoista suojaa ne eivät osaa rakentaa ampiaiasten tavoin. Varsin usein sopiva kolo on esimerkiksi savupiippu tai jokin muu ihmiselle mahdollisimman epäsopiva paikka. Perinnetiedon mukaan pihaan tullut mehiläisparvi tietää kuitenkin talonväelle onnea. Talven tullen villiintynyt kesymehiläisyhdyskunta melko varmasti tuhoutuu. Nuorisoseuran talon pihaan eksyneen parven kohtalo oli kuitenkin onnellinen, sillä Kontiokorven hellästi sylissään kantamat pörriäiset päätyivät hänen tarhalleen Uukuniemen kirkonkylälle kellotapulin lähelle.
Maija Ala-Nikkola 17.8.2008


Matriset alansa ykköseksi Ruotsissa

Uukuniemeläinen Matriset ohjelmistoyritys tähtää alansa ykköseksi myös Ruotsissa

-Ruotsi on erinomainen markkina-alue ja selkeä mahdollisuus Matriset Oy:n Winväg- ohjelmiston käytölle, sanoi Jan Ellström Ruotsin yksityisteiden valtakunnallisesta yhdistyksestä.
Ellström sekä Tammisaaressa asuva Matriset Oy:n Ruotsin yhteyshenkilönä toimiva Anders Wikholm kävivät perheineen Uukuniemellä tutustumassa Matriset Oy:n toimintaan. Yhteistyöneuvotteluja pidettiin Savo-Karjalan virkistyskeskuksessa.
– Upeat maisemat, Ellström ja Wikholm hämmästelivät ja olivat tyytyväisiä tapaamiseen, Uukuniemen ja seutukunnan nähtävyyksiin sekä itärajalla käytiin.
– Täältä itärajan pinnasta lähtevät innovaatiot ja tuoteideat, hymyili neuvotteluihin osallistunut yrityskummi Sakari Hämäläinen tyytyväisen näköisenä.

Ykkönen Suomessa
Matriset Oy ohjelmistoyritys on alansa ykkönen Suomessa. Asiakaskuntaan kuuluu lukuisia yrityksiä, tiekuntia, metsäkeskuksia, tilitoimistoja ja yli sata kuntaa.
Yrityksen perustaja Jarmo Levänen toimi vuosia entisen Uukuniemen kunnan tielautakunnan puheenjohtajana. Hän huomasi tarpeen tietokoneohjelmalle, joka laskisi yksityisteiden osakkaiden osuudet ja kustannukset sekä hoitaisi tarvittavat hallintotoimet. Alkuun lähdettiin yhdessä Saarelta kotoisen olevan, Kari Paakkisen, kanssa, joka jäi myöhemmin työkiireiden vuoksi yrityksestä pois. Matrisetille onkin kertynyt yli kymmenen vuoden vuoden kokemus yksityisteiden hoidosta ja alan ohjelmistotuotannosta. Sähköiseen paperiasiakirjojen arkistointiin yritys on kehittänyt Docusend-ohjelmiston ja Wintie helpottaa yksityisteiden tiekuntien vuosittaisia rutiineja. Yrityksen asiakaskunta on viime vuosina kasvanut tasaisesti ja tavoitteena on tähdätä myös Ruotsin markkinoiden ykköseksi.

Ohjelmiston kehitysprojekti vaatii pitkäjänteistä työtä

-Ruotsissa on samantyyppinen yksityisteiden hallintojärjestelmä kuin Suomessa. Ruotsissa tieyhdistysten toimintakenttä on kuitenkin hiukan laajempi. Niiden hoitoon voivat kuulua jopa kaapeli TV ja lasten leikkipuistot, mainitsi Wikholm, joka on tehnyt tiehallinto-ohjelmiston käännöstyöt.
Matriset Oy:n julkaiseman Winväg-ohjelmiston suunnittelussa on otettu huomioon Ruotsin yksityisteiden hallintoa hoitavien yhdistysten erityistarpeet. Nelisen vuotta kestäneessä ohjelmiston kehitysprojektissa ovat olleet myös mukana Ruotsin yksityisteiden valtakunnallinen yhdistys, Riksförbundet Enskilda Vägar (REV) sekä ohjelmistoasiantuntija Heikki Vartiala.
– Vuosi sitten ensimmäisen version ilmestyttyä Ruotsin markkinoille, useita kymmeniä yhdistyksiä otti ohjelman nopeasti käyttöönsä, Ellström kertoi.
– Kilpailukykyisen Winvägistä tekee se, että samalla ohjelmalla voidaan hoitaa kaikki hallinnon asiat, jäsen- ja kiinteistörekisteristä kirjanpitoon ja kunnossapidon suunnitteluun. Lisäksi tarjolla on myös kotisivupalvelu. jatkoi Ellström.

Opittavaa toinen toisiltamme
Matriset oli viime vuonna mukana Ruotsin valtakunnallisillaSödertäljen yksityistiepäivillä – Ohjelmisto herätti runsaasti mielenkiintoa osallistujien keskuudessa. Kiinnostavaa oli myös tutustua Ruotsin tieyhdistysten toimintaan. Meillä on opittavaa toinen toisiltamme, Levänen sanoi.
– Niin Ruotsissa kuin Suomessakin on käynnissä sukupolvenvaihdos ja uusien toimijoiden ottaessa vastuuta tiehoitokunnissa molemmissa maissa mietitään uusia keinoja myös hallinnon rutiineiden hoitoon.Yhteinen markkina-alue auttaa myös ohjelmistotuotannon taloudellista kannattavuutta. Viime keväänä Ruotsissa käynnistyi Matrisetin Winväg-kampanja, jossa postin kautta lähetetään n. 15000 kirjettä tieyhdistyksille. – Toimintatapoja kehitetään ja Winväg auttaa uusien käytäntöjen luomisessa, Ellström toteaa.- Kokemuksia haetaan Suomesta.

Matriset Oy
– 1989 perustettu Uukuniemellä sijaitseva yritys, joka on erikoistunut yksityisteiden hallinnon atk-ohjelmiin Suomessa ja Ruotsissa
– Kotipaikka: Parikkala
– kehittänyt Wintie, Winväg ja Docusend -ohjelmistot
– Asiakkaina mm: tiekuntia, kuntia, kaupunkeja, tieisännöitsijöitä, metsäkeskuksia ja yrityksiä
– Yrittäjät: Jarmo ja Päivi Levänen, joilla myös lihakarjatila Uukuniemen Niukkalassa
– Yhteistyökumppaneita: Suomen Tieyhdistys, Parikkalan seudun yrittäjät, ProCountor.com-Virtuaalitilitoimisto, Riksförbundet Enskilda Vägar, Ohjelmointi Heikki Vartiala, VN Data Ab
– kotisivu:www.matriset.fi

Maija Ala-Nikkola 17.8.2008


Uusi matonpesupaikka Niukkalan Tokkarissa

Pyykkärin päivä on huoleton, kaunis, kirkas ja moitteeton.

Kesäloma ei ole mitään ilman mattopyykkiä. Puunaaminen ja jynssääminen ovat kesäpäivän rentouttavaa puuhaa. Kun vesiletku irtoaa vahingossa, suihkua saavat kaikki lähellä olijat ja nauru raikaa. Kastuminen kuuluu asiaan.

Tokkarinrannan uusi maapesula avattiin käyttöön kesällä. Uutta mankelia odotetaan vielä altaitten viereen, josta matot on kätevä nostaa puisille telineille kuivumaan.

Mäntysuopa vaahtoaa pesupaikalla ja pyykkäreillä syntyy puhdasta jälkeä.
-Perinteinen mäntysuopapala on paras luontoystävällinen matonpesuaine, hehkutti pesupaikkaa testaava Aaro Tynkkynen ja harjasi rivakasti. Räsymatto harjataan aina kudelman suuntaan, jolloin harjakset pureutuvat kuteiden väliin. Matto käännetään yhden puolen käsittelyn jälkeen ja harjataan toinen puoli, sitten taas huuhtelu.
-Mattoihin jää raikas tuoksu, muistutti Tynkkynen.

Pilvisellä säällä oli mattojen pesussa omat hyvät puolensa, sillä pesupaikalla ei ollut tungosta.


Uukuniemi-juhlat – Tuasha myö tavattii!

Uukuniemeläisyys on vahvistunut

Uukuniemeläiset ovat omalla esimerkillään osoittaneet että kuntaliitos on ollut mahdollisuus rakentaa uudenlaista uukuniemeläistä identiteettiä. Uukuniemeläiset ovat edelleen uukuniemeläisiä ja silti Parikkalan kuntalaisia.

Perinteiset kesän 2008 Uukuniemi-juhlat kokosivat runsaaseen kahteen tuhanteen nouseen juhlaväen Uukuniemen kirkonmäelle. Juhlien järjestäminen oli Uukuniemi-seuralle ja 500 asukkaan kylälle suuren talkootyön haaste ja ponnistus suuren juhlavierasmäärän vuoksi. Uukuniemijuhlat ovat paitsi suvun tai perheen perinne myös tuttujen tapaamista ja me-hengen luomista. Vieraita oli saapunut eri puolilta Suomea ja aina Kanadasta saakka.
Juhlilla julkistettiin opetusneuvos Anja Kukkosen toteuttama Uukuniemen Hämäläisten sukututkimus. Kukkonen on tehnyt Suomen mittavimman sukukirjan kootessaan Hämäläiset runsaan 3600 sivun viideksi mahtavaksi teokseksi, josta löytyy liki 60 000 nimeä henkilötietoineen.
Lauantain ohjelmassa Uukuniemen Pitäjäntuvan pihamaalla esityksien ja yhteislaulun lisäksi kuultiin Parikkalan kunnanjohtaja Alpo Kososen tervehdyspuhe, Hämäläisten sukuun kuuluvan Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapee-Hakulisen juhlatarina sekä sukututkija Kukkosen puheenvuoro.

”Juuremme kunhan kestää,
mikään ei voi estää
nousua uudelleen,
kasvua yhä esiin,
satoisampiin kesiin,
valoon ja vapauteen”.
Yrjö Jylhä

-Aaro Hellaakoski kuvaa edellä säkeessä sitä voimaa, mitä juuremme ja perinteemme meille todella merkitsevät, aloitti Alpo Kosunen tervehdyksensä.
Pian virastaan väistyvä kunnanjohtaja Kosunen painotti puheessaan suvun ja kotiseudun merkitystä.
– Ihmiset aikojen saatossa ovat joutuneet mukaan muutoksiin: tahtoivat tai eivät ja tänä päivänä yhteiskunnassamme muutos on jatkuvaa, näki Kosunen.
– Parhaiten kestää vastatuulen hän, jolla on tietoa sukupolvien vaiheista ja sen tiedon mukana elävä kosketus menneeseen. Tuo kosketus luo elämänviisautta, minkä oppiminen ei ole helppoa eikä kivutonta, mutta ei myöskään mahdonta.
Kunnanjohtaja painotti, että kunta- ja kyläyhteisöissä tehdään jatkuvaa kotiseututyötä, jolla saadaan ihmiset kokemaan läheisyyttä ja yhteisyyttä.
Kotiseututyö on sosiaalista kansalaistoimintaa niin henkisellä kuin taloudellisella alalla.

Kosunen toi esiin Uukuniemen kunnan vaiheista muutamia lukuja:
Uukuniemeläisiä oli vuonna 1880 n. 4 400 ja kuntalaisten määrä lisääntyi runsaalla tuhannella asukkaalla vuoden 1920 alkuun ja oli n. 5 500. Uukuniemen seurakunnan kirjoissa oli vuoden 1944 lopussa 5 907 henkeä (vrt. uuden Parikkalan kunnan asukasluku n. 6 000), mutta vähitellen siirtoväki alkoi muuttaa kirjojaan sijoitusseurakuntiinsa. Uukuniemen seurakunnasta muutti vuosina 1945 – 1950 kaikkiaaan 4 049 ihmistä muualle Suomeen.

Sodan jälkeen sisäasiainministeriö selvitti, oliko osittain luovutetuilla kunnilla, kuten Uukuniemellä edellytyksiä jatkaa itsenäisenä kuntana. Uukuniemeläisillä itsellään oli vahva kanta pysyä itsenäisenä. Lukuisten neuvottelujen ja kirjelmien jälkeen Uukuniemi hyväksyttin säilymään kuntakartalla.
Parikkalan seutukunnalla käytiin 2000 luvun alussa useaan otteeseen kuntarakennekeskustelua. Vuonna 2003 alkanut kuntien yhdistymisen valmistelu päätyi 1.1.2005 Parikkalan, Saaren ja Uukiniemen kuntien lakkauttamiseen ja uuden Parikkalan kunnan perustamiseen. Uukuniemen kunnan väkiluku oli tuolloin 501 asukasta.
– Uusi kuntamme Parikkala on Etelä-Suomen läänin pohjoisin kunta, Karjalan ja Savon maakuntien rajalla, jota halkoo Saimaa – Laatokka kehityskäytävä, mainitsi Kosunen.
Uukuniemen monivaiheinen historia avaa yhä paremmin ymmärtämään ja kunnioittamaan uukuniemeläisyyttä sekä niitä ajatuksia ja mielipiteitä, joita kunnan eri vaiheissa on tuotu esiin.
– On hyvä nähdä, miten elämä kulkee eteenpäin ja juuret kestävät, arvioi Kosunen.

Juhlat jatkuivat sunnuntaina pääjuhlalla ja juhlapuheen pitäjä filosofian tohtori Eero Leminen loi puheessaan katsauksen Suomen tiestä jatkosodan päivistä nykypäivään. Puheessaan Leminen vetosi karjalaisuudessa pohjalaiseen itsetuntoon ”Minoon meiltä ja muut meidän krannista”malliin. Riittävän itsetunnon omaava selviää elämän vaikeissakin kohdissa. Uukuniemi-seuran puheenjohtaja Sakari Hämäläinen toi juhlien päätöspuheessaan esille, että viikonvaihteen puheenvuoroissa, muisteloissa, runoissa ja lauluissa eletttiin voimakkaasti Karjalan ja kotipaikkojen menetyksen tuskaa sekä ikävää kotiseuduille. Vaikka väliin mahtuu runsaat kuusi vuosikymmentä, asia on edelleen syvältä koskettava ja tunteita herättävä.
– Tunnen vastuuta siitä miten kiinnostus ja rakkaus omiin juuriin, esivanhempien kotikontuihin, karjalaiseen hengen- ja kulttuuriperintöön siirretään nuoremmille polville.
Vaikka nuoremmalta polvelta omakohtaiset kokemukset puuttuvatkin heillä on oikeus tietää menneistä ajoista ja elämästä Uukuniemellä.
– Kertokaamme tarinoita, kirjoittakaamme muisteloita, säilyttäkäämme ja siirtäkäämme esivanhempien perintöä edelleen, esitti Hämäläinen haasteen juhlaväelle.
– Muistelkaamme tummia, sotavuosien syvänmustia päiviä, mutta myös autereisia kesäaamuja, jossa Pyhäjärvi läikkyy sinisenä, keltaisena lainehtivaa viljapeltoa, vihreänä kuultavaa Karjalan kevään koivikkoa, jatkoi Hämäläinen.
– Huoli Uukuniemi-seuran tulevaisuudesta ja nuorten mukaan saamisesta on väikkynyt aika-ajoin voimakkaanakin, kuten esim. vuoden 1967 seuran vuosikokouksen pöytäkirjan 12 § kertoo:

1967 12 §
Keskusteltiin vielä seuran mahdollisista erilaisista työmuodoista varsinkin sellaisista, joilla saisi nuoria mukaan ja yksi tälläinen olisi retkeily eri kohteisiin seuran järjestämänä ja pienet risteilyt Pyhäjärvelle. Rantakala katsottiin myös hyväksi vetäjäksi, mutta ei liian arvokkaalla ohjelmalla; vain vapaata tarinointia tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

-Maailma muuttuu ja niin myös Uukuniemi-seuran toiminta, tosin aina perinteitä kunnioittaen. Viime vuosina Uukuniemi-seura on järjestänyt kotiseutumatkoja entisen Uukuniemen ja luovutetun Karjalan alueelle, joiden matkojen suosio on ollut lyömätön, kertoi Hämäläinen.
– Tämän tapaisia toimintamalleja on toki jo aikaisemminkin seurassa pohdittu, josta toinen esimerkki v 1971, jolloin toki maailma oli vielä toisenlainen:

1971 15 §
Eräs vuosikokouksessa mukana ollut ehdotti, eikö Uukuniemi-seura voisi tehdä aloitetta, että saisimme käydä retkellä luovutetun alueen Uukuniemen kylissä. Tähän seuramme puheenjohtaja antoi heti vastuksen: Uukuniemi-seura ei puutu ulkopolitiikkaan

Tämän päivän Uukuniemi-seuran näkymät ovat valoisat.
Hämäläinen totesi, että Uukuniemi-seura on pian 60 vuoden ikäinen ja jäsenmäärä on kasvanut viimeisen vuoden aikana jopa 16 %. Tämä kertoo sen, että jo kolmas sodanjälkeinen sukupolvi on tulossa mukaan ja kiinnostunut sukunsa historiasta.
– Uukuniemi-seuran toiminta muuttuu perinteitä kunnioittaen. Ensi vuonna juhlitaankin Uukuniemen historiankirjan julkaisua, lupasi Hämäläinen.
– Uukuniemi-seuran puolesta kutsun teidät kaikki tervetulleiksi ensi kesänä Uukuniemelle Uukuniemi-juhlaan 27.-28. kesäkuuta 2009, päätti seuran puheenjohtaja Hämäläinen.

Maija Ala-Nikkola 3.7.2008


Hilman päivät – Uukuniemen nuorisoseuran teatteriryhmä

Hilman päivät kutkuttaa nauruhermot kipeiksi
Uukuniemen nuorisoseuran teatteriryhmä on tänä kesänä hyvässä vedossa

Hilman päivät. Kaakon kansalaisopiston ja Uukuniemen nuorisoseuran näytelmäryhmä.Agapetuksen romaanista kirjoittanut Jorma Kairimo.Ohjaus ja dramatisointi Mirva Kuivalainen. Musiikki Petri Tiainen.Rooleissa: Lea Moller, Riitta Laine, Anniina Tiainen, Iiris Pirhonen, Irmeli Tiainen, Aili Jääskeläinen, Pirkko Fihlman, Aatos Kemppinen, Ensio Fihlman, Jorma Berg, Leo Moller, Teuvo Valtonen, Mikko Salmi, Mauno Silvennoinen, Paavo Vanhanen.

Kaupanhoitajan(Asko Kemppinen) talossa juhlitaan emännän Hilman ( Lea Moller) nimipäiviä ja mukana on kylän herrasväki.Jorma Kairimon sovittamassa ja Agapetuksen kirjoittamassa romaanissa eletään 1930-luvulla ja näytelmän kantavuus piilee sen virittymisessä vanhaan aikaan. Enää ei vietetä nimipäiviä eikä nuori polvi tunne pruuttia tai pruuttahuoneita.
Tällä kertaa Hilman päivillä mukana on myös uusi vieras, paikkakunnalle muuttanut nuori tuomari Urmasto( Leo Moller).Hän on poikamies, voi voi ja tietäähän mitä siitä seuraa. Sensuelli postineiti (Riitta Laine) ja viehättävä apteekin neiti (Anniina Tiainen) koketeeraavat ponnekkaasti ujoa nuorta miestä. Kovassa vedossa ovat Paavo Vanhanen vanhana tuomarina ja Ensio Fihlman apteekkarina.
Hilman päivillä vieraille esitellään muutakin, paikkakunnan pelastussuunnitelma, tulipalon sammuttajan käsikirja, jota kaupanhoitaja ylpeästi esittelee. Seuraavan yön unet jääväät kyläläisillä vähiin. Mitä kaikkea voikaan tapahtua pienen kylän yössä. Aamun valjetessa kylässä on yksi talo vähemmän ja kaksi rakastavaista enemmän.
Esitys kertoo myös vastuun ottamisesta ja kantamisesta sekä siitä, ettei pahnan pohjimmaistakaan pidä katsoa ylen, sillä hän voi olla avainhenkilö.
Hilman päivät teksti sopii Uukuniemen kesäteatteriin. Helsinkiläinen näyttelijä Mirva Kuivalainen on dramatisoinut Hilman päivät-huvinäytelmän Uukuniemen nuorisoseuran talon puitteet ja mahdollisuudet huomioon ottaen. Vaikka näyttämö on pieni ja lattiatilaa käytössä vähän, onnistuvat paikanvaihdot sujuvasti. Esityksen näkyvät ja näkymättömät maisemat ovat selkeitä, vaihdoissa luo tunnelmaa musiikki. Katsojan on helppo tajuta missä on tuomarin talo, metsä, Vekkula tai Heikkilän talo. Tunnelma oli hyvä, yleisö lämpeni heti esityksen alussa, naurut ja aplodit irtosivat. Näyttelijöistä välittyi tekemisen riemu.
Uukuniemen nuorisoseuran näyttelijäryhmä voi ylpeillä työstään. On osaamista ja luonnonlahjakkuuksia. Kokeneilla harrastajanäyttelijöillä pysyy rennosti rooli hallussa ja esityksestä välittyy eheä kokonaisuus, joka toimii. Näyttelijöillä löytyy potkua, ääntä, ilmettä ja ilmaisu jaksaa pysyä raameissaan.
-Pienellä paikkakunnalla kesätetatteritoiminta tarjoaa paljon muutakin kuin pelkkiä taiteellisia ja viihteellsiä elämyksiä.Se kokoaa teatterin tekijöitä ja katsojia yhteen ja toimii merkittävänä sosiaalisena verkkona kesän tapahtumien joukossa, toteaa ohjaaja Kuivalainen.

Maija Ala-Nikkola 3.7.2008


Helena Hannonen:

Dr. Helena Hannonen Hawai´in yliopistosta www.byuh.edu tuo artikkelillaan “Ura ja elämä” terveiset maailmalta. Helenan sukujuuret ovat Uukuniemen Matrin kylässä.

Tälle palstalle voi lähettää omia kirjoituksia ottamalla ensin yhteyttä palautelomakkeen kautta.

Ura ja elämä
Helena Hannonen

2. 2. 2008

Heräsin varhain aamulla aivan kuin joka päivä. Avasin sähköpostini ja hoidin pois viestit. Sen jälkeen oli edessä valinta: pidänkö “Helena päivän” vai jatkanko työntekoa yliopistolla tänä kauniina lauantaipäivänä. Vietin lapsuuteni Lappeenrannassa sinisen Saimaan rannalla, joten Tyynen valtameren vetovoima oli suuri. Panin uimapuvun päälle, avasin takapihan oven, kävelin ruohokentän pokki ja heitin sinivalkoisen pyyhkeeni Hawaiin rantahietikolle ja hetkessä olin turkoosin-sinisten alltojen syleilyssä. Tämä on elämää paratiisissa.

Uin edestakaisin pitkin rannikkoa. Kauempana sukeltaja etsivät kaloja koralliriutan tuntumassa. Minä uin pienen korallikiven yli. Kaksi keltaisen mustavaltkoista enkelikalaa ovat tehneet kotinsa sen turvaan. Annoin heille suomalaiset nimet: Tilda ja Sofia. Ajatukseni lensivät hetkeksi koti Suomeen ja kirjoitukseen, jonka aloitin jo Kalifornian Piilaaksossa kuukausia sitten, mutta en ollut ehitnyt saada loppuun. Työ oli aina edessä ja luovaan ajatteluun, kirjoittamisesta puhumattakaan, ei jäänyt aikaa.

Takanani oli ihana ura suurissa kansainvälisissä yrityksissä, antoisa yliopiston uraputki ja konsultoitia ympäri maailmaa. Olin perustanut Silicon Valley WOMEN (Women’s Organization for Mentoring, Empowerment, and Networking) kaksi vuotta sitten ja se eteni mukavasi, olin aktiivisesti mukana yritys- ja yhteiskuntatoimissa ja minulla oli kainsainvälisiä luottamustoimia. Poikaini oli kasvanut aikuiseksi Piilaakson jännittävässä ilmapiirissä ja oli alkamassa oman elämänsä Kalifornian ulkopuolella. Minulla oli edessä valinta: jatkanko turvallista uraani Piilaaksossa vai muutanko pieneen Laien kaupunkiin Hawai’in Oahu-saarella. Minulle on tarjottu siellä kansainvälisen liiketoimminnan ja johtamistaidon professorin virkaa jo monta vuotta, mutta kannattaisiko muutos yli 50-vuotta vanhana naisena, jonka ystävät, maine, ura, koti, ja monet muut tärkeät asiat olivat tukevasti pohjois Kaliforniassa.

Tulin tutustumaan yliopistoon,vaikka olin ollut turistina täällä monta kertaa. Vertailin hintoja, tapasin opiskelijoita ja mahdollisia tulevia työtovereitani. Kaikilla oli oma tarinansa. Professorit joutuvat menemään pitkän ja vaiken hakuprosessin, vaikka heitä oli pyydetty hakemaan paikkaa. Olin lähdössä Suomeen 22 elokuuta, 2006. Tiistaina, kuusi päivää ennen lähtöäni sain vistin, että työni Hawai’illa alkaa 23 päivä elokuuta. Tein muuttojärjestelyt ja kotini oli pakattu perjantaina, lauantaina opetin viimeisen kurssini Saint Mary’n yliopistolla ja maanantai-aamuna lentokone nousi San Josen lentokentältä ja oli Honolulun kentällä viidessä tunnissa.

Professorikollega oli minua vastassa ja vei minut suoraan Hetzin autokauppaan, josta olin varannut auton. Ostin sen ilman koeajoa ja seurasin kollegaani saaren toiselle puolelle uuteen kotiini, jonka yliopisto oli minulle järjestänyt. Avasin oven ja katsoin suoraan eteisen, olohuoneen, ruokailuhuoneen ja ranskalaisten ikkunoiden läpi palmujen ohi kirkkaansinieen mereen. Takapihani oli kuin postikortti. Olin valinnut elämän. Turvallinen ura oli takana toisella puolella merta Kalifonian länsirannikolla.

William Bridges on kirjoittanut paljon elämän muutoksista: loppu, erämaa ja uuden alun vaiheista. Lopettelin aikaisemman elämäni kiitoskirjeillä ystäville ja tutuille työssä ja yksityiselämässä. Edessä oli “erämaa” ja uusi alku. Tutuistuin naapureihin, yliopistoon ja ympäristööni. Ilmasto oli kuuma ja kostea elokuun lopussa. Pohjoistuulet eivät puhaltaneet samoin kuin aikaisemmilla matkoilla. Kaupat olivat tunnin ajomatkan päässä, kaikenlaisia pikkuelijöitä oli joka puolella, mutta muuten kaikki oli paraatiisin omaista.

Olin ilman huonekaluja kahdeksan viikkoa ja neljäntenä päivänä saapumiseni jälkeen kompastuin toimistoni puhelinjohtoihin ja jouduin hätäleikkaukseen sairaalassa…aivan oikein, tunnin ajomatkan päässä… ja olin vasemman käteni varassa töissä kaksi kuukautta. Tämä oli muutosta muutoksen päälle. Kiireet ja nopea elämän tahti tulivat äkkipysähdykseen. Olin ypöyksin vieraassa paikassa, tuntemattomien ihmisten joukossa luomassa uusia kursseja ja opettamassa johtamistaitoa ja organisaatiokäyttäytymistä kansainvälisille opiskelijoille. Stressin ja pelon sijasta olin rauhallinen kuin Suomen kesäilta.

Joka ilta kotiniovella oli tuntematon nainen tuomassa ruokaa. Heillä oli pitkät, mustat hiukset, säteilevät silmät ja kauniit kasvot ja paljaat jalat. Nimet olivat eskoottisia ja englannin kielen vieras korostus toi esille taustan jostain muualta. He tulivat Tahitin, Tongan ja Samoan saarilta; Uudesta Seelannista, Australiasta tai Aasiasta. Joukossa oli tietysti joku amerikkalainenkin. Halaus, suukko poskelle, ja astiat täynnä herkullista ruokaa ja kysymys siitä, mitä tarvitsin olivat joka samat. Naapurini ajoi minut yliopistolle ja takaisin kunnes sain luvan ajaa omaa autoa.

Surffaajapojat ja nuoret tytöt tulivat pakkaamaan tavarat pois laatikoista, kun muuttokuormani vihdoin saapui, Kukaan ei ottanut vastaan maksua. Mongalialainen assistettini yliopistolla oli kuin kanaemo ja opiskeliat mitä ihaninpia nuoria miehiä ja naisia ympäri maailmaa. Iloni ei tuntenut rajoja: olin oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, tekemässä rakastamaani työtä. Olin ottanut oppia omasta konsulttityöstäni ja olin tehnyt urasta elämän. Kaikki sulautui yhteen. Enää ei ollut työtä ja odotusta siitä kunnes päivä loppuisi ja pääsisin tekemään sitä, mitä olin aina halunnut tehdä. Työ oli elämää ja vapaa-aikana ajattelin työtä.

Vuosien varrella olen auttanut tuhansia miehiä ja naisia urasuunnittelussa ja johtamistaidossa, yritystoiminnassa, ja elämän muutoksissa. Elämä antaa meille kaikille lahjoja. Ne on paketoitu hyviin ja huonoihin kokemuksiin, pettymyksiin ja mahdollisuuksiin, mutta emme koskaan näe mikä niiden tarkoitus on, ellemme ole rohkeita. Uran pysähtyminen tasanteella antaa mahdollisuuden pysähtyä, pohdiskella ja muuttua. Ehdotus uran muutoksesta on pelottava kokemus, koska edessä on tuntematon tie. Tämä on varsinkin vaikeaa nille, jotka ovat saavuttaneet keski-iän ja eläkeikä alkaa haamoittaa taivaanrannalla. Monet tyytyvät masentavaan elämään, joka usein ilmenee sairauksina ja ihmissuhdevaikeuksina yhteikunnassamme. Heidän elâmänsä on mustavalkoita tai jatkuvaa harmaata.

Uran tasaantuminen joko kehityksen tai organisaation työpaikkojen puutteen vuoksi hidastuttaa myös henkilökohtainen kasvun. Ihmisillä on aina tunne, että seinä on edessä. He lannistuvat ja tuottavuus toimessa vähenee. Lomauttaminen on usein edessä näissä yrityksissä, kun nuoremmat työntekijät pyrkivät eteenpäin ja tuotanto kutistuu. Surkeimmassa asemassa ovat ihmiset, jotka lopettavat unelmoimisen. “Jospa voisin” on ehkä surullisemmat sanat, jotka tulevat ihmisten suusta. Moni uneilmoi elâmän muutoksesta, omasta yrityksestä tai vaapaammasta toiminnasta sen työn parissa, mikä tuo iloa ja tyydytystä.

Unelmoiminen ja valmistautumaan muutokseen ovat tärkeää työtä. Tässä on muutama ohje:

1.Tunne itsesi.
Kirjoita kaikki työt, taidot, ja opinnot lapsuudesta asti. Kysy perheen jäseniltä ja ystäviltä, mitkä ovat parhaat luoteenpiirteesi ja missä olet taitava ja hyvä. Jos he ovat rehellisiä, saat tietää, että omat lyhyt listasi hyveistä kasvaa runsaasti.
2.Haastattele toisia
Jos sinulla on haave, keskustele niiden kanssa, jotka ovat jo totouttaneet omat unelmansa. Miten he sen tekivät, mitkä olivat esteet ja mitä neuvoja heillä on uudelle yrittäjälle samantyylisessä toimessa.
3.Mene kursseille
Suomi on koulutuksen paratiisimaa. Sieltä löytyy apua ja koulutusta joka alalle. Urakurssit, joissa autetaan ja neuvotaan muutosten teossa ovat parhainta koulutusta. Tapaat muita samassa tilanteessam laajennat oman verkostosi ja saat tarvitsemaasi tieto, apua ja tukea.
4.Opeta ja yritä
Monet ovat huomanneet, että heillä on kokemusta, tietoja ja taitoja, jota voi tarjota toisille yrityksissä ja koulutuskeskuksissa. Taitoja voi harjoitelle ensin ystvävä piirissä. Kokemus on paras kouluttaja. Pienyrittäjät pitavät mailman talouden kurissa. He luovat ememman työpaikkoja kuin monikansalliset suuryritykset.
5.Liity ammatti organisaationhin
Ammattiorganisaatiot ja –tukiorganisaatiot ovat kehityksen ja tuen kannalta välttämättömiä. Niiden kautta saa tietoa ja kontakteja, jotka ovat tarpeellisia menestymisen kannalta. Varsinkin naiset yrittävät tehdä kaikki yksin ja itse. Kaikki tarvitsevat mentorin ja voivat olla mentoreina toisille. Kun opetat opit; kun kuuntelet, ymmärrät.
6.Kastele varpaasi.
Ihmeet tapahtuvat kun otamme ensimmäisen askelen. Muista lapsena Raamatun kertomuksen Israelin kansasta. Liike-elämässä kertomus Mooseksen johtamasta Egyptin paosta ja 40 vuodesta erämaassa on tuttu niille, jotka opettavat organisaation kehitystä ja muutosta. Egypti on elämänjakson loppu. Siinain erämaa on se tuntematon jakso ennenkuin israelilaiset pääsivät luvattuun maahan. Monet kuolivat erämassa tai ikävöivät Egyptin lihaa ja ruokaa. Manna ei maistunut. Tuntematon tulevaisuus pelotti.

Joshua johti uuden sukupolven Jordanin yli. Hänelle oli luvattu, että Jordan-joki pysähtyy ja hän voi johtaa kansan kuivaa maata myöten luvattuun maahan. Niinpä Joshua ja kansa odottivat rannalla, mutta mitään ei tapahtunut. Lopulta Joshua pani vapaat jokeen ja joenkulku pysähtyi. Hän johti israelilaiset kuvaa maata myöten kotimaahan.

Olen huomannut että ihmiset saavat odottamatonta apua ja inspiraatiota kun he ottavat askeleen kohti uutta elämää ja sitä, mikä tuo tyydytystä ja iloa työssä. Meidän keski-ikäisten ei tarvitse kuolla erämaahan. Meidän ei tarvitse vain muistella haikeaina nuoruunden ihanaa kulta-aikaa. Meillä on ihania, uusia kokemuksia edessämme.

Talven pitkinä ja pimeinä iltoina on hyvin aikaa pohdiskella miltä tuntuisi tuoda ihanien väriläikkien kirkastavaa toimintaa alkipäivään. Voimme unelmoida ja valmistautua uskaltamaan. Olen pieni karjalainen, ihan tavallinen suomalainen, mutta uran tienhaaroissa olen aina valinnut elämän. Nyt on muistoja elämästä, joka on täynnä rikkaita kokemuksia ja työtä…kovaa työtä, joka on kuin leikkiä, sillä rakastan sitä mitästä saan elantoni.

Nyt uin edestakaisin Tyynen Valtameren pehmeissä alloissa, vilkaisten aina silloin tällöin Tildaa ja Sofiaa koralliskodissaan. Mielessäni on aina se miten voisin auttaa niitä, jotka ovat yhtä aikaa tällä elämän tiellä. Ajatukseni lentävät usein sinne rajan pintaan Karjalaan. Siellä kauniissa luonnossa on jotain, joka pysähdyttää hetkeksi ja antaa mielen avautua. Sieltä löytyy pari punatilkkua puunoksalla tai ahvenia ja muikkuja järven jään alta. Niille voisi antaa vaikka nimet Hermanni ja Hanna; tai Antti ja Aulis.

Nämä arkiset pikkulinnut ja kalat ovat eskoottisia Hawaiin asukkaille. Tilda ja Sofia ovat nyt arkisia kaloja minulle, mutta tuovat ilon ja inspiraation. Ne tuovat väriä elämääni kunhan vain uskallan toteuttaa ajatuksia, jotka tulevat mieleeni uidessani. Meillä kaikilla on elämän toiveita. Työ on siunaus ja sitä voi jatkaa elämän loppuun asti. Työpaikat vaihtuvat, mutta ura jatkuu ja tuo tyydytystä ja antaa palkkansa monessa muodossa. Mitä sieltä Suomesta löytyy ladun varrelta tai lumisen maiseman keskeltä?


Uukuniemen kylien yhteistyö?

Uukuniemen kyläkokouksessa Maija Ala-Nikkolan esille tuoman ajatuksen pohjalta Uukuniemen kylien yhteisen kylätoiminnan kehittämisestä on pidetty alustava palaveri. Keskustelun aiheena olivat muun muassa kylätoinnan mahdollisuudet kehittää ja turvata Uukuniemen alueen talouskylien elinvoimaisuutta, palveluja ja viihtyisyyttä. Lähtökohtana nähtiin, että onnistuakseen kylätoiminnan aloittaminen vaatii laajaa yhteistyötä kaikilta uukuniemeläisiltä yhteisöiltä ja yksityisiltä asukkailta kaikkien kolmen talouskylän tasavertaisessa kehityksessä. Selvitystyö jätettiin ns. kyläkierrokselle, josta palautetta saataneen kuluvan kevään aikana. Jos yhteinen sävel asian tiimoilta löytyy, voitaneen varsinaisen kyläyhdistyksen perustamiseen liittyvät toimenpiteet aloittaa.

Asko Kemppinen

Voit jättää asiasta kommentteja Palaute -sivulla.