Uukuniemeläisyys on vahvistunut
Uukuniemeläiset ovat omalla esimerkillään osoittaneet että kuntaliitos on ollut mahdollisuus rakentaa uudenlaista uukuniemeläistä identiteettiä. Uukuniemeläiset ovat edelleen uukuniemeläisiä ja silti Parikkalan kuntalaisia.
Perinteiset kesän 2008 Uukuniemi-juhlat kokosivat runsaaseen kahteen tuhanteen nouseen juhlaväen Uukuniemen kirkonmäelle. Juhlien järjestäminen oli Uukuniemi-seuralle ja 500 asukkaan kylälle suuren talkootyön haaste ja ponnistus suuren juhlavierasmäärän vuoksi. Uukuniemijuhlat ovat paitsi suvun tai perheen perinne myös tuttujen tapaamista ja me-hengen luomista. Vieraita oli saapunut eri puolilta Suomea ja aina Kanadasta saakka.
Juhlilla julkistettiin opetusneuvos Anja Kukkosen toteuttama Uukuniemen Hämäläisten sukututkimus. Kukkonen on tehnyt Suomen mittavimman sukukirjan kootessaan Hämäläiset runsaan 3600 sivun viideksi mahtavaksi teokseksi, josta löytyy liki 60 000 nimeä henkilötietoineen.
Lauantain ohjelmassa Uukuniemen Pitäjäntuvan pihamaalla esityksien ja yhteislaulun lisäksi kuultiin Parikkalan kunnanjohtaja Alpo Kososen tervehdyspuhe, Hämäläisten sukuun kuuluvan Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapee-Hakulisen juhlatarina sekä sukututkija Kukkosen puheenvuoro.
Juuremme kunhan kestää,
mikään ei voi estää
nousua uudelleen,
kasvua yhä esiin,
satoisampiin kesiin,
valoon ja vapauteen.
Yrjö Jylhä
-Aaro Hellaakoski kuvaa edellä säkeessä sitä voimaa, mitä juuremme ja perinteemme meille todella merkitsevät, aloitti Alpo Kosunen tervehdyksensä.
Pian virastaan väistyvä kunnanjohtaja Kosunen painotti puheessaan suvun ja kotiseudun merkitystä.
– Ihmiset aikojen saatossa ovat joutuneet mukaan muutoksiin: tahtoivat tai eivät ja tänä päivänä yhteiskunnassamme muutos on jatkuvaa, näki Kosunen.
– Parhaiten kestää vastatuulen hän, jolla on tietoa sukupolvien vaiheista ja sen tiedon mukana elävä kosketus menneeseen. Tuo kosketus luo elämänviisautta, minkä oppiminen ei ole helppoa eikä kivutonta, mutta ei myöskään mahdonta.
Kunnanjohtaja painotti, että kunta- ja kyläyhteisöissä tehdään jatkuvaa kotiseututyötä, jolla saadaan ihmiset kokemaan läheisyyttä ja yhteisyyttä.
Kotiseututyö on sosiaalista kansalaistoimintaa niin henkisellä kuin taloudellisella alalla.
Kosunen toi esiin Uukuniemen kunnan vaiheista muutamia lukuja:
Uukuniemeläisiä oli vuonna 1880 n. 4 400 ja kuntalaisten määrä lisääntyi runsaalla tuhannella asukkaalla vuoden 1920 alkuun ja oli n. 5 500. Uukuniemen seurakunnan kirjoissa oli vuoden 1944 lopussa 5 907 henkeä (vrt. uuden Parikkalan kunnan asukasluku n. 6 000), mutta vähitellen siirtoväki alkoi muuttaa kirjojaan sijoitusseurakuntiinsa. Uukuniemen seurakunnasta muutti vuosina 1945 1950 kaikkiaaan 4 049 ihmistä muualle Suomeen.
Sodan jälkeen sisäasiainministeriö selvitti, oliko osittain luovutetuilla kunnilla, kuten Uukuniemellä edellytyksiä jatkaa itsenäisenä kuntana. Uukuniemeläisillä itsellään oli vahva kanta pysyä itsenäisenä. Lukuisten neuvottelujen ja kirjelmien jälkeen Uukuniemi hyväksyttin säilymään kuntakartalla.
Parikkalan seutukunnalla käytiin 2000 luvun alussa useaan otteeseen kuntarakennekeskustelua. Vuonna 2003 alkanut kuntien yhdistymisen valmistelu päätyi 1.1.2005 Parikkalan, Saaren ja Uukiniemen kuntien lakkauttamiseen ja uuden Parikkalan kunnan perustamiseen. Uukuniemen kunnan väkiluku oli tuolloin 501 asukasta.
– Uusi kuntamme Parikkala on Etelä-Suomen läänin pohjoisin kunta, Karjalan ja Savon maakuntien rajalla, jota halkoo Saimaa Laatokka kehityskäytävä, mainitsi Kosunen.
Uukuniemen monivaiheinen historia avaa yhä paremmin ymmärtämään ja kunnioittamaan uukuniemeläisyyttä sekä niitä ajatuksia ja mielipiteitä, joita kunnan eri vaiheissa on tuotu esiin.
– On hyvä nähdä, miten elämä kulkee eteenpäin ja juuret kestävät, arvioi Kosunen.
Juhlat jatkuivat sunnuntaina pääjuhlalla ja juhlapuheen pitäjä filosofian tohtori Eero Leminen loi puheessaan katsauksen Suomen tiestä jatkosodan päivistä nykypäivään. Puheessaan Leminen vetosi karjalaisuudessa pohjalaiseen itsetuntoon Minoon meiltä ja muut meidän krannistamalliin. Riittävän itsetunnon omaava selviää elämän vaikeissakin kohdissa. Uukuniemi-seuran puheenjohtaja Sakari Hämäläinen toi juhlien päätöspuheessaan esille, että viikonvaihteen puheenvuoroissa, muisteloissa, runoissa ja lauluissa eletttiin voimakkaasti Karjalan ja kotipaikkojen menetyksen tuskaa sekä ikävää kotiseuduille. Vaikka väliin mahtuu runsaat kuusi vuosikymmentä, asia on edelleen syvältä koskettava ja tunteita herättävä.
– Tunnen vastuuta siitä miten kiinnostus ja rakkaus omiin juuriin, esivanhempien kotikontuihin, karjalaiseen hengen- ja kulttuuriperintöön siirretään nuoremmille polville.
Vaikka nuoremmalta polvelta omakohtaiset kokemukset puuttuvatkin heillä on oikeus tietää menneistä ajoista ja elämästä Uukuniemellä.
– Kertokaamme tarinoita, kirjoittakaamme muisteloita, säilyttäkäämme ja siirtäkäämme esivanhempien perintöä edelleen, esitti Hämäläinen haasteen juhlaväelle.
– Muistelkaamme tummia, sotavuosien syvänmustia päiviä, mutta myös autereisia kesäaamuja, jossa Pyhäjärvi läikkyy sinisenä, keltaisena lainehtivaa viljapeltoa, vihreänä kuultavaa Karjalan kevään koivikkoa, jatkoi Hämäläinen.
– Huoli Uukuniemi-seuran tulevaisuudesta ja nuorten mukaan saamisesta on väikkynyt aika-ajoin voimakkaanakin, kuten esim. vuoden 1967 seuran vuosikokouksen pöytäkirjan 12 § kertoo:
1967 12 §
Keskusteltiin vielä seuran mahdollisista erilaisista työmuodoista varsinkin sellaisista, joilla saisi nuoria mukaan ja yksi tälläinen olisi retkeily eri kohteisiin seuran järjestämänä ja pienet risteilyt Pyhäjärvelle. Rantakala katsottiin myös hyväksi vetäjäksi, mutta ei liian arvokkaalla ohjelmalla; vain vapaata tarinointia tuttujen ja tuntemattomien kanssa.
-Maailma muuttuu ja niin myös Uukuniemi-seuran toiminta, tosin aina perinteitä kunnioittaen. Viime vuosina Uukuniemi-seura on järjestänyt kotiseutumatkoja entisen Uukuniemen ja luovutetun Karjalan alueelle, joiden matkojen suosio on ollut lyömätön, kertoi Hämäläinen.
– Tämän tapaisia toimintamalleja on toki jo aikaisemminkin seurassa pohdittu, josta toinen esimerkki v 1971, jolloin toki maailma oli vielä toisenlainen:
1971 15 §
Eräs vuosikokouksessa mukana ollut ehdotti, eikö Uukuniemi-seura voisi tehdä aloitetta, että saisimme käydä retkellä luovutetun alueen Uukuniemen kylissä. Tähän seuramme puheenjohtaja antoi heti vastuksen: Uukuniemi-seura ei puutu ulkopolitiikkaan
Tämän päivän Uukuniemi-seuran näkymät ovat valoisat.
Hämäläinen totesi, että Uukuniemi-seura on pian 60 vuoden ikäinen ja jäsenmäärä on kasvanut viimeisen vuoden aikana jopa 16 %. Tämä kertoo sen, että jo kolmas sodanjälkeinen sukupolvi on tulossa mukaan ja kiinnostunut sukunsa historiasta.
– Uukuniemi-seuran toiminta muuttuu perinteitä kunnioittaen. Ensi vuonna juhlitaankin Uukuniemen historiankirjan julkaisua, lupasi Hämäläinen.
– Uukuniemi-seuran puolesta kutsun teidät kaikki tervetulleiksi ensi kesänä Uukuniemelle Uukuniemi-juhlaan 27.-28. kesäkuuta 2009, päätti seuran puheenjohtaja Hämäläinen.
Maija Ala-Nikkola 3.7.2008
