Uukuniemeläinen rouvasväen yhdistys seikkailee Jussi Siirilän nuorten kirjassa
Jussi Siirilän nuortenkirja Sekaisin Kreikasta on nauruhermoja kutkuttava lomaseikkailu, josta ei puutu vauhtia ja noloja tilanteita.
Sekaisin Kreikasta-kirjassa 12-vuotiaan Mayan hermoja koetellaan, kun odotettu perheloma Kreikassa kääntyy päälaelleen. Auringon, meren ja suloisen yhdessäolon sijasta Maya joutuukin keskelle perheriitaa. Lomastressin kärventämän insinööri-isän päässä niksahtaa ja hän päättää lähteä vuorille sieluaan etsimään. Ennen niin boheemi taitelijaäiti löytää kuin taikaiskusta sisäisen tiukkapiponsa eikä mikään ole enää kuin ennen. Maya tietää, että hänen on tehtävä jotakin ja nopeasti tai muuten loma ei hyvin pääty. Oppaakseen Maya löytää saarelta Kostasin, joka ajaa mopoa kuin Herakles.
Vanhempiensa kanssa Kreikkaan matkustava Maya ihmettelee jo lentokoneessa naisjoukkoa, joka puhuu kummallista murretta.
Siirilä kirjoittaa Naiset kertovat kuuluvansa Uukuniemen rouvasväen yhdistykseen. Itse asiassa he ovat perustajajäseniä.
Yhdistys tekee joka kesä matkan johonkin sopivaan ja lämpimään kohteeseen ja miehet jätetään kotiin. Tarkoituksena on tutustua paikalliseen kulttuuriin ja ottaa paljon valokuvia, joita voidaan katsella syksyllä järjestettävässä illanvietossa. Niihinkään ei oteta miehiä mukaan.
Juoksen Kostasin perässä kallioille. Hän vaikuttaa kivalta, mutta voisi ottaa asiat vähän rauhallisemmin. Ihmiset katselevat meitä. -Voi hötkäläise kötkäläine, joku sanoo.
– Maija juoksoo ympär ämpär niiko ois tuli hännä al. Vilkaisen sivulleni. Uukuniemen rouvasväen yhdistys on näköjään jälleen korkeakulttuurin parissa. Vilkutan heille. Arvon rouvat hymyilevät tietäväisen näköisinä ja kohottelevat drinkkilasejaan. He taitavat luulla minua Kostasin tyttöystäväksi. Siinä ei ole mitään järkeä. Ikäeromme on melkoinen, Kostas on minua ainakin vuoden nuorempi.
-Sekaisin Kreikasta -kirjaa oli kiva kirjoittaa kun oman lomamatkan muistot olivat vielä tuoreita. Näkymiä, tuoksuja ja muita havaintoja Ateenan elämänmenosta… Kirjoittaessa pääsi takaisin niihin maisemiin. Kirjan varhaisversiossa seurattiin enemmän isä toilailuja ja äiti jäi vähän sivuun. Lopulliseen versioon halusin hänelle enemmän tilaa ja aloin miettiä, miten hän voisi toteuttaa itseään roolivaihdoksen jälkeen.
Siinä sitten keksin rouvaryhmän, johon äiti voisi kohdistaa energiansa. En oikein tiedä, mistä Uukuniemi tuli. Sana kuulostaa niin mukavalta. Parikkalasta kotoisin oleva ystäväni Harri Repo on myös joskus puhunut Uukuniemestä ja ehkä silläkin on vaikutusta. Kun rouvat ovat Karjalasta, saatiin mukaan myös murretta, Siirilä kertoo.
– Kaverini Harri Revon kanssa olimme 90-luvun loppupuolella samassa firmassa töissä. Hänen lapsuudenkotinsa on Parikkalassa Simpelejärven rannalla ja siellä on kaveriporukalla vietetty aikaa viitenä tai kuutena kesänä. Järvellä on veneilty ja mölkkyä pelattu ja istuttu nuotiolla ja parannettu maailmaa. Muutama vuosi sitten oli komeat revontulet vaikka oli elokuu, se oli unohtumaton kokemus. Helsingissä on aina niin paljon valosaastetta, ettei edes tähtiä näy. Parikkalan-reissuihin on yritetty aina yhdistää myös kulttuuria. Parhaiten tutuksi on tullut Simpelejärven ympäristö, mutta nyt voisi ottaa tehtäväksi käydä tutustumassa Uukuniemeenkin.
Jussi Siirilä uskoo hersyvän huumorin voimaan saarnaamisen sijasta.
– Lapsilla on nykyään niin paljon huolia, että ehjien ja toivoa antavien tarinoiden merkitys on kohonnut entisestään. Ahdistavia asioita kaadetaan lasten niskaan mediasta aivan riittävästi, Siirilä pohtii.
– Nuortenromaanin syntymiseen ajoi moni seikka. Olen aina ollut sitä mieltä, että oma tyylini (huumori, vauhdikkuus) sopisi nuoremmillekin lukijoille. Muutamat omat suosikkikirjailijani (esim. norjalainen Erlend Loe) ovat kirjoittaneet myös nuorten tai lasten kirjoja, ja se kannusti kokeilemaan itsekin. Lisäksi vanhempi tyttäreni 10v. on toivonut, että kirjoittaisin jotain lapsille. Viimeinen niitti oli kustantajan suora pyyntö, että tekisin kirjan nuorille. Tämä oli siis monella tavalla väistämätöntä… Kirjoittaminen oli niin mukavaa, että varmasti kirjoitan toisenkin nuortenkirjan. Tyttöpäähenkilö tuli ihan itsestään, kun päätin mihin tarina sijoittuu ja mitkä ovat teemat. Tarina siis valitsi päähenkilön enkä minä…
Kauniita syyspäiviä uukuniemeläisille toivottaen, Jussi S.
Siirilä on kirjoittanut aiemmin novellikokoelman, neljä romaania sekä viimeisimpänä absurdeja lööppitarinoita sisältävän kirjan Hannele Laurin hampaat. Siirilän humoristinen ja toiminnallinen ote tempaisee hyvin nuoremmankin lukijan mukaansa.
Uukuniemen kirjastosta löytyvät Siirilän teokset Maurin päivä ja Teräsrinta. Parikkalan kirjastosta voi löytää kirjat Ison auton tuntu, Smartville ja Hannele Laurin hampaat.
Jussi Siirilä s.1967 on koulutukseltaan kemian alan diplomi-insinööri ja työskennellyt mm. tutkijana syöpälääkettä kehittävässä tutkimusryhmässä, opettajana yliopistossa ja ammattioppilaitoksessa, aluemyyjänä, varastomiehenä ja ohjelmistosuunnittelijana. Hän asuu nykyisin Helsingissä ja työskentelee vapaana kirjailijana. Siirilä sai Kalle Päätalo -palkinnon 2002. Lue lisää: koti.24.fi/jussisiirila/
Kirjavinkkari Maija
