Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin on ollut myös Niukkalan kaupalla. Vaikka kauppa-rakennus on vuosien saatossa kokenut muodonmuutoksia, on sijainti kuitenkin pysynyt samana. Kaupan historia ulottuu jo aikaan ennen sotia, mutta varsinainen “kulta-aika” alkoi 50-luvulla, jolloin paikallinen “marketti” kantoi nimeä Maaseudun Osuuskauppa.
Maaseudun Osuuskauppan kaupanhoitajana aloitti Veikko Kupiainen. Muita työntekijöitä oli kaksi. Työhakemuksia ei tuohon aikaan juuri lähetelty, vaan paikkaa haettiin marssimalla suoraan sisään ja tiedustelemalla töitä. Niin teki myös Aune Tiainen. – Muistan sen kuin eilisen päivän kun ensimmäisen kerran menin kauppaan, niin kovasti jännitti. Kysyin Kupiaiselta töitä ja sanoin heti kättelyssä, että laskento on vain 7. Kupiainen totesi, että ei se ole se numero mikä merkitsee, käytäntö sen aikanaan näyttää. Ja niin sain työpaikan, Tiainen kertoo. Suurin osa tuotteista myytiin irtotavarana. Maito tuotiin suoraan tilalta tonkissa joista se sitten myytiin litramitalla. – Sokeri, ryynit ja jauhot säilytettiin suurissa laareissa joista sitä sitten pakattiin pusseihin kulloinkin tarvittava määrä. Sillit tulivat suurissa tynnyreissä ja kahvikin jauhettiin paikan päällä, kertoo Tiainen. Lihatuotteista suosituin oli teemakkara. – Lakipykälät eivät vielä ensimmäisen kaupan aikaan olleet kovin tiukat. Oikeastaan niitä ei tainnut pahemmin edes olla, Tiainen naurahtaa. – Kaupan pihalla oli tupakkapenkit, johon ukot aina aamulla kerääntyivät postia odottelemaan. Toisinaan sitä savua oli kaupassa ihan sinisenään. Savonlinnasta tuli postikuljetus linja-auton mukana josta se sitten jaettiin kesäisin kaupan pihalla ja talvisin kaupan sisällä.
Ruokatavaroiden lisäksi kaupassa myytiin myös lääkkeitä, muun muassa “hotapulveria”, joka auttoi esimerkiksi päänsärkyyn. – Pakkauksenkin muistan selvästi. Siinä oli Intiaanin kuvia koristamassa paketin kantta, Tiainen kertoo. Työntekijöiden päivät olivat pitkiä. Kauppa aukesi jo aamulla klo. 8, vapaapäiviä ei ollut eikä ylitöistä maksettu. – Myös siivous kuului myyjien työnkuvaan.
Maaseudun Osuuskaupan yhdistyttyä Parikkalan Osuuskauppaan muuttui nimi Kaakonmaaksi. – Aiemmin Parikkalan Osuuskauppa oli niin kutsuttu pääliike ja varasto, josta osa tavaroista toimitettiin aina meille tänne Niukkalaan, sanoo Tiainen. Kaakonmaan jälkeen tilalle tuli Etelä-Karjalan Osuuskauppa eli Eekoo. – Tuolloin myynnissä oli myös rakennustarvikkeita, lannoitteita ja eläinten rehuja.
Tiainen lopetti työt myyjänä täytettyään 60 eli 24 vuotta sitten. Kaiken kaikkiaan työura kesti 40 vuotta. – Onhan tämä muutos ollut melkoista verrattuna alkuaikoihin. Toisaalta silloin tuli ruoka läheltä, suoraan tiloilta, toisaalta taas työntekijöiden oikeuksia ovat nykyisin liitot turvaamassa, Tiainen pohtii.
K.L.