Kategoriat
Arkistot

Matrin Hirvosten sukuseura ry:n sukutapaaminen ja sukukokous 28.-29.7.2018 Helsingissä

 

Uukuniemen Matrin kylässä asuneiden Pekka ja Lucina Hirvosen jälkeläiset kokoontuivat sukuseuran järjestämään kahdeksanteen sukutapaamiseen ja sukukokoukseen merelliseen Helsinkiin Kallahdenharjulla sijaitsevaan Kulttuurikeskus Sofiaan lauantaina 28.7.2018.  Mukana oli lähes 50 henkilöä.

Päivä alkoi puheenjohtaja Marja-Riitta Hirvosen tervetulosanoilla ja tervetulomaljalla sekä ortodoksisen kirkon Kulttuurikeskus Sofian esittelyllä, jonka jälkeen osallistujat esittäytyivät toisilleen sukuhaaroittain. Yhteishengen vahvistamiseksi lauloimme yhdessä sukulaulun, Matrin Hirvosten sukukronikan. Sukuseuran viimeisimmästä matkasta Matriin v. 2011 näimme ensiesityksen Reino Paajasen ja Marja-Riitta Hirvosen editoimasta videosta. Muistelimme edesmenneitä sukulaisia Pyhän Viisauden kappelissa viettämässämme hartaushetkessä. Juha-Pekka Hirvonen kertoi ortodoksisesta vainajien muistoperinteestä ja kuuntelimme vainajien muistoliturgiaa. Lilja Heikkilä puhui hartaushetkessä luottamuksesta ja yhteydestä Jumalaan.  Hengellisen tuokion jälkeen siirryimme Sofian ravintolaan herkulliselle lounaalle.

Sukukokouksessa puheenjohtajana toimi Tuomo Hirvonen ja sihteerinä Hanna Lehmus. Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin edelleen seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi v. 2019 -2020 Marja-Riitta Hirvonen ja hallituksen jäseniksi Juha-Pekka Hirvonen, Paula Präktig, Juha R. Hirvonen, Lauri Vuorikari, Elle Huisman ja Heimo Härkänen. Kokouksen lopuksi kuulimme Elle Huismanin vaikuttavan esityksen isovanhempiensa kirjeenvaihdosta ”Kirjeitä rintamalta kesällä 1941”. Sukuseuran standaarilla palkittiin sihteerin tehtävää hoitanut Hanna Lehmus ja taloudenhoitajana toiminut Hannu Vuorikari.

Sukukokouksen jälkeen lähdimme lyhyelle kiertoajelulle Vuosaaressa ja vietimme virkistys- ja välipalataukoa Marja-Riitan ja puolisonsa puutarhassa nauttien sukulaisten seurasta, lämmöstä ja kesäisestä tarjoilusta. Tauon jälkeen palasimme Sofiaan luontopolulle, leikkimieliseen luontoaiheiseen kisailuun. Iltaa vietimme meren äärellä Sofian rantakallioilla monipuolisen ohjelman merkeissä, josta mainittakoon Seppo Rahkosen esittämät kaksi vanhaa karjalaista laulua, Tuomo Hirvosen, Juha R. Hirvosen, Paula Präktigin ja Antti Lehmuksen muodostaman Vaskikvartetin esittämä Laps´ olen köyhän kauniin Karjalan ja Paula Präktigin johtamat yhteislaulut sekä luontokisailun tulosten julkistaminen ja palkintojen jako. Illanviettomme päättyi Antti Lehmuksen kornetilla soittamaan upeaan iltasoittoon.

Retki Suomenlinnaan

Sunnuntaina 29.7.2018 teimme retken Unescon maailman kulttuuriperintökohteeseen Suomenlinnaan, jonka historiasta kuulimme Seppo Rahkosen selostuksen Suomenlinnan kirkon edustalla. Sen jälkeen tutustuimme kukin valitsemiimme mielenkiintoisiin kohteisiin ja retken päätteeksi nautimme yhteistä lounasta ravintola Susisaaren Ruokalassa. Suomenlinnasta matkasimme lautalla takaisin Kauppatorille ja edelleen raitiovaunulla ja metrolla kohti Vuosaarta, josta kukin lähti kotimatkalle.

Kokemukset sukutapaamisesta ja sukuseuran tulevat tapahtumat 

Sekä osallistujien että järjestäjien mielestä sukutapaamisemme oli onnistunut ja sukuyhteyttä lujittava. Yhdessä kaikkien mukana olleiden sukulaisten kanssa saimme aikaan välittömän ja mukavan tunnelman, jossa sukulaisverkoston uudetkin tulokkaat kokivat kuuluvansa iloiseen joukkoomme. Sukuseuramme ensi vuoden huipennus tulee olemaan matka Matriin, jota hallitus alkaa pikimmiten valmistella. Kahden vuoden kuluttua järjestämme sukuseuramme 10-vuotisjuhlatapaamisen ja sukukokouksen sukuseuran kauniissa kotipitäjässä Uukuniemellä.

Matrin Hirvosten vaskikvartetti Kulttuurikeskus Sofian rantakallioilla 28.7.2018. Kuvassa vasemmalta oikealle Juha R. Hirvonen, Tuomo Hirvonen, Paula Präktig ja Antti Lehmus. Kuva: Elle Huisman.

Uukuniemen juttuja -teos esittelee Uukuniemen epävirallista historiaa

 

Uukuniemen kesäasukkaat Aulis Koivistoinen ja Saija Sillanpää ovat kirjoittaneet Uukuniemen juttuja -nimisen teoksen, joka on eräänlainen Koivistoisen mukaan eräänlainen Uukuniemen epävirallinen historia. Kirjassa kerrotaan varsinkin niistä asioista, joita ei syystä tai toisesta ole viralliseen historiaan huolittu. Koska monta kertaa hyvä tarina ja todellisuus ovat ristiriidassa, mahdollisen satunnaisen lukijan kannattaa ottaa tämä huomioon kirjaa mahdollisesti tutkiessaan.

Pienpainatustoiminnalla julkaistu, peräti 347 -sivuinen teos sisältää myös paljon  kuvia. Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis@koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 050-5439647. Teoksen hinta on 25€ + mahdolliset postikulut. (Huom! Kirjoittajan lisähuomautus: “Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.”)

Kirjan kirjoittajien blogeihin voit tutustua alla olevista linkeistä:

http://www.koivistoinen.net/

http://www.bliqblaqbloq.net/?p=1

 

K.L.

Runoja joulun odotukseen

 

Jouluaattoa odotellessa hyvää joulumieltä tuovat pienet joulurunot uukuniemeläisistä kynistä. Runot julkaistu nimimerkillä tekijöiden luvalla.

 

Koululaisen Joulu

 

Juhlista rakkain on minulle joulu,

loppunut silloin on hetkeksi koulu.

Pukkia ootetaan aamusta asti,

jännitys kipristää mahdottomasti.

 

Äiti on häärinyt keittiössä,

ruoat nyt odottaa kylmiössä.

Ulkona luntakin metri tai kaksi,

lintuja puissa ruokittavaksi.

 

Ilta jo on ja tähdet vain tuikkii,

ikkunan takana tonttuset luikkii.

Sisällä kynttilät valoa luova,

rauhan ja joulun tuntua tuovat.

 

Vaan kun joulu on ohi ja päästään arkeen,

on onni silloinkin kaikille tarpeen.

Riittää kun aattelet joulua tätä,

se ei varmasti sinua muistoitta jätä.

 

-Koulutonttu-

 

Joulukuusi

 

Kuusi on sisälle kannettu,

sen alla on lahjoja monta.

Edessä juhlapäiviä sekä

eloa huoletonta.

 

Oksilla ovat jo kynttilät, pallot,

ylhäällä latvassa joulunkellot.

Kuusen mieltä ei mikään paina,

koska sen juurella riemuitaan aina.

 

-Lumi Hiutale-

 

Erilainen Jouluaatto

 

Jouluaaton päivä vaihtuu

illan hämärään,

kohta aattoiltaa vietetään.

 

Vain reppu selkään ja pakkaseen.

Tähtitaivas,

rauha, hiljaisuus,

poissa hälinä,

huiske ja kaupallisuus.

Rauha ja hiljaisuus,

tästäkö jouluperinne uus.

 

Polku pieni vie

keskelle kuusikon,

siellä sielua rampaa

odottaa lämpö nuotion.

 

Vain leikkiä liekkien

tässä kuin alkuihminen.

 

Ei häviä Joulun arvokkuus,

jouluateria, vain yksinkertaisuus.

On tässä

lähempänä joulun alkulähteiden,

luona seimen ja paimenten.

 

-Pohjan akka-

Retkellä Ristilahden maisemissa

Lukijamme Heimo Paakkisen lähettämä juttu sekä kuvia Ristilahden retkestään:

Jaakkiman Iijärven kotiseuturetkellä toukokuun lopulla kävimme tutustumassa myös Uukuniemen puolen kylien Sikopohjan ja Ristilahden maisemiin. Vaikka Uukuniemen tilapäisen rajanylityspaikan lopullisesta sulkeutumisesta on toistakymmentä vuotta, on Lahdenpohjasta rajalle kulkeva tie edelleen sikäläisen mittapuun mukaan ihan kelvollisessa ajokunnossa. Venäläisten datsha-asutus on lisääntynyt Sikopohjan alueella ja rakentaminen rannoille näytti olevan yhä vilkkaasti käynnissä.

Sikopohjassa toimii ainakin yksi matkailuyritys, Keihäsjärvi, joka tarjoaa mökkimajoitusta ja luontoelämyksiä. Keihäsjärven rannalla yöpymistä hankaloittaa kuitenkin se, että alue on rajavyhykkeellä ja sinne menemiseen tarvitaan lupa. Rajavyöhykkeen sininen merkkitaulu on Lahdenpohjan suunnasta tultaessa kohta Merjän kylän jälkeen, joten Parikanniemeen ja Iijärvellekin mennessä on oltava vyöhykelupa.

Tarkastuspiste sijaitsee tosin vasta Sikopohjan jälkeen Matrin tienhaarassa, mutta ainakin meidän reissullamme koppi näytti olleen miehittämätön eikä lupia ollut kukaan kyselemässä. Ristilahdessa  emme ajaneet ihan valvontalinjan portille saakka, missä olisi voinut olla rajavartijat vastassa. Uukuniemen ylityspaikan aikoina Ristilahden valvontalinjalla tarkastettiin vielä kerran matkalaisten paperit ennen kuin portti aukesi.

Ristilahden kyläaukealla kiinnitti nyt huomiota keskelle entistä peltoa pystytetty isokokoinen ortodoksinen matkamiehen risti ikoneineen. Ristilahden aukeat pellot alkavat pikkuhiljaa vesottua ja metsittyä. Vanha, sota-aikana poikki ammuttu kuusi on kuivunut tyngäksi ja sen vierellä rehottaa nyt iso pihlaja. Jatkosodan alussa kuuseen oli kiivennyt venäläisten tulenjohtaja ja siksi Ristilahteen hyökkääviin suomalaisiin joukkoihin kohdistuva tykistö- ja kranaattituli oli tuhoisan tarkkaa. Kun suomalaiset keksivät mistä tarkka tulitus johtui, pudotettiin tulenjohtaja ampumalla kuusi poikki suorasuuntauksella. Puu ei kuitenkaan siihen vielä kuollut, vaan tynkä teki yhdestä oksasta uutta latvaa. Kuusi oli matkalaisille mielenkiintoinen sota-ajan nähtävyys tien varressa vielä parikymmentä vuotta sitten.

Ristilahden rakennuksista ei ole kuin kivijalkoja jäljellä.  Parhaiten ovat säilyneet suojeluskuntatalon rauniot,  jotka portaineen ja kaiteineen erottuvat vielä  puiden keskellä.  Paikan vierellä oleva venäläinen sotilashauta on edelleen viimeisen päälle hoidetussa kunnossa. Lähellä suojeluskuntataloa olleella kumpareella seisova Ristilahden vuoden 1614 taistelun muistomerkin kivipaasi on yhä pystyssä metsikön keskellä. Muistomerkin metallilaatat ovat nykyään kiinnitettynä Uukuniemen kirkon vierellä olevassa kivipaadessa.

Ristilahden kyläaukealla seisoo nyt ortodoksinen matkamiehen risti.
Ristilahden maamerkkinä ollut kuusen tynkä on lahonnut ja jäänyt pihlajan varjoon.
Tiepuolessa on jonkun talon kellarista muodostunut kaatopaikka roskille.
Ainoa paikka mikä on pidetty kunnossa on venäläinen sotilashauta.
Ristilahden taistelun muistomerkin kivipaasi on yhä pystyssä metsikössä.

Kevät-Miikkulan ehtoopalvelus ja kiitosakatistos Pitäjäntuvalla 9.5.2017.

Kevät-Miikkulan ehtoopalvelus ja kiitosakatistos Pitäjäntuvalla 9.5.2017 klo 18:00.

Papinniemen kirkkokallion ortodoksinen kirkko oli omistettu pyhälle Nikolaokselle eli Miikkulalle kuten Karjalassa häntä kutsuttiin. Näin ollen pyhä Nikolaos oli Kirkkokallion ortodoksisen kirkon vaikutuspiirissä eläneiden suojeluspyhä. Vaikka Kirkkokallion kirkko on palanut ja väestö siirtynyt, pois voidaan pyhää Nikolaosta pitää edelleenkin Uukuniemen omana suojeluspyhänä, sillä tuskinpa tätä on myöhemminkään kumottu. Nikolaos on myös muun muassa lasten, merenkulkijoiden ja monien kaupunkien suojeluspyhä, ja hänelle on omistettu lukuisia kirkkoja eri puolilla maailmaa. Uukuniemeä lähimpinä ovat Imatran ja Joensuun pyhän Nikolaoksen kirkot. Tämän vuoden Pääsiäisyön palvelus televisioitiin Vaasan pyhän Nikolaoksen kirkosta.

Pyhän Nikolaoksen elämästä on säilynyt vain vähän varmaa tietoa. Hän syntyi 300-luvulla Rooman valtakuntaan kuuluneessa Lyykian provinssissa nykyisen Turkin alueella. Ilmeisesti hänen kotinsa pystyi varakkuutensa ansiosta tarjoamaan hyvän kasvatuksen. Vanhempien kuoltua Nikolaos lahjoitti perimänsä huomattavan omaisuuden köyhille ja hyväntekeväisyyteen. Myöhemmin hän toimi Myran piispana Lyykiassa.

Pyhään Nikolaokseen liitetään useita ihmeitä, joista monet kertovat köyhien ja hädässä olevien auttamisesta. Häneen liitetään myös kertomus köyhästä miehestä, jolla oli kolme tytärtä. Tällä miehellä ei siten ollut varaa tyttärien myötäjäisiin ja vaarana oli tyttärien ajautuminen prostituoiduiksi. Kertomuksen mukaan Nikolaos olisi yöllä heittänyt kolme pientä pussia kultaa köyhän miehen talon ikkunasta. Tästä tapahtumasta kerrotaan myös myöhemmän joulupukkiperinteen saaneen alkunsa. Tunteehan joulupukki nimen Santa Clause englanninkielisissä maissa.

Pyhän Nikolaoksen kuolinpäivä 6.12. on hänen tärkein muistopäivänsä ortodoksisessa kirkossa. Tätä päivää Karjalassa kutsuttiin Syys-Miikkulaksi. Kevät-Miikkulana 9.5. muistellaan pyhän Nikolaoksen reliikkien siirtoa Lyykian Myrasta Barin kaupunkiin Italiassa. Lisäksi pyhää Nikolaosta muistetaan ortodoksisessa kirkossa jokaisena torstaina.

Ajankodasta johtuen Kevät-Miikulaan liittyy monia vuodenajan töitä ja tapahtumia kuvaavia sanontoja. Jos käki ei ollut Miikulanpäivään mennessä kukkunut, oli syytä varustautua huonoon satoon. Sanottiin myös, että Miikkula tuo vihannan vihkon eli että kasvukausi oli alkamassa. Miikkulanpäivää pidettiin myös sopivana aloittaa kylvötyöt ja laskea hevoset laitumelle eli suistamolaisittain: ”Miikkulana hevoset ensi kertaa metsään lasketaan, lehmät viimeistään Jyrkinä (26.5 ortodoksisen kalenterin mukaan).” Toisaalta Vuonnisessa sanottiin, että ”kun on hanki Mikkulana haukattavana, niin on leina leivän sijasta”.  Kevät-Miikkulana hauen kutu oli loppumassa ja ahvenen samoin kuin lahnan kutu alkamassa.

Uukuniemellä ei ole tiettävästi toimitettu pyhän Nikolaoksen praasniekkoja liki 400 vuoteen. Siten Simpeleen Seudun Tiistaiseuran piirissä syntyi ajatus pyytää Lappeenrannan Ortodoksista seurakuntaa toimittamaan Kevät-Miikkulan ehtoopalvelus. Isä Aarne Ylä-Jussila toimittaa palveluksen 9.5. klo 18.00 Pitäjäntuvassa.  Paikka sopii tähän tarkoitukseen hyvin, koska sinne on saatu viime vuosina ikoninurkkaus, obrazučuppu, jossa on myös Uukuniemeltä kotoisin olevan Aino Räsäsen maalaama pyhän Nikolaoksen ikoni.

Palvelus kestää noin puoli tuntia. Tämän jälkeen toimitetaan kiitosakatistos luomakunnalle. Akatistos on ylistysveisu, joka voi olla osoitettu esimerkiksi Jumalalle, pyhälle ihmiselle tai ilmiölle. Sana akatistos tulee kreikan kielen sanasta akathistos, ei istuen, ja akatistokset veisataankin seisoen.  Akatistoksia voidaan laulaa osana jumalanpalvelusta tai erillisessä akatistospalveluksessa.  Kiitosakatistos toimitetaan monissa pyhäköissä kirkkovuoden alussa, mikä on 1. syyskuuta ortodoksisessa kirkossa. Jumalan luomistyötä ja koko elämää iloineen ja suruineen ylistävä runoelma soveltuu toimitettavaksi erittäin hyvin myös keväällä Kevät-Miikkulana luonnon herätessä talven jälkeen kukoistukseensa. Kiitosakatistos kestää noin puoli tuntia.

Lyykian Myran piispan isä esipaimenen pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän juhlan, Kevät-Miikkulan ehtoopalvelu ja kiitosakatistos Pitäjäntuvalla 9.5.2017 klo 18.00. Tämän pienimuotoisen uukuniemeläisen Kevät-Miikkulan praasniekan lopuksi on kahvi- ja teetarjoilu.

Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita jatkamaan siitä mihin Kirkkokallion tuonilmaisiin siirtyneet, nykyiseen riemuitsevaan seurakuntaan kuuluvat lopettivat liki 400 vuotta sitten!

DSCN1280

Uukuniemi-juhlilla 80-luvulla

Vanhojen valokuvien kokoelma saa täydennystä Heimo Paakkisen lähettämän kuvan ansiosta. Kuva on otettu Uukuniemi-juhlien aikaan 80-luvulla kirkon portailla. Tarkempi vuosiluku ei ole tiedossa.
Kuvasta tunnistaa ainakin vasemmalla seisovan vanhan kunnallismiehen, Aimo Siitosen, joka on toiminut muun muassa Uukuniemi-Seuran ja Uukuniemen kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Edessä sinisessä takissa oleva nainen on kansanedustaja Aune Salama, joka työskenteli Uukuniemellä kansakoulunopettajana vuosina 1930-40. Otos on alunperin Hilkka Kaksosen albumista, joka seisoo kuvassa toisessa rivissä sini-valkokauluksisessa puserossa.
uukuniemi juhlilla
Uukuniemi-juhlilla 80-luvulla. Kuvan lähettänyt Heimo Paakkinen.

 

K.L.

Lukijoilta: Veli Ensio Valtonen muistelee

Lukijalle; olen Iivari Valtosen Konnunmäki ja Aili Elina Kupiaisen Ukkojuhonsalo, esikoinen syntynyt Uukuniemellä 1935

Lapsuuteeni liittyy läheisesti kaksi paikkaa Konnunmäki ja Ukkojuhonsalo.
Lapsuudessani kuulin vain mainittavan ”Kummunsalo”.  Selailin Uukuniemi sanomia, palautui mieleeni monta asiaa.
Tässä yksi niistä Olin käymässä Konnunmäessä tapaamssa Yrjö setääni, silloinen matka mummoloiden välillä tehtiin jalkapatikassa Suurjärvestä kuivatun alueen ”Lietteen poikki ”.  Muistan lietteellä olevat isot heinähaasiat ja syksyisin viljakuhilaat.

Mikä minulle sitten jäi mieleeni oli se iso kurkiparvi, joka laskeutui lähelle kulkureittiäni Lietteellä. Kurjet herättivät pelon tunteen ja piilouduin lähellä olevan pensaikon suojaan, odottaen kurkien poistumista. Kurjet poistuivat mutta oli toinenkin pelon kohde matkalla, se oli pässi. Sitä en muista oliko pässi Tiaisen vai Hietasen mutta sillä oli tapana puskea ohikulkijoita.
Kurki pelkoni voitettuani matka jatkui juosten poikki ”lietteen ” ja haan jossa tiesin pässin olekelevan, mummo oli jo hätäillyt missä viivyn, matkani Konnunmäkeen päättyi hyvin ilman mitään vammoja. Pelot kurjista ja pässistä on vain jäänyt muistoihini.

Jään odottamaan palautetta, jos joku sattuisi muistamaan jotain minusta, vanhemmistani tai Konnunmäestä.

Yheystietoni on: Ensio Valtonen Mäntykuja 1 a 3 27400 Kiukainen

sähköposti evaltonen35@gmail.com

Kannanotto v.2009 julkaistusta Uukuniemen historiasta

Uukuniemen historiaLukiessani uusinta Uukuniemen historiaa yllätyin, ettei siinä mainita nimeltä niitä miehiä (ehkä naisiakaan), jotka ovat uhranneet henkensä kodin, uskonnon ja isänmaamme puolesta.

Eikö meille ole tärkeää, keitä he ovat olleet?

Ainakin osa sotien uhreista jää historiakirjan ulkopuolelle, koska v. 1956 julkaistussa Uukuniemen historiassa ei mainita kaikkien kaatuneiden nimiä. Luettelo kaatuneista on puutteellinen mm. siksi, että osa kaatuneista uukuniemeläisistä oli siirtolaisuuden tai työnsaannin takia muuttanut muualle ja eikä ole haudattu Uukuniemelle.

Jostain muusta syystä myös kahden kaatuneen setäni nimet puuttuvat tästä luettelosta.

Kysyn asianosaisilta, voiko asialle tehdä mitään?

Niilo Tiainen

Ristiina

Ensio Valtosen muistelma Elisenvaaran pommituksesta: MIKÄ SAI MIELENI JÄRKKYMÄÄN

SA-kuva
SA-kuva

Panelian kirjastossa oli 7.10.14 Karjalaisen kirjallisuuden ilta, jonne minunkin askeleeni suuntauivat, vaikka matkan Kiukaisista – Paneliaan teinkin autoillen. Ilta toi painajaismaiset muistot mieleeni, Paikalla oli evakkoja Räisälästä ja muistelut iikkuivat sota-ajassa. Näytteillä oli, Karjalaista kirjallisuutta sekä kirjallisuutta menetetystä Karjalasta. Keskustelua käytiin Elisenvaaran pommituksesta. Elisenvaaran pommitus, vei yöuneni kello on nyt kohta 02.00 kun istun tietokoneen edessä ja palautan mieleeni tuota pommitusta.

Aitini kertomaa

Asuimme Rautionkylässä lähellä Immolan Lentokenttää ja Immolan järveä jatkosodan alkaessa, matkasimme junalla Immolan asemalta kohti Särkisalmea ja sieltä mummolaan (Äitini koti).

Matkamme katkesi Elisenvaaraan, silloisen sotapoliisin toimesta, sotapoliisi vei meidät asemmalta hieman kauempana olevaan mielestäni omakotitaloon, jossa henkilöt ja kulkuluvat tarkastettiin, kunnossa olivat. Ollessamme sotapoliisin toimitiloissa alkoi Elisenvaaran pommitus, pommituksen jälkeen palattiin asemalle, josta aikanaan matka kohti Särkisalmea jatkui.

Mutta se näky mikä minua kohtasi oli todella järkytyksiä täynnä, ihmisruumiin kappaleita, ruumiita, vielä palavia vaunuja, ihmisiä palamassa. Tämä painajaismainen tilanne oli aina unissani, ollessani kipeänä, nämä painajaisunet katosivat vasta 1988 suoritetussa ohitusleikkauksessa.

Pääsimme aikanaan mummolaan Uukuniemelle silloiselle Kummunsalolle, nykyisin Ukkojuhonsalolle. Oli hyvä ja lämmin olo mummolassa. Sota jatkui, sotilaita ryhmittyi ja majoittui telttoihin Akonpojasta – Uukuniemelle johtavan maantien varteen, telttoja ja sotilaita oli paljon.

Tätejäni jotka olivat nuoria naisia, viehätti sotilaat ja saadut juustopalat, näkkileipä ja joskus myös marmelaadi. Evakossa olimme sodan aikana Lapualla Karhumäen opistolla ja Rantasalmella Leskisen torpassa Haapalahdessa.

Naapurimme Monoset olivat evakossa Haapaniemessä.

Rauhan vihdoin palattua palasiimme nykyiseen ”Rämpsälään” Rautionkylään.

V Ensio Valtonen s 10.05.35 Uukuniemellä

Asun nykyisin Eurakoskella, entisessä Kiukaisten kunnassa.