Syyskirjavat haavanlehdet rapisevat polulla. Öinen halla väistyy nopeasti päivän noustessa. On otollinen sää karpaloretkelle.
Joutsenperhe lipuu tyynellä lammella. Pian saa perheen pieni suojainen saari jäädä. Sinne vanhaan pesään on jäänyt yksi poikanen kuoriutumatta. Muut viisi harmaata poikasta ovat kasvaneet jo vanhempiensa kokoisiksi. Ne harjoittelevat muuttomatkaa varten.
Lammen tienoolla näkyy nelijalkaisten jälkiä. Maistiaisia on saatu. Ruskan värittämät kasvit ja sammalet loistavat väreissään. Hiljaisuus virkistää poimijaa. Suolla syksyllä käveleminen on hieno kokemus.
Suon aateliset pilkottavat sammaleiden seasta. Marjat maistuvat vielä pakkasenkin jälkeen. Maata myöten suikertavan karpalon hennot varret eivät jaksa kannattaa marjoja. Niinpä sato kypsyy sammalpatjaa vasten ja osa marjoista on vajonnut jopa osittain sammalten peittoon.
Autiuden ja hiljaisuuden tyyssijana suo ja sen vieressä pieni lampi puhuttelevat monella tavalla. Kulkija ottaa aikaa pysähtelyn nautinnolle, upottavimpien hetteiden kiertämiselle ja aistien valpastuttamiselle.
Utelias närhi pyrähtää katselemaan uteliaana kulkijaa. Korppi istahtaa puun latvaan. Karpalosuolla kulkijalla ei ole kiire pois.
MA
