Kategoriat
Arkistot

Myytävänä kaksi rantatonttia Niukkalassa Pyhäjärven rannalta.

Tie valmiina. Sähköt, vesi ja viemäri vieressä. Ja paljon muita kohteita ympäri Parikkalaa.
Katso lisää www.parviisi.fi

SarkanpaaKarttaote16000

 


Kesätoimittajan mahdollisti yritysten ja yhdistysten tuki

Uukuniemi.infossa on ollut vilkas kesä. Kesän aikana on sivuille tuotettu viitisenkymmentä artikkelia paikallisista tapahtumista, ihmisistä ja yrityksistä. Tarkka lukija on voinut huomatakin, että “levikkialuetta” on laajennettu myös Saaren puolelle.

Lähihistorian tallentamisen sivustolle ja paikalliset lukukokemukset ovat mahdollistaneet kesätoimittajan palkkaukseen osallistuneet yritykset ja yhdistykset. Ilman tätä tukea näin runsaan artikkelimäärän julkaiseminen ei olisi ollut mahdollista. Kiitos kaikille tuestanne!

Mukana ovat olleet Saaren Kivi Oy / Taito Tuunanen, Kesälahden Osuuspankki, Alocon Oy, LähiTapiola, Uukuniemi-seura, Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry (Vasukkaat), Papinniemi Camping, Kirkkolampi KIrkkaaksi -hanke ja Matriset Oy.

LIsäksi kiitokset Tuomakselle tunnollisesta ja ahkerasta kesätoimittajan työstä!

JL

 

 


Kirkkoherra Erkki Lemetyisen aika menee eläkkeellä ollessa puutarhanhoitoon ja matkustamiseen

Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.
Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.

Parikkalan seurakunnan kirkkoherra ja Imatran seudun lääninrovasti Erkki Lemetyinen jää eläkkeelle marraskuun alussa. Kaikkien pitämä ja aina yhtä positiivinen Lemetyinen toimi Parikkalan seurakunnan kirkkoherrana joulukuun 1. päivästä 1980 lähtien. Yli 40 vuotta kutsumustyötä tehneelle Lemetyiselle on jäänyt paljon muistoja uran varrelta. Hän on nähnyt seurakunnan muutokset vuosien saatossa, ristinyt lukuisia uusia seurakuntalaisia, vihkinyt monet rakastavaiset kohti tulevia yhteisiä vuosia ja siunannut useat sille viimeiselle matkalle.

Tapasin Lemetyisen hänen Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla sijaitsevalla mökillään, jossa hän kertoo viettävänsä kesäpäiviä. Istuimme alas ja kyselin  mitä vuosien varrelle on sattunut ja miltä eläkkeelle jääminen tuntuu.

 

Milloin kutsumus papiksi tapahtui? Oliko pienestä pitäen selvää että tulet tekemään töitä papin ammatissa?

-Olihan minulla tietysti lukioon mentäessä erilaisia vaihtoehtoja. Minusta olisi aivan hyvin voinut tulla esimerkiksi historian tai suomenkielen opettaja. Olen aina pitänyt suomenkielestä. Toisaalta, olen myös tykännyt laintuntemuksesta, joten minusta olisi voinut tulla myös lakimies. Lukiossa valinnat kuitenkin vaikuttivat asiaan ja kyllähän papin ammattikin oli tietysti jollain tavalla pyörinyt mielessä. Useampien vaihtoehtojen kautta lopulta sitten päädyin tähän.

Olet todella pidetty ja kysytty pappi tällä seudulla. Onko se tuonut koskaan väsymystä, että monet kysyivät varmasti sinua aina pitämään eri kirkollisia toimituksia?

-En mie oikeastaan koe niitä sillä tavalla väsymyksenä. Ainoa mikä on, on tietysti se että toimituksia otetaan yleensä vastaan siinä järjestyksessä missä ne tulee niin sitten joutuu lopulta sanomaan joskus ei. Tiettynä lauantaina klo 12 ei pysty olemaan sekä Parikkalassa, että Uukuniemellä. Se rajoittaa. Jos minun tuloni oli toivottavaa, niin pystyimme kuitenkin hyvin yleensä järjestelemään. Kovinkaan paljoa ei tullut sellaista että ei olisi voinut mennä sinne minne pyydettiin. Yhdessä neuvotellen on sitten sovittu ajankohdasta. Nykyään kun jo aika pitkälle hyväksytään esimerkiksi perjantai hautajaispäivälle.

Olet tehnyt ihailtavaa työtä ja pitkään kotiseudullasi. Onko sinulla ollut missään vaiheessa halua tehdä työtä jossain muualla?

-En ole hirveästi muuttanut. Aika moni pappi on paljon useammassa seurakunnassa elämän aikana ja liikkuu eri puolella Suomea. Minä olen taas ollut ainoastaan kolmessa seurakunnassa:  Valkealassa kaksi ja puoli vuotta, Sulkavalla kolme vuotta ja Parikkalassa kuukautta vaille 34 vuotta. Olen siis tavallaan vähän niin kuin Saimaan kiertänyt. Tietysti Uukuniemen osalta tilanne on se että kun mie olen täällä syntynyt ja kasvanut aikuiseksi asti, niin täällä kaikki tuntevat minut. He ovat tunteneet minut syntymäsijoiltaan ja mina olen tottakai tuntenut heidät. Se on mielestäni tietyllä tavalla papin vahvuus. Sen varmasti aistii sekä pappi että toimituksen tarvitsevat. Siinä osaa puhua oikeista asioista ja välttää oikeita asioita. Ei iske sellaiseen kohtaan, joka on jollain tavalla ikävää ja ehkä ongelmallista. Se luo sellaista luottamusta, kun tiedetään että pappi tietää jo valmiiksi paljon asioita. Sitä uskaltaa varmasti helpommin silloin lähestyä. Tätä ei välttämättä kaupungin papeilla ole, sillä he eivät ehkä tunne kaikkia seurakuntalaisiaan.

Sinulla on töitä varmasti riittänyt urallasi. Miten työaikana otit aikaa itsellesi ja miten rentouduit vapaa-ajalla?

-Minä tykkään puutarhanhoidosta. Se on aina ollut sellainen oma juttu. Olen myös matkustellut aika paljon. Muutamassa kymmenessä maassa on tullut käytyä ja yhtenä suosikkipaikkana on Israel. Siellä olen käynyt parikymmentä kertaa. Israel-harrastajana se ei kuitenkaan ole paljoa, sillä yleensä kunnon Israel -harrastajat tekevät 50 – 60 matkaa. En ole vielä ns. mitalisijoilla. Mutta kumminkin, se on ollut yksi sellainen juttu.

Mites nyt kun jäät eläkkeelle, onko sinulla jotain sellaisia haaveita/unelmia mitä olisit halunnut tehdä aikaisemmin, mutta ajanpuutteen takia et pystynyt tekemään? Miten meinaat viettää eläkepäiviä?

-(naurahtaa) Tämähän on se yleinen kysymys ollut viime aikoina kaikilla seurakuntalaisilla. Ensin kysytään että milloin jään eläkkeelle ja seuraava kysymys on että mitä sie teet eläkkeellä. Seurakuntalaiset tuntuvat olevan kauhean huolissaan että mitä mie teen. Enköhän mie toimi aikalailla samalla tavalla kuin tähänkin asti, paitsi että sellainen viranhoidon vastuu on poissa.

Tuntuuko, että se tulee olemaan vaikeata olla pois työkuvioista?

-En mie oikestaan usko, että se tulisi olemaan mitenkään vaikeaa. Siitä ei tietysti ole kokemusta, mutta oletan näin. Varmaan mie muuten elän aikalailla samanalaista elämää kun töissä ollessakin. Oletan kuitenkin että sitä vapaa-aikaakin olisi, jolloin jäisi enemmän aikaa tänne mökille, matkustella ja olla mukana ryhmissä. Ehkä rupeaminen Uukuniemi seuran puheenjohtajaksi oli yksi tälläinen asia mitä nyt kerkeää tehdä. Olen myös Parikanniemisäätiön hallituksen puheenjohtaja. Joitakin yhdistyksiä on mukava harrastaa, mutta ei niin paljon että mie oon aina kokouksissa, koska silloin se ei muutu millään tavoin. Kirkkoherroilla on yleensä hirveästi kokouksia. Yhdistytoiminta tuo mukaan lisäksi kaikkea muuta mukavaa, kuten retkiä mihin on varmasti ihan kiva sitten osallistua.

Olet ollut 40-vuotta kirkkoherrana, miten seurakunta on muuttunut tänä aikana? Mitkä ovat radikaalimmat muutokset?

-40 vuodessa on muuttunut yllättävästi lähes kaikki. Silloin kun mie valmistuin papiksi oli kirkkoherroina vielä sellaiset papit jotka olivat olleet sodassa. Jotenkin sitä nuorena pappina ajatteli silloin kun nämä sotaveteraanipapit olivat siellä juhlissa kunniamerkit rinnassa että meikäläisen aikaan jos rauha säilyy niin ei voi tapahtua mitään erikoista. Sitä ajatteli paljon juuri tämän veteraanipolven näkökulmasta kirkonkin elämää. Mutta sitten, olisiko ollut -76 vai -77, tuli ensimmäinen iso kirkkolain uudistus joka uudisti aika pitkälti koko seurakunnan hallintomallin. Kirkkoherra ei ollut enää kirkkovaltuuston puheenjohtaja, mukaan tulivat maallikot ja kaikki muuttui. Sitten oli uusi raamattu, uusi virsikirja, uusi katekismus. Sen jälkeen on muuttunut hallintomalli moneen kertaan. Jossain vaiheessa muutosprosessi oli niin vauhdikasta esimerkiksi kirkon kirjojen osalta että tuntui ettei entistä kerinnyt opettaa kun tuli jo uusi muutos. Nämä ovat tietysti tälläisiä siviiliajan muutoksia. No sitten tietysti tämä seurakuntien yhdistämisprosessi. Siinä olivat omat ilonsa ja surunsa. Nyt on vielä tämä tuleva hallintomalli, en tiedä jääkö se näkemättä mutta kokematta, jossa seurakunnista muodostetaan tälläisiä 5-6 seurakunnan talousyksikköjä jossa on ainakin yli 20 000 asukasta. Silloin joutuu periaatteessa Parikkalakin johonkin liittymään. Tietysti seurakunnan asema ihmisten elämässä on myös muuttunut todella paljon vuosien aikana. Kirkosta eroamistahan on tapahtunut aika tavalla paljon. Se on ehkä sellaista henkistä muutosta, joka näkyy enemmän kaupungeissa.

Miten sitten tulevaisuudessa näät kirkon ja seurakunnan aseman ihmisten elämässä?

-Jotakin pitää tapahtua ihan uutta. Tuntuu, että kirkolla on kyllä hommaa siinä, jos se meinaa säilyttää asemansa. Se ei ole niin helppoa ollenkaan.

Tuleeko mieleen joku mieleenpainuva tapahtuma tai sattuma uran ajalta?

-Niistähän saisi varmasti kirjoitettua vaikka kirjan! No tuota en tiedä onko tämä välttämättä niin mukava ja hauska muisto mutta kyllähän se seurakuntien yhdistyminen jäi erittäin hyvin mieleen.  Sen hoitaminen ja että saataisiin aikaan sellainen että ei kukaan kokisi itseään hirveän murjotuksi. Yhtäkkiä tuli kolme kirkkoa, kolme hautausmaata ja koko kolmen seurakunnan silloinen toiminta. Työvoimaahan oli aluksi, sillä papit jäivät paikoilleen. Porukka alkoi kuitenkin sitten vähän kerrassaan lähteä omille teilleen.  Tämä oli tietysti tiedossa että monet työntekijät hakeutuvat muualle. Prosessi kävi nopeasti sillä se alkoi heinäkuussa 2013 ja päättyi keväällä 2014. Seurakuntalaiset eivät oikein tienneet mitä tapahtuu ja alkoi liikkua kaikennäköisiä huhuja esimerkiksi Uukuniemeä koskien. Muistan kun yhtenä aamuna soi puhelin. Eräs jo edesmennyt ikäihminen soitti itkien että “mitä hää nyt tekköö ku Uukuniemen hautausmaa lakkautettaa ja hänen miehensä on siellä, että mihi hänet nyt hauvattaa, Parikkalaanko hänet tuuvvaa”. Mie yritin rauhoitella että olkee ihan rauhassa että kyllä työ pääsette sinne miehenne viereen. Joku oli laittanut liikkeelle tälläistä ikävää propagandaa, että hautausmaa suljetaan. Se oli erikoinen tilanne.

Onko sinulle tullut jo työkyselyitä eläkkeellä ollessasi?

-(naurahtaa) On tullut kyselyitä papiksi. Muun muassa Rautjärvelle, jonne jää vaan yksi pappi. Kyllä mie voin lähiseurakuntia tarpeen tullen auttaa. Jos mie olen tässä kunnossa, niin miksi en voisi sopivassa määrin. Ensi kesäksikin on kyselty jo vihkimään. Niitä mie en ole sopinut. 40-vuotta kun on ollut pappina, niin kesäisin en ole päässyt esimerkiksi lähetysjuhliin ja  herättäjäjuhlille. Olen aina ollut kesälauantaisin vihkimässä, pitämässä rippikoulua tai muuta. Olen muutamille jo sanonut jotka ovat kyselleet, että mie voin kahden viikon säteellä sanoa pystynkö tulemaan. Jos mie en ole mihinkään menossa niin voinhan mie tulla, mutta vuoden päähän en kuitenkaan mitään sido. Se on kohtuutonta, sillä muuten mie olen töissä niin kuin tänäkin kesänä.

Sinut tunnetaan todella iloisena ja leppoisana ihmisenä? Mistä tämä positiivisuus kumpuaa?

-Jaa-a (naurahtaa). Sitä mie en tiedä. Kai se tulee jotenkin lapsuudesta saakka.  Varmaan myös aika pitkälti sitäkin, että mie olen aina tästä työstä tykännyt. Mie tykkään olla ihmisten kanssa ja sosiaalisuus on varmaan tietyllä tavalla sellainen luonnekysymys. Sitä paitsi miehän olen oikeastaan melkein koko virkaurani palvellut, vaikka en iha suoraan kotiseurakunnassa, niin kuitenkin karjalaisten keskellä. Mie olen siinä mielessä elänyt jollain tavalla helppoa elämää että olen saanut olla ns. omieni joukossa.

-TT

Erkki Lemetyisen eläkkeellelähtöjuhla sunnuntaina 24.8. Parikkalassa. Kirkkokyyti ajaa Uukuniemeltä+Saarelta messuun ja iltapäivällä takaisin päin. SITOVAT ilmoittautumiset 15.8. mennessä puh. 040 – 8641236. Kyyti toteutuu jos väh. 15 ilmoittautuu. Omavastuu kyydistä 5,00 €.


Uukuniemen VPK tarvitsee kipeästi uusia jäseniä

Uukuniemen VPK:n palotalli sijaitsee Niukkalassa. Petteri Hirvonen (vasemmalla), Marko Ulvinen ja Kirsti Ulvinen toivovat saavansa lisää uusia aktiivisia jäseniä VPK:n toimintaan.
Uukuniemen VPK:n palotalli sijaitsee Niukkalassa. Petteri Hirvonen (vasemmalla), Marko Ulvinen ja Kirsti Ulvinen toivovat saavansa lisää uusia aktiivisia jäseniä VPK:n toimintaan.

Suomessa on sammutussopimuksen omaavia vapaaehtoisia palokuntia reilu 500 kappaletta. Uukuniemellä VPK on toiminut jo vuodesta 1976 lähtien. Se on osa Etelä-Karjalan pelastuslaitosta. Vapaapalokunta on tärkeässä roolissa pienillä syrjäisillä kylillä ja paikkakunnilla, sillä tulipalon, onnettomuuden tai sairauskohtauksen sattuessa avun saamiseen voi mennä hetki ennen kuin yksikkö saapuu kuntakeskuksesta.

-Lähtövalmius meillä on noin viisi minuuttia. Kohteen ollessa 15 kilometrin säteellä olemme siellä noin 10 – 15 minuutissa. Käytännössä siis puolet nopeammin kuin esimerkiksi jos Saarelta lähtee yksikkö tänne. Parikkalasta menee luonnollisesti vielä kauemmin, kertoo Uukuniemen VPK:n päällikkö Marko Ulvinen.

Ulvinen on ollut vapaaehtoisessa palokunnassa jo lähes 20 vuotta. Hän kertoo, että parhaimmillaan jäseniä on ollut reilu parikymmentä. Nyt Uukuniemen VPK:ssa on 6 jäsentä. Uusia innokkaita kasvoja tarvittaisiin siis kipeästi, sillä muuten toiminta on vaarassa loppua.

-Monesti ihmisillä on ennakkoluuloja että tämä on liian sitovaa. He sanovat että on kiirettä tai muita töitä. Kyseessä on vapaaehtoinen palokunta, ei kukaan oleta että joka hälytykseen on kerittävä. Minulla on itsellänikin pienet lapset kotona ja jos olen yksin lasten kanssa niin eihän sitä tietenkään silloin voi lähteä. Aika ei varmasti ole este, sillä hälytysmäärät ovat niin pienet ja suurin osa niistä on illalla tai yöllä, sanoo Ulvinen ja jatkaa että talvisaikaan VPK pyörii kolmen ihmisen varassa sillä muut ovat töissä tai opiskelemassa muualla.

Uukuniemen VPK:lla on vuodessa keskimäärin 30 hälytystä, puolet niistä on ensivastetehtäviä. Harjoituksia pidetään joka toinen viikko (lukuunottamatta kesäkuuta ja heinäkuuta), eli siis 4h kuukaudessa. Viime keväänä VPK perusti nuoriso-osaston 7-15 vuotiaille lapsille.

-Nöyrä toive kyläläisille, että tulisivat mukaan. Liittymiseen ei vaadita mitään ja hommaan perehdytetään. Sammutustyöhön tarvitsee suorittaa Etelä-Karjalan seudulla järjestettävän sammutustyökurssin joka kestää pari viikonloppua. Kuluja ei tule sillä pelastuslaitos maksaa kurssit, kertoo toinen pitkään toiminnassa mukana ollut Kirsti Ulvinen ja jatkaa että liittyminen ei katso sukupuoleen vaan naiset ovat yhtälailla tervetulleita kuin miehetkin.

Joillekin ihmisille liittymiseen saattaa liittyä pelko toiminnan vaarallisuudesta. VPK:n päällikkö Ulvinen vakuuttaa kuitenkin että toiminta on turvallista. Vaaraa ei ole kun noudatetaan sääntöjä ja ohjeita. -Turhia riskejä ei oteta, teemme työt omaa henkeä uhkaamatta. Tolkku tässä hommassa pitää olla. Tietysti läheltä piti tilanteita on tullut, mutta palokuntalaisille ei kuitenkaan ole sattunut mitään, rauhoittelee Ulvinen.

Vapaapalokuntalaisena toimiminen vaatii auttamisen halua, mutta se antaa paljon takaisin. Sekä Marko Ulvinen että Kirsti Ulvinen molemmat näkevät toiminnan parhaaksi puoleksi onnistumisen tunteen kun pystyy auttamaan ja huomaa että hätä on ohi. Syrjäisellä Uukuniemellä nopea auttaminen voi olla elintärkeää.

-Olemme suurennuslasin alla. Jos toiminta ei aktivoidu, ruvetaan karsimaan. Harmittaahan se jos toiminta täältä loppuu, miettii Marko Ulvinen.

Innokas nuori varapäällikkö

Yksi Uukuniemen VPK:n kuudesta jäsenestä on nuori Tarnalasta kotoisin oleva Petteri Hirvonen. Vuonna 2009 toimintaan mukaan tullut Hirvonen oli aluksi 4 vuotta harjoitusryhmässä. Viime vuonna hän suoritti sammutuskortin ja nyt hän on jo noussut Uukuniemen VPK:n varapäälliköksi.

-Petteri on niin innokas, joten ajattelin että tehdään hänestä varapäällikkö. Nyt kun ajattelee niin olisi pitänyt suoraan päälliköksi ylentää, naurahtaa nykyinen päällikkö Marko Ulvinen.

Uukuniemen ja Saaren VPK:n toiminnassa mukana oleva Hirvonen innostui palokuntatoiminnasta jo lapsena. 10-vuotiaana hän kävi yhdessä kavereiden kanssa Saaren nuorisotalolla kokeilemassa toimintaa, joka veti lopulta mukaansa.

-Tämä on mukava harrastus. Tapaa kavereita ja pääsee auttamaan, sanoo Hirvonen.

Talvet hän opiskelee Mikkelin ammattikoulun aikuispuolella metsäkoneenkuljettajaksi. Tarkoituksena on saada sivutyö maaseutuyrittäjänä toimimisen rinnalle Tarnalan kotitilalla. Hän rohkaisee innokkaasti kaikkia nuoria kokeilemaan vapaaehtoista palokuntatoimintaa.

-Jonkun kerran käy kokeilemassa että miltä se tuntuu. Siinähän sen sitten näkee onko itselle oikea harrastus. Välillä tämä on myös fyysistä hommaa, pohtii Hirvonen ja kertoo että vähän aikaa sitten hän hoiti sammutustyön yksin ennen kuin muut kerkesivät paikalle.

Hirvonen vetää Uukuniemen VPK:n nuoriso-osastoa ja voi olla että tulevaisuudessa hänet nähdään johtamassa koko VPK:ta. Sillä niin nopeasti on aktiivisen nuoren ura vapaaehtoisessa palokuntatoiminnasa edennyt.

-TT

Liittyminen Uukuniemen vapaaehtoiseen palokuntaan:

Yhteydenotot: Marko Ulvinen 050 598 3355

 

Onko sinusta palomiehen saappaisiin? Tee testi:

http://spek.entecore.fi/resources/palomiestesti/index.html

Lisätiedot Suomen vapaaehtoisesta palokuntatoiminnasta osoitteesta:

http://www.palokuntaan.fi/

 


Kesälahden ja Uukuniemen osuuspankkien yhdistyminen otettu positiivisesti vastaan

Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen Uukuniemen konttorilla tiistaina 5.8. Fuusioitumisen myötä Uukuniemen konttori sai uuden hienon sistuksen.
Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen Uukuniemen konttorilla tiistaina 5.8. Fuusioitumisen myötä Uukuniemen konttori sai uuden hienon sisustuksen.

Uukuniemen osuuspankki yhdistyi lokakuussa 2013 Kesälahden osuuspankin kanssa. Fuusioitumisen myötä Suomen pienimpiin pankkeihin kuuluvasta Uukuniemen op:sta tuli Kesälahden Osuuspankin Uukuniemen konttori. Pakkoliitoksesta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan siitä että kahden pienen pankin yhdistäminen tarjoaa laajemmat ja paremmat palvelut asiakkaille.

-Säästöjä joudutaan meidänkin sektorilla tekemään. Fuusioituminen on tuonut isot säästöt joista kumpikin taho on hyötynyt. Nykypäivänä mitä pienempi pankki, niin sitä vaikeampi on pärjätä, kertoo Kesälahden osuuspankin toimitusjohtaja Toni Ruokanen.

Fuusioituminen on otettu pääsääntöisesti erittäin positiivisesti vastaan. Palveluvalikoima on laajentunut siitä mitä Uukuniemellä on pystytty tarjoamaan. Lisäksi Uukuniemen konttori on saanut uuden tyylikkään nykyaikaisen sisustuksen.

-Toivottavasti ei minään heikennyksenä ole näkynyt. Laajemman ja laadukkaampien palveuluiden kautta toivottavasti koetaan jopa parannuksena, jatkaa Ruokanen.

Hän näkee positiivisena asiana sen, että osuuspankki pystyy liikuttamaan työvoimaa kahden konttorin välillä kysynnän mukaan. Tarkoituksena ei ole aina ajattaa asiakkaita, vaan aikaa pyritään järjestämään siihen konttoriin mihin asiakas haluaa. Ruokanen kertoo itse käyvänsä Uukuniemen konttorilla vähintään kerran viikossa, välillä useamminkin.

-Käytännön muutoksena on se että Tarja Pulkkista lukuunottamatta henkilökunta ei välttämättä tunne vielä kaikkia uukuniemeläisiä asiakkaita, joten asioidessaan olisi hyvä pitää henkilöllisyystodistus mukana turvallisuussyistä.

Uukuniemen konttori säilyy tulevaisuudessakin

Uukuniemellä totuttiin siihen, että pankki on vahvasti mukana tapahtumissa ja tukemassa niitä. Aikoinaan järjestettiin mm. piirustuskilpailuja osuuspankin toimesta. Ruokanen sanoo pankin jatkavan samalla linjalla, vaikkakin he pyrkivät leikkaamaan kolmanneksen pois tapahtumasponsoroinnista.

-Käytännössä se tarkoittaa sitä että jos aikaisemmin tuimme 300:lla eurolla, niin nyt tuemme 200:lla. Leikkaukset koskevat sekä Kesälahden että Uukuniemen alueen tukemista. Haluamme kuitenkin kantaa paikallista yhteiskuntavastuuta edelleenkin, kertoo Ruokanen.

Kesälahden osuuspankin (sisältäen molemmat konttorit) yritysrahoitus kasvoi viime vuonna yli 20 %. Ruokanen kertoo että samat lainapäätösperiaatteet säilyvät edelleen riippumatta siitä kumman konttorin alueella yritys sijaitsee.

Kesälahden osuuspankki julkaisi reilu viikko sitten lehdistötiedotteen toimihenkilöitä koskevasta yhteistoimintaneuvotteluista. Neuvotteluissa on tarkoitus hakea merkittäviä kustannussäästöjä vuoden 2015 loppuun mennessä. Tämän hetken arvion mukaan neuvotteluissa haetaan säästöjä enimmillään neljän henkilötyövuoden edestä. Ruokanen vakuuttaa että neuvotteluilla ei ole vaikutusta Uukuniemen konttoriin.

Muiden palveluiden loppuessa Uukuniemeltä, tuttu ja turvallinen osuuspankin konttori säilyy tulevaisuudessa edelleenkin.-Eikös se osuuspankki ole yleensä se joka vasta viimeisenä lähtee, pohtii Ruokanen.

-TT

Kesälahden osuuspankin Uukuniemen konttori
Kesälahden osuuspankin Uukuniemen konttori.

Keräilyharrastajat koolla nuorisoseurantalolla

SONY DSCUukuniemen nuorisoseurantalolla pidettiin lauantaina 2.8 jo perinteeksi muodostunut keräily- ja vaihtotapahtuma. Keräilyharrastajia ja myyjiä oli saapunut mm. Forssasta, Haminasta ja Helsingistä saakka. Postimerkkikokoelmien, rahojen, tulitikkuetikettien yms. ihailun lomassa pystyi kahviosta ostamaan pientä suolaista ja makeaa.

Esko Salminen Uukuniemen nuorisoseuran keräilujaostosta kertoo idean tapahtuman järjestämiseen lähteneen noin 10 vuotta sitten kun hän muutti Uukuniemelle. Tänä kesänä kyseessä oli jo 8. kerta kun keräilytapahtuma pidettiin. -Aamulla ja puolen päivän aikaan kävi hyvin porukkaa, nyt on alkanut hieman hiljentyä, kertoo Salminen lauantain kävijämäärästä. Salminen toimi 30 vuotta keräilykerhon vetäjänä Forssassa, joten hänellä oli kova halu jatkaa harrastustaan Uukuniemelle muutettuaan.

Hän sanoo keräilijöitä olevan Suomessa noin 35 000, joiden lisäksi on vielä ns. piilokeräilijöitä. Nuoria on kuitenkin vaikea saada mukaan näin internetin ja älypuhelimien aikakaudella. Hän toivoisi keräilyn herättävän enemmän kiinnostusta myös Uukuniemellä.

Esko Salminen
Esko Salminen

-Keräilykerhoon voi liittyä kuka tahansa. Mitä aktiivisempi sitä parempi. Olen antanut sellaisen lausunnon että tämä saattaa olla viimeinen kerta kun tapahtuma järjestetään. Mukaan tarvittaisiin uutta verta. Meillä on kuitenkin hyvä talkooporukka! pohtii Salminen ja jatkaa että halutessan henkilö joka on kiinnostunut keräilystä voi tulla kokoukseen ja kertoa mitä alkaa keräillä. Henkilöä autetaan mielellään ja opastetaan mitä alkuun pääsemiseen tarvitsee ja miten esimerkiksi postimerkit säilytetään.

Harrastuksen parissa jo 70-vuotta

Yksi tapahtuman myyjistä oli Haminasta saapunut Veikko Kurvinen. Hän kertoo aloittaneensa harrastuksen 70-vuotta sitten ollessaan sotalapsena Ruotsissa. Kerääminen alkoi postimerkeillä mutta nykyään kokoelmia löytyy niin rahoista kuin korteista. Lempikohteeksi on muodostunut kuitenkin tulitikkuetiketit, joita hänellä on 40 000.

-Tein juuri vuoden parhaan löydön kun löysin nämä todella harvinaiset rajantakaiset etiketit. Ne ovat 30-luvulta ennen sotia.

Kurvinen paljastaa että vinkkejä kohteista ja löydöistä jaetaan keräilijöiden kesken. Vaikka matka Haminasta on pitkä, kertoo Kurvinen käyneensä Uukuniemen tapahtumassa jo seitsemän kertaa.

-Viiden aikaan lähdettiin Haminasta tänä aamuna ja illalla ajetaan pois. Tämä on tosi mukava paikka. Vaimo auttaa, muuten en pärjäisi, miettii Kurvinen ja antaa kiitosta myös tapahtuman tarjoilusta.

 

SONY DSC
Veikko Kurvinen on harrastanut keräilyä jo 70-vuotta. Kuvassa hän näyttää lempikokoelmaansa joka on tulitikkuetiketit. Vuoden kohokohdaksi hän mainitee löytyneet todella harvinaiset etiketit jotka ovat rajantakaa 30-luvulta.

Kurvinen kiertää vaimonsa kanssa tapahtumia myös muualla päin Suomea, joita riittää lähes joka viikolle. Monelle keräilijälle kyse onkin elämäntavasta.

-Tämä on sellainen henkireikä itselle. Jotain näprättävää eläkkeellä ollessa ja näissä tapahtumissa on mukava tavata vanhoja tuttuja.

-TT

SONY DSC
Yksi Esko Salmisen keräilykohokohdista on USA:n postilaitoksen painattamat Mannerheim-postimerkit.

SONY DSC

SONY DSC


Pekkiset kokoontuivat Uukuniemelle 2.-3.8.

Pekkisten sukuvaakuna
Pekkisten sukuvaakuna

Vuonna 2011 perustettu Kesälahden-Kiteen Pekkisten sukuseura ry kokoontui elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Virkistyskeskukseen. Suvun kantapaikkana pidetään Kiteen Kontiolaa, josta Mikko Pekkinen muutti Uukuniemelle vuonna 1822. Täällä Pekkiset juurtuivat Marttinansaaren Hikipeltoon, josta Jooseppi (Juoso) ja Hilma Pekkinen (o.s. Levänen) joutuivat lähtemään kaksi kertaa evakkoon. Nykyään tämän sukulinjan jälkeläiset ovat pääosin pääkaupunkiseudulle; on myös Puolassa, Liettuassa, Ruotsissa ja Norjassa.

Kokous valitsi Unto Pirneksen sukuseuran kunniajäseneksi. Hän on kirjoittanut historiikin Pekkiset – raatajat, rakentajat, työntaitajat. Seuran puheenjohtajana jatkaa Markku Happonen. Kokouksen yhteydessä pidetyssä juhlassa DI Pertti Pekkinen kertoi niin lapsuudenkokemuksiaan Uukuniemeltä 40-luvulta kuin kiteeläisen Palkki-Pellos-Puhos-tehtaan vaiheista, jonka johtajana hän oli 1980-luvulla. Riitta Mustonen kertasi suvun vaiheet Uukuniemellä. Ritva Silvennoinen antoi tietoiskun uukuniemeläisyydestä Jaana Juvosen Uukuniemen historia-kirjan pohjalta. Tilaisuuden musiikista vastasi Erkki Holopainen.

Lauantai-ilta päättyi rajavartioston partioveneen saattamana käyntiin Marttinansaaren edustalla ja Airi Jääskeläisen maittavaan rantakalaan Virkistyskeskuksen rannassa. Sunnuntaiaamuna Hilma ja Juoso Pekkisen jälkeläiset osallistuivat jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen he kävivät muistamassa isovanhempiaan Paakasalmen hautausmaalla.

 

Markku Happonen toivottaa Pekkiset tervetulleiksi Uukuniemelle. Kokoukseen osallistui yhteensä 45 aikuista ja neljä lasta.
Markku Happonen toivottaa Pekkiset tervetulleiksi Uukuniemelle. Kokoukseen osallistui yhteensä 45 aikuista ja neljä lasta.
Veneretkellä. Edessä kirjailija Maarit Turtiainen ja diplomi-insinööri Pertti Pekkinen
Veneretkellä. Edessä kirjailija Maarit Turtiainen ja diplomi-insinööri Pertti Pekkinen

 


Korjaus ajankohtaan: UnU:n kesän viimeiset yleisurheilukisat kisataan 12.8.

Uukuniemen Urheilijoiden kesän viimeiset yleisurheilukisat tiistaina 12.8.2014 klo 18:00, poiketen Kesälehden ja aiemmin Uukuniemi.infossa olleista tiedoista, joissa virheellisesti kisojen ajankohdaksi oli mainittu 5.8.2014.

Kisoissa sarjat 7-vuotiaista tytöistä ja pojista aina naisten ja miesten yleiseen sarjaan. Kisa on kolmiottelu, jossa lajeina keihäs/pallonheitto, kuula ja juoksu (300 – 800 metriä riippuen ikäluokasta).

Tervetuloa kisailemaan,

sihteeri Vesa Berg


Ekumeeninen ristisaatto ja ikonin paljastus

SONY DSCPapinniemen kirkkokalliolla järjestettiin tiistaina 29.7 ekumeeninen ristisaatto. Kyseessä oli 19:s kerta. Kirkkokallion ristisaatto on saanut alkunsa aikoinaan Uukuniemen partiolaisten, Rajakarhujen, aloitteesta. Se pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, jolloin saattue käveli Uukuniemen kirkonmäeltä aina Papinniemen kirkkokalliolle saakka ja pystytti yhdessä Uukuniemi-seuran kanssa ortodoksisen matkamiehen ristin. Sittemmin käveltävä matka on lyhentynyt. Uukuniemen kesäasukas ja pitkään Rajakarhujen toiminnassa mukana ollut Ensio Fihlman kertoo napanneensa idean aikoinaan Olavi Kiemalta. Hän jatkaa että pystytetty risti on Eelis Pirhosen suunnittelema ja tekemä. Jalustan takoi Paavo Tiainen.

Noin parikymmentä henkeä oli saapunut kunnioittamaan ortodoksisen autiokylän vainajien muistoa. Aluksi käveltiin lyhyt matka metsäpolkua pitkin autiokylän parkkipaikalta matkamiehen ristille Parikkalan seurakunnan kirkkoherran Erkki Lemetyisen ja Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Isä Timo Tynkkysen johdolla.

Matkamiehen ristillä Isä Timo johti rukouksia naiskuoron kanssa. Suitsukkeen tuoksussa ja auringon paahteessa ihmiset hiljentyivät rukoukseen Pyhäjärven kimmeltäessä kauniisti taustalla. -Uukuniemellä on aina lämmin tunnelma, mutta tänään on viileää, vain 27 astetta. Kotona oli paljon enemmän, hauskuutti Isä Timo lopuksi.

Ristisaaton jälkeen siirryttiin Pitäjäntuvalle, jossa paljastettiin ikoni. Se tulee muistuttamaan kävijöitä alueen ortodoksisesta historiasta. Ennen kirkkokahveja Isä Timo siunasi kyseisen ikonin ja Pirkko Fihlman itki itkuvirren kiitokseksi ikonista ja kotikonnun varjeluksesta.

Papinniemen kirkkokallion alueella oli 1600-luvulla ortodoksinen kirkko, hautausmaa ja karjalainen kylä.

Isä Timo Tynkkynen
Isä Timo Tynkkynen

Pirkko Fihlmanin Pitäjäntuvalla esittämän itkuvirren sanoin ristisaatossa saamme vuosittain muistella ja siunata menneitä sukupolvia, rajan taakse jääneitä, kalmistossa nukkuvia ja nykyisin täällä asuvia.

-TT

Ristisaattue matkalla kohti matkamiehen ristiä.
Ristisaattue matkalla kohti matkamiehen ristiä.

SONY DSC

SONY DSC

Pirkko Fihlman itki itkuvirren.
Pirkko Fihlman itki itkuvirren.
Ikonin siunaus.
Ikonin siunaus.

SONY DSC


Kuka tuntee ja tietää “hapatin”?

Lapsena 1960-70 luvuilla pelasimme Uukuniemen Homavaarassa pallopelia, jota kutsuimme “hapatiksi”. “Pelataako hapattii?” oli usein kuultu lause kun mietimme mitä tekisimme.

Tunteeko joku muu peliä, sen sääntöjä, historiaa yms.? Vastauksia voi lähettää vaikka kommentoimalla tätä juttua.

Jarmo Levänen