Kategoriat
Arkistot

Kirkkoherra Erkki Lemetyisen aika menee eläkkeellä ollessa puutarhanhoitoon ja matkustamiseen

Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.
Marraskuussa eläkkeelle jäävä Parikkalan seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Erkki Lemetyinen mökillään Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla.

Parikkalan seurakunnan kirkkoherra ja Imatran seudun lääninrovasti Erkki Lemetyinen jää eläkkeelle marraskuun alussa. Kaikkien pitämä ja aina yhtä positiivinen Lemetyinen toimi Parikkalan seurakunnan kirkkoherrana joulukuun 1. päivästä 1980 lähtien. Yli 40 vuotta kutsumustyötä tehneelle Lemetyiselle on jäänyt paljon muistoja uran varrelta. Hän on nähnyt seurakunnan muutokset vuosien saatossa, ristinyt lukuisia uusia seurakuntalaisia, vihkinyt monet rakastavaiset kohti tulevia yhteisiä vuosia ja siunannut useat sille viimeiselle matkalle.

Tapasin Lemetyisen hänen Uukuniemellä Pyhäjärven rannalla sijaitsevalla mökillään, jossa hän kertoo viettävänsä kesäpäiviä. Istuimme alas ja kyselin  mitä vuosien varrelle on sattunut ja miltä eläkkeelle jääminen tuntuu.

 

Milloin kutsumus papiksi tapahtui? Oliko pienestä pitäen selvää että tulet tekemään töitä papin ammatissa?

-Olihan minulla tietysti lukioon mentäessä erilaisia vaihtoehtoja. Minusta olisi aivan hyvin voinut tulla esimerkiksi historian tai suomenkielen opettaja. Olen aina pitänyt suomenkielestä. Toisaalta, olen myös tykännyt laintuntemuksesta, joten minusta olisi voinut tulla myös lakimies. Lukiossa valinnat kuitenkin vaikuttivat asiaan ja kyllähän papin ammattikin oli tietysti jollain tavalla pyörinyt mielessä. Useampien vaihtoehtojen kautta lopulta sitten päädyin tähän.

Olet todella pidetty ja kysytty pappi tällä seudulla. Onko se tuonut koskaan väsymystä, että monet kysyivät varmasti sinua aina pitämään eri kirkollisia toimituksia?

-En mie oikeastaan koe niitä sillä tavalla väsymyksenä. Ainoa mikä on, on tietysti se että toimituksia otetaan yleensä vastaan siinä järjestyksessä missä ne tulee niin sitten joutuu lopulta sanomaan joskus ei. Tiettynä lauantaina klo 12 ei pysty olemaan sekä Parikkalassa, että Uukuniemellä. Se rajoittaa. Jos minun tuloni oli toivottavaa, niin pystyimme kuitenkin hyvin yleensä järjestelemään. Kovinkaan paljoa ei tullut sellaista että ei olisi voinut mennä sinne minne pyydettiin. Yhdessä neuvotellen on sitten sovittu ajankohdasta. Nykyään kun jo aika pitkälle hyväksytään esimerkiksi perjantai hautajaispäivälle.

Olet tehnyt ihailtavaa työtä ja pitkään kotiseudullasi. Onko sinulla ollut missään vaiheessa halua tehdä työtä jossain muualla?

-En ole hirveästi muuttanut. Aika moni pappi on paljon useammassa seurakunnassa elämän aikana ja liikkuu eri puolella Suomea. Minä olen taas ollut ainoastaan kolmessa seurakunnassa:  Valkealassa kaksi ja puoli vuotta, Sulkavalla kolme vuotta ja Parikkalassa kuukautta vaille 34 vuotta. Olen siis tavallaan vähän niin kuin Saimaan kiertänyt. Tietysti Uukuniemen osalta tilanne on se että kun mie olen täällä syntynyt ja kasvanut aikuiseksi asti, niin täällä kaikki tuntevat minut. He ovat tunteneet minut syntymäsijoiltaan ja mina olen tottakai tuntenut heidät. Se on mielestäni tietyllä tavalla papin vahvuus. Sen varmasti aistii sekä pappi että toimituksen tarvitsevat. Siinä osaa puhua oikeista asioista ja välttää oikeita asioita. Ei iske sellaiseen kohtaan, joka on jollain tavalla ikävää ja ehkä ongelmallista. Se luo sellaista luottamusta, kun tiedetään että pappi tietää jo valmiiksi paljon asioita. Sitä uskaltaa varmasti helpommin silloin lähestyä. Tätä ei välttämättä kaupungin papeilla ole, sillä he eivät ehkä tunne kaikkia seurakuntalaisiaan.

Sinulla on töitä varmasti riittänyt urallasi. Miten työaikana otit aikaa itsellesi ja miten rentouduit vapaa-ajalla?

-Minä tykkään puutarhanhoidosta. Se on aina ollut sellainen oma juttu. Olen myös matkustellut aika paljon. Muutamassa kymmenessä maassa on tullut käytyä ja yhtenä suosikkipaikkana on Israel. Siellä olen käynyt parikymmentä kertaa. Israel-harrastajana se ei kuitenkaan ole paljoa, sillä yleensä kunnon Israel -harrastajat tekevät 50 – 60 matkaa. En ole vielä ns. mitalisijoilla. Mutta kumminkin, se on ollut yksi sellainen juttu.

Mites nyt kun jäät eläkkeelle, onko sinulla jotain sellaisia haaveita/unelmia mitä olisit halunnut tehdä aikaisemmin, mutta ajanpuutteen takia et pystynyt tekemään? Miten meinaat viettää eläkepäiviä?

-(naurahtaa) Tämähän on se yleinen kysymys ollut viime aikoina kaikilla seurakuntalaisilla. Ensin kysytään että milloin jään eläkkeelle ja seuraava kysymys on että mitä sie teet eläkkeellä. Seurakuntalaiset tuntuvat olevan kauhean huolissaan että mitä mie teen. Enköhän mie toimi aikalailla samalla tavalla kuin tähänkin asti, paitsi että sellainen viranhoidon vastuu on poissa.

Tuntuuko, että se tulee olemaan vaikeata olla pois työkuvioista?

-En mie oikestaan usko, että se tulisi olemaan mitenkään vaikeaa. Siitä ei tietysti ole kokemusta, mutta oletan näin. Varmaan mie muuten elän aikalailla samanalaista elämää kun töissä ollessakin. Oletan kuitenkin että sitä vapaa-aikaakin olisi, jolloin jäisi enemmän aikaa tänne mökille, matkustella ja olla mukana ryhmissä. Ehkä rupeaminen Uukuniemi seuran puheenjohtajaksi oli yksi tälläinen asia mitä nyt kerkeää tehdä. Olen myös Parikanniemisäätiön hallituksen puheenjohtaja. Joitakin yhdistyksiä on mukava harrastaa, mutta ei niin paljon että mie oon aina kokouksissa, koska silloin se ei muutu millään tavoin. Kirkkoherroilla on yleensä hirveästi kokouksia. Yhdistytoiminta tuo mukaan lisäksi kaikkea muuta mukavaa, kuten retkiä mihin on varmasti ihan kiva sitten osallistua.

Olet ollut 40-vuotta kirkkoherrana, miten seurakunta on muuttunut tänä aikana? Mitkä ovat radikaalimmat muutokset?

-40 vuodessa on muuttunut yllättävästi lähes kaikki. Silloin kun mie valmistuin papiksi oli kirkkoherroina vielä sellaiset papit jotka olivat olleet sodassa. Jotenkin sitä nuorena pappina ajatteli silloin kun nämä sotaveteraanipapit olivat siellä juhlissa kunniamerkit rinnassa että meikäläisen aikaan jos rauha säilyy niin ei voi tapahtua mitään erikoista. Sitä ajatteli paljon juuri tämän veteraanipolven näkökulmasta kirkonkin elämää. Mutta sitten, olisiko ollut -76 vai -77, tuli ensimmäinen iso kirkkolain uudistus joka uudisti aika pitkälti koko seurakunnan hallintomallin. Kirkkoherra ei ollut enää kirkkovaltuuston puheenjohtaja, mukaan tulivat maallikot ja kaikki muuttui. Sitten oli uusi raamattu, uusi virsikirja, uusi katekismus. Sen jälkeen on muuttunut hallintomalli moneen kertaan. Jossain vaiheessa muutosprosessi oli niin vauhdikasta esimerkiksi kirkon kirjojen osalta että tuntui ettei entistä kerinnyt opettaa kun tuli jo uusi muutos. Nämä ovat tietysti tälläisiä siviiliajan muutoksia. No sitten tietysti tämä seurakuntien yhdistämisprosessi. Siinä olivat omat ilonsa ja surunsa. Nyt on vielä tämä tuleva hallintomalli, en tiedä jääkö se näkemättä mutta kokematta, jossa seurakunnista muodostetaan tälläisiä 5-6 seurakunnan talousyksikköjä jossa on ainakin yli 20 000 asukasta. Silloin joutuu periaatteessa Parikkalakin johonkin liittymään. Tietysti seurakunnan asema ihmisten elämässä on myös muuttunut todella paljon vuosien aikana. Kirkosta eroamistahan on tapahtunut aika tavalla paljon. Se on ehkä sellaista henkistä muutosta, joka näkyy enemmän kaupungeissa.

Miten sitten tulevaisuudessa näät kirkon ja seurakunnan aseman ihmisten elämässä?

-Jotakin pitää tapahtua ihan uutta. Tuntuu, että kirkolla on kyllä hommaa siinä, jos se meinaa säilyttää asemansa. Se ei ole niin helppoa ollenkaan.

Tuleeko mieleen joku mieleenpainuva tapahtuma tai sattuma uran ajalta?

-Niistähän saisi varmasti kirjoitettua vaikka kirjan! No tuota en tiedä onko tämä välttämättä niin mukava ja hauska muisto mutta kyllähän se seurakuntien yhdistyminen jäi erittäin hyvin mieleen.  Sen hoitaminen ja että saataisiin aikaan sellainen että ei kukaan kokisi itseään hirveän murjotuksi. Yhtäkkiä tuli kolme kirkkoa, kolme hautausmaata ja koko kolmen seurakunnan silloinen toiminta. Työvoimaahan oli aluksi, sillä papit jäivät paikoilleen. Porukka alkoi kuitenkin sitten vähän kerrassaan lähteä omille teilleen.  Tämä oli tietysti tiedossa että monet työntekijät hakeutuvat muualle. Prosessi kävi nopeasti sillä se alkoi heinäkuussa 2013 ja päättyi keväällä 2014. Seurakuntalaiset eivät oikein tienneet mitä tapahtuu ja alkoi liikkua kaikennäköisiä huhuja esimerkiksi Uukuniemeä koskien. Muistan kun yhtenä aamuna soi puhelin. Eräs jo edesmennyt ikäihminen soitti itkien että “mitä hää nyt tekköö ku Uukuniemen hautausmaa lakkautettaa ja hänen miehensä on siellä, että mihi hänet nyt hauvattaa, Parikkalaanko hänet tuuvvaa”. Mie yritin rauhoitella että olkee ihan rauhassa että kyllä työ pääsette sinne miehenne viereen. Joku oli laittanut liikkeelle tälläistä ikävää propagandaa, että hautausmaa suljetaan. Se oli erikoinen tilanne.

Onko sinulle tullut jo työkyselyitä eläkkeellä ollessasi?

-(naurahtaa) On tullut kyselyitä papiksi. Muun muassa Rautjärvelle, jonne jää vaan yksi pappi. Kyllä mie voin lähiseurakuntia tarpeen tullen auttaa. Jos mie olen tässä kunnossa, niin miksi en voisi sopivassa määrin. Ensi kesäksikin on kyselty jo vihkimään. Niitä mie en ole sopinut. 40-vuotta kun on ollut pappina, niin kesäisin en ole päässyt esimerkiksi lähetysjuhliin ja  herättäjäjuhlille. Olen aina ollut kesälauantaisin vihkimässä, pitämässä rippikoulua tai muuta. Olen muutamille jo sanonut jotka ovat kyselleet, että mie voin kahden viikon säteellä sanoa pystynkö tulemaan. Jos mie en ole mihinkään menossa niin voinhan mie tulla, mutta vuoden päähän en kuitenkaan mitään sido. Se on kohtuutonta, sillä muuten mie olen töissä niin kuin tänäkin kesänä.

Sinut tunnetaan todella iloisena ja leppoisana ihmisenä? Mistä tämä positiivisuus kumpuaa?

-Jaa-a (naurahtaa). Sitä mie en tiedä. Kai se tulee jotenkin lapsuudesta saakka.  Varmaan myös aika pitkälti sitäkin, että mie olen aina tästä työstä tykännyt. Mie tykkään olla ihmisten kanssa ja sosiaalisuus on varmaan tietyllä tavalla sellainen luonnekysymys. Sitä paitsi miehän olen oikeastaan melkein koko virkaurani palvellut, vaikka en iha suoraan kotiseurakunnassa, niin kuitenkin karjalaisten keskellä. Mie olen siinä mielessä elänyt jollain tavalla helppoa elämää että olen saanut olla ns. omieni joukossa.

-TT

Erkki Lemetyisen eläkkeellelähtöjuhla sunnuntaina 24.8. Parikkalassa. Kirkkokyyti ajaa Uukuniemeltä+Saarelta messuun ja iltapäivällä takaisin päin. SITOVAT ilmoittautumiset 15.8. mennessä puh. 040 – 8641236. Kyyti toteutuu jos väh. 15 ilmoittautuu. Omavastuu kyydistä 5,00 €.


Ekumeeninen ristisaatto ja ikonin paljastus

SONY DSCPapinniemen kirkkokalliolla järjestettiin tiistaina 29.7 ekumeeninen ristisaatto. Kyseessä oli 19:s kerta. Kirkkokallion ristisaatto on saanut alkunsa aikoinaan Uukuniemen partiolaisten, Rajakarhujen, aloitteesta. Se pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1995, jolloin saattue käveli Uukuniemen kirkonmäeltä aina Papinniemen kirkkokalliolle saakka ja pystytti yhdessä Uukuniemi-seuran kanssa ortodoksisen matkamiehen ristin. Sittemmin käveltävä matka on lyhentynyt. Uukuniemen kesäasukas ja pitkään Rajakarhujen toiminnassa mukana ollut Ensio Fihlman kertoo napanneensa idean aikoinaan Olavi Kiemalta. Hän jatkaa että pystytetty risti on Eelis Pirhosen suunnittelema ja tekemä. Jalustan takoi Paavo Tiainen.

Noin parikymmentä henkeä oli saapunut kunnioittamaan ortodoksisen autiokylän vainajien muistoa. Aluksi käveltiin lyhyt matka metsäpolkua pitkin autiokylän parkkipaikalta matkamiehen ristille Parikkalan seurakunnan kirkkoherran Erkki Lemetyisen ja Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Isä Timo Tynkkysen johdolla.

Matkamiehen ristillä Isä Timo johti rukouksia naiskuoron kanssa. Suitsukkeen tuoksussa ja auringon paahteessa ihmiset hiljentyivät rukoukseen Pyhäjärven kimmeltäessä kauniisti taustalla. -Uukuniemellä on aina lämmin tunnelma, mutta tänään on viileää, vain 27 astetta. Kotona oli paljon enemmän, hauskuutti Isä Timo lopuksi.

Ristisaaton jälkeen siirryttiin Pitäjäntuvalle, jossa paljastettiin ikoni. Se tulee muistuttamaan kävijöitä alueen ortodoksisesta historiasta. Ennen kirkkokahveja Isä Timo siunasi kyseisen ikonin ja Pirkko Fihlman itki itkuvirren kiitokseksi ikonista ja kotikonnun varjeluksesta.

Papinniemen kirkkokallion alueella oli 1600-luvulla ortodoksinen kirkko, hautausmaa ja karjalainen kylä.

Isä Timo Tynkkynen
Isä Timo Tynkkynen

Pirkko Fihlmanin Pitäjäntuvalla esittämän itkuvirren sanoin ristisaatossa saamme vuosittain muistella ja siunata menneitä sukupolvia, rajan taakse jääneitä, kalmistossa nukkuvia ja nykyisin täällä asuvia.

-TT

Ristisaattue matkalla kohti matkamiehen ristiä.
Ristisaattue matkalla kohti matkamiehen ristiä.

SONY DSC

SONY DSC

Pirkko Fihlman itki itkuvirren.
Pirkko Fihlman itki itkuvirren.
Ikonin siunaus.
Ikonin siunaus.

SONY DSC


Kirkko voi olla myös kesätyöpaikka nuorille

Saaren kirkko on rakennettu  vuosina 1933 -1934 Iso Rautjärven koillisrannalla sijaitsevalle Kauramäelle.
Saaren kirkko on rakennettu vuosina 1933 -1934 Iso Rautjärven koillisrannalla sijaitsevalle Kauramäelle.

Parikkalan seurakunnan alueella on kolme kirkkoa: Parikkalassa, Saarella ja Uukuniemellä. Heinäkuun ajan kirkoissa on ollut ovet auki päivisin niin turisteja kuin paikallisiakin varten. Vierailijoita ovat opastaneet nuoret kesätyöntekijät. Kirkot kuuluvat paikkakunnan nähtävyyksiin lähes joka paikassa. Monilla kirkoilla on pitkä ja värikäs historia. Vanhat rakennukset tarvitsevat kuitenkin ehostusta ja kunnostusta vääjäämättä.

Saaren kirkon ehostus

Vuosina 1933 – 1934 rakennettu ja arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema Saaren kirkko sai tänä kesänä uutta maalipintaa sisätiloihinsa. Maalauksen kohteena olivat holvi, katto-osa, parvet ja penkit. Kirkossa tehtiin muitakin pieniä korjauksia. Taiteilija Laila Järvisen maalaama alttarifresko puhdistettiin ja restauroitiin. Kyseessä on Suomen suurimpia alttarimaalauksia. Ehostuksesta vastasi Konservointi T.Sonninen Oy. Maalauksen puolestaan suoritti maalausliike E. Heiskanen Oy.

-Lopputulos oli oikein ammattimaista ja olemme todella tyytyväisiä, kertoo Parikkalan seurakunnan talouspäällikkö Ritva Laine.

Saaren kirkon kesäoppaana on tämän kesän toiminut Veera Tiainen. Kyseessä on Veeran ensimmäinen palkallinen kesätyö.

-Tämä on minulle tuttu kirkko sillä olen täältä Saarelta kotoisin. Kerron historiasta ja vastailen vierailijoiden kysymyksiin, kertoo Veera kesätyöstään ja jatkaa että hiljaisina päivinä hän lukee kirjaa tai kuuntelee musiikkia. Vierailijoita on kuitenkin riittänyt ja kirjat ovat jääneet lukematta. Veera kertoo kävijöitä olleen kesäkuun lopusta heinäkuun puoleen väliin noin 100. Kirkko kiinnostaa nähtävyytenä lomailijoita, mutta monelta löytyy myös yleensä joku yhteys kyseiseen kirkkoon.

Veera Tiainen ensimmäisessä palkallisessa kesätyössään Saaren kirkon kesäoppaana.
Veera Tiainen ensimmäisessä palkallisessa kesätyössään Saaren kirkon kesäoppaana.

-Todella useat sanovat että ovat aikoinaan päässyt ripille täältä tai sitten ovat käyneet esimerkiksi häissä tai hautajaisissa.

Aika menee ihmisten kanssa jutellessa

Uukuniemellä on historian aikana ollut neljä luterilaista kirkkoa. Nykyinen kirkko vihittiin käyttöön v. 1797. Tämän kesän kirkon kesäopas uukuniemeläinen Anni Tanskanen kertoo vierailijoita olleen kymmenkunta päivässä. Saaren tapaan myös Uukuniemellä kävijät ovat olleet pääsääntöisesti lomalaisia. Anni jatkaa että viimeksi eräs kävijä kertoi isänsä haudan olevan kirkon vieressä sijaitsevalla sankarivainajien hautausmaalla jonne on haudattu 206 talvi- ja jatkosodissa kaatunutta.

Annille kyseessä on jo toinen kesätyö tänä kesänä. Hän oli aikaisemmin töissä hevostallilla pari viikkoa. Kirkossa opastaminen on kuitenkin mukavaa vaihtelua.

-Olen tykännyt olla täällä. Pääsee puhumaan paljon ihmisten kanssa. Vastailen kysymyksiin mutta välillä kysymykset ovat niin haastavia että olen joutunut jonkun asian tarkistamaan. Kirkko on auki joka päivä heinäkuussa niin ei tässä paljon vapaapäiviä ole, virnistää Anni.

Hän jatkaa vielä, että hiljaisina päivinä aika kuluu kirkon tiloja siivotessa. Monenlaista hommaa siis.

-TT

 

 

Anni Tanskanen valmiina esittelemään Uukuniemen kirkkoa.
Anni Tanskanen valmiina esittelemään Uukuniemen kirkkoa.
Uukuniemen kirkko vihittiin käyttöön v. 1797.
Uukuniemen kirkko vihittiin käyttöön v. 1797.
Saaren kirkossa maalattiin mm. penkit ja katto-osa.
Saaren kirkossa maalattiin mm. penkit ja katto-osa.
Saaren kirkko sisältä.
Saaren kirkko sisältä.
Saaren kirkon alttarifreskon on maalannut taiteilija Laila Järvinen. Tänä kesänä maalaus puhdistettiin ja restauroitiin.
Saaren kirkon alttarifreskon on maalannut taiteilija Laila Järvinen. Tänä kesänä maalaus puhdistettiin ja restauroitiin.
Uukuniemen kirkko sisältä.
Uukuniemen kirkko sisältä.

Suitsukkeen tuoksua ja historian havinaa

Papinniemen kirkkokalliolla pidettiin torstaina(25.7) jokavuotinen ekumeeninen ristisaatto. Ensimmäinen ristisaatto järjestettiin vuonna 1995, jolloin paikalle pystytettiin Uukuniemi-seuran ja partiolaisten toimesta ortodoksinen matkamiehen risti. Paikalle oli kerääntynyt noin neljäkymmentäviisi henkeä kunnioittamaan ortodoksisen autokylän vainajien muistoa. Mukana olivat myös Uukuniemen kirkkoherra Erkki Lemetyinen sekä isä Timo Lappeenrannan ortodoksisesta seurakunnasta, joka johti rukousta ortodoksisen kaavan mukaan kolmihenkisen kuoron kanssa. Rukouksissa pyydettiin siunauksia ja synninpäästöä autiokylän kalmistoon haudatuille vainajille.

Hartaudellisen osuuden jälkeen Uukuniemen muinaishistoriasta ja autiokylästä paljon kirjoittanut Ensio Fihlman kertoi kuulijoille alueen taustoista. Vainajia haudattiin Fihlmanin mukaan aina vanhoille palvontapaikoille, joten uskotaan että myös kirkkokallio on ollut alueen ihmisille pyhä paikka jo ammoisista ajoista saakka. Ryhmä johdatettiin kalmiston ja kirkon alueelle sekä vuonna 1993 ylös kaivetun raha-aarteen löytöpaikalle. Saatiinpa kuulla myös värikäs tarina rahakätkön etsinnöistä ja lopullisesta löytymisestä. Osallistujille tarjottiin vielä Pitäjäntuvalla kahvit. Paikalla kuultiin laulua Ulla Tuomolalta ja Anne Moilaselta sekä a capellana että kanttori Petri Tiaisen säestämänä, sekä kaksi itkuvirttä äänellä itkijä Pirkko Fihlmanin esittämänä. Lisäksi julkistettiin tieto, että Uukuniemi -seura aikoo piakkoin hankkia Pitäjäntuvalle ikonin, joka tulee muistuttamaan kävijöitä alueen ortodoksisesta historiasta.

Uukuniemen väestö kuului ortodoksisen kirkon piiriin aina 1600-luvun puoliväliin saakka, kunnes Ruotsin vallan alle jouduttuaan alueen asukkaat pakenivat suurin joukoin Venäjälle muun muassa raskaan verotuksen ja luterilaiseen uskoon käännytyspyrkimysten vuoksi. Vaikka nykypäivänä ei Uukuniemellä ole kuin kourallinen ortodoksisen seurakunnan jäseniä, toimii ekumeeninen ristisaatto muistelona alueen henkisestä perinnöstä.

SMM


Musiikki-iltoja Uukuniemellä

Parikkalan seurakunta järjestää jälleen tänä kesänä lukuisia konsertteja ja musiikki-iltoja kaikissa srk:n kolmessa kirkossa. Uukuniemellä pidetään perinteisiä musiikki-iltoja heinäkuussa keskiviikkoisin, Saarella on luvassa niinikään perinteeksi muodostunut kirkkokonsertti elokuun alussa. Tähän Parikkalan kunnan kanssa järjestettävään konserttiin saapuu solistiksi vuoden 2000 tangoprinsessa Jaana Pöllänen. Kesäkauden avaa Aivinat-kuoron levynjulkaisukonsertti kuluvan viikon perjantaina Saaren kirkossa klo 19. Aivinoiden esikoislevy äänitettiin tänä keväänä Parikkalassa ja Saarella, ja se pitää sisällään lauluja kuoron ohjelmistosta vuosien varrelta.

Tervetuloa konsertteihin!

28.6. klo 19 Aivinoiden levynjulkaisukonsertti Saaren kirkossa

3.7. klo 19 Musiikki-ilta Uukuniemen kirkossa
“Elämä on juhlaa”
dir.cant. Matti Moilasen sävellyksiä Anneli Holopaisen runoihin

Ulla Tuomola ja Anne Moilanen, laulu
Matti-J. Moilanen, sello
Esa Moilanen, piano

10.7. klo 19 Musiikki-ilta Uukuniemen kirkossa
“Maan ääni” -levytyksen julkaisukonsertti
Petri Tiaisen sävellyksiä Väinö Vuorinteen runoihin

Petri Tiainen, laulu ja piano
Marko Salmela, lyömäsoittimet
Antti Nykänen, sello

17.7. klo 19 Musiikki-ilta Uukuniemen kirkossa
Yhteislauluja ja soitinmusiikkia

laulattajina ja soittamassa Parikkalan kanttorit
Elisa Solasaari ja Petri Tiainen

23.7. klo 18 (huom. aika!) Konsertti Parikkalan kirkossa klo 18
Kesäillan musiikkia huilulla, viululla ja uruilla
Mm. C.Ph.E.Bach, Telemann, Faure ja Sibelius

Kaisa-Maaria Sorri, huilu
Mikko Sorri, viulu ja urut
Elisa Solasaari, urut

24.7. klo 19 Musiikki-ilta Uukuniemen kirkossa
Kesäillan musiikkia huilulla, viululla ja uruilla
Mm. C.Ph.E.Bach, Telemann, Faure ja Sibelius

Kaisa-Maaria Sorri, huilu
Mikko Sorri, viulu ja urut
Elisa Solasaari, urut

4.8. klo 20 (huom. aika!) konsertti Saaren kirkossa
“Kiitokseni” – virsiä, hengellisiä lauluja ja gospelia

Jaana Pöllänen, laulu
Ville Uusitalo, säestys

Järj. Parikkalan kunta ja seurakunta

Konsertteihin on vapaa pääsy. Ohjelmamyynnin tuotto srk:n musiikkityön hyväksi.


Seurakunnan kesäkerhossa

Niukkalan seurakuntatalolle on maanantaina(10.6) saapunut yhteensä seitsemän 3-5 -vuotiasta lasta vanhempiensa saattelemana. Seurakunnan kesäkerhoa on tullut ohjaamaan Sisko Matikainen ja Seija Jäppinen, jotka pitävät myös Parikkalan päivä- ja perhekerhoja. Tämä on kerhon toinen kokoontuminen ja ensiviikon maanantaina olisi luvassa vielä yksi kerta.

Aluksi lapset pääsevät purkamaan energiaa ulkona vapaissa leikeissä. Sitten kerätään hieman kukkia ja siirrytään sisälle pitämään hartautta. Rukouksen ja tarinoinnin jälkeen seuraa kaikkien odottama osio: välipala. Sisko kysyy syömisen aikana mikä on ollut kaikkein kivointa kerhossa:

– Kivointa on leikkiminen ja loppusatu, kertovat Aleksandra Parhiala ja Seela Tiainen.

Entä onko hauskempaa olla sisällä vai ulkona?

– Sisällä koska siellä ei pistä paarmat, kommentoi Atte Hietala.

Talvella kesäkerhoa vastaava toiminta pyörii päiväkerho nimellä, jolloin ohjelma keskittyy kirkkopyhien ympärille. Tuolloin kerhot pidetään yleensä 3, 4 ja 5 -vuoden ikäisten omissa ryhmissä, kun taas näin kesäisin ollaan sekaryhmissä. Tällä hetkellä Parikkalan seurakunnan kerhoissa on mukana kaiken kaikkiaan n. 39 lasta. Seurakunnan kerhot ovat osa kristillistä kasvatusta ja pienemmille sekä heidän vanhemmilleen tarkoitettujen perhekerhojen jatketta. Useastikin perhekerhossa aloittaneet jatkavat päiväkerhossa viisivuotiaaksi saakka.

SMM


Kesäkerho lapsille Uukuniemen seurakuntatalolla

Lasten kesäkerho kokoontuu viikoilla 23-25.

Kesäkerho on tarkoitettu v. 2006-2009 syntyneille lapsille. Jokainen tuo kerhoon omat eväät. Kesäkerho toteutuu mikäli siihen on tarpeeksi ilmoittautuneita.

Jos ilmoittautuneita tulee paljon, jaamme kerholaiset kahteen ryhmään eli muodostamme aamu- ja iltapäiväryhmät. Pyrimme sijoittamaan sisarukset samaan ryhmään. Kerhoryhmä kokoontuu kerran viikossa Uukuniemen seurakuntatalolla.

Ilmoittautuminen kerhoon huhtikuun aikana. Lisätietoja lastenohjaaja Seija Jäppiseltä ja Sisko Matikaiselta p. 044 043 0558 tai perhetyönohjaaja Jaana Vaittiselta p. 040 561 6843 tai jaana.vaittinen@evl.fi Kerhoon valituille lähetetään kerhokirje toukokuun puolenvälin paikkeilla.

Ilmoittautua voi myös Parikkalan seurakunnan nettisivujen www.parikkalansrk.fi/ lapsi- ja perhetyö kautta

Voit vastata tässä osoitteessa http://www.parikkalansrk.fi/lapsijaperhetyo/kyselylapsijaperhetyostakevat2013 olevaan kyselyyn, joka koskee Parikkalan seurakunnan lapsi- ja perhetyötä. Kysely toimii huhtikuun ajan. Kyselyitä on saatavilla myös “paperiversioina”, jotka ovat jaossa kerhojen kautta.

Parikkalan seurakunnan lapsi- ja perhetyön toiminta-ajatuksena on tukea lasten kristillistä kasvua ja ohjata heitä osallistumaan jumalanpalveluselämään. Se pyrkii auttamaan vanhempia kristillisessä kasvatustyössä, rohkaisee vanhempia luottamaan omiin taitoihinsa, sekä iloitsemaan kasvun ja muutoksen mahdollisuuksista seurakunnassa.

Lapsi- ja perhetyö kannustaa myös päiväkoteja ja kouluja kasvatus- ja opetustyössä. Seurakunnalla on monenlaisia toimintamuotoja, joista tuttuja ovat perhekerhot, muskari sekä eri ikäryhmien päiväkerhot ja kesäkerhot. Monilla kylillä toimii myös pyhäkoulu.

MA