Kesän helteitä edeltävät armottomat kevätpäivät. Talvi rauhoittaa sisäisen kellon, mutta kevät haastaa sen tahdin epävireeseen. Olo voi olla tuskainen yhtäkkiä taivaalta säteilevän polttolasin alla. Katson joka kevät varovasti ja arasti ensimmäisiä auringonsäteitä verhon takaa, sillä valo tuntuu yhtäkkiä liian vahvalta.
Kauko Röyhkä kuvaa osuvasti kevätlaulussaan: Kevät- nyt on taas kevät täällä. Aah- se tuntuu ilmassa, se tuntuu ruumissa, se on tää paniikin tunne ja se tulee joka kevät. Kevät on pohjoisen pallonpuoliskon rasittavin vuodenaika.
Sisäinen kello seuraa ulkona lisääntyvän valon määrää ja kun ulkona on vielä kylmä pakkanen, kello saa ristiriitaisen aikamerkin. Se alkaa helmikuussa, kun auringonpaiste lämmittää voimalla. Päivä pitenee ennenkuin ilman lämpötila nousee. Maaliskuussa se voimistuu valon lisääntyessä. Kevät altistaa sisäisen kellon herkästi, rikkoo univalve-rytmin ja muuttaa käyttäytymistä.
Uuno Kailas kirjoitti runon Hymni valolle, jossa valo on nautintoaine: Valon tulva tää miten maan yli kirmaa! Se päidyttää. On kuin jokin kristallimalja välkkyis kädess enkelin- viiniä maahan läikkyis.Kuin lainehtis povi maan, valo aivoja kirvelis, pääkopas ois ilot heinäsirkkain, sydämissä sois sävel kiurun kirkkain.
Keväisin mahtavien jäämassojen lähtö joissa, lapsuuteni Etelä-Pohjanmaalla oli mieluista, jännittävääkin katsottavaa lapsille ja aikuisille. Joet tulvivat vettä peittäen pellot lähes horisonttiin. Edelleen lakeuksilla vanha perinne, itse rakennetut pääsiäiskokot saavat lankalauantaina ihmiset liikkeelle juhlistamaan joukolla kevään saapumista.
Auringonpaiste saa aivot tuottamaan serotoniinia kaamoksen jälkeen. Monet kaamosoireet johtuvat serotoniinin niukuudesta. Serotoniini välittää tärkeitä viestejä hermosolujen välillä. Valon vähyys vaatii piristystä. Suomalainen on onneksi keinonsa löytänyt: kahvin, sokerin, salmiakin, maidon ja alkoholin. Muut paitsi alkoholi syöttävät energiaa soluillemme.
Kevät on rakastumisen aikaa, koska valo on erilaista. Ystäväni Anja 72 ja Helge 80 solmivat äskeittäin avioliiton surun ja yksinäisten vuosien jälkeen. He opettavat: Toisen läheisyys tuo sähköä. Hellyyden aalloissa on paljon vivahteita. On kiva tehdä asioita yhdessä ja välillä pussata. Nuoruudessa oli aina aikaa vieviä puuhia, työ ja lapset. Nyt meillä on lupa täyttyä rakkaudella..Uskaltavatko ihmiset tänä päivänä rakastaa, sanoa rakastan sinua. Se on sellainen asia. ettei se jätä rauhaan ennen kuin sanoo sen ääneen.
– Rakkaus jotain sellaista, että on aikaa ja tilaa eikä hoppuilla. Kypsän iän rakkaus herättää ihmisessä hyvän mielen hormonin. Kannattaa halaillla paljon, Karjalassa syntynyt Anja opettaa.
Kaamoksen masentavat taitavat olla kesäihmisiä. Heinäkuu on silloin vuoden parasta aikaa. Suomalainen on kesäihmisenä kehitellyt mökkeilyn ja kesätapahtumat. Suomineidon syli pursuaa lukemattomia elämää kannustavia tapahtumia. Kesätapahtumien virta rikastuttaa meitä pohjoisessa asuvia, kirvoittaa riemun tunteita, luo yhteisöllisyyttä ja säilöö toivoa ja lohtua pitkän talven varalle.
Maija Ala-Nikkola
