Aktiivisia mökkiläisiä lisäämään maaseudun elinvoimaa

– Huomattava osa suomalaisista asuu käytännössä kahdella paikkakunnalla. Mökkeily kahdessa kunnassa asumisen yleisin muoto, myös työn takia kahdella paikkakunnalla asuvia on entistä enemmän, kehitysjohtaja Seppo Aho Lapin yliopistosta esitteli 5.3.julkistettua Kahden kunnan asukkaat- lisää osallisuutta? -tutkimuksen tuloksia Tampereella Asuinmaaseutu 2009-seminaarissa.

Tutkimuksessa haastateltiin satoja mökkiläisiä ja mökkikuntia, esimerkkikuntana muun muassa Parikkala.

Yksi tutkimuksen tarkoituksesta oli selvittää olisiko Suomeen mahdollisuuus luoda toimiva kaksoiskuntalaisuus.

Osa kesämökkiasukkaista haluaisi osallistua mökkikuntansa elämään nykyistä monipuolisemmin, kertoo tutkimus. Osa haluaisi olla mökillään myös omissa oloissaan. Osallistusmisinto vaihtelee laidasta laitaan. Eniten omissa oloissaan haluavat olla kiireistä ja sosiaalista työtä tekevät sekä nuoret perheet ja innoikkaimpia ovat suurten ikäluokkien edustajat, tutkimus kertoo. Kiinnostavia loma-asukkaita ovat innokkaat vaikuttajat, joista voisi löytyä paikkakunnalle hyviä yrityskummeja ja osaamista paikallisiin projekteihin. Toimintavat syntyvät paikallisiin tarpeisiin, kuten mökkijärven suojelu tai kunnostus, kesätapahtumat ja kyläprojektit.

Tutkimuksessa esitetään neljä vaihtoehtoista mallia kahden kunnan asukkaiden asemoimiseksi toisen kotikuntansa palvelusten käyttäjinä ja muina toimijoina. Mökkiläismallissa he jatkavat entiseen tapaan omissa oloissaan ”ulkopuolisina” eli eivät mainittavasti osallistu toisen oleskelukuntansa asioihin; heitä ei myöskään liiemmin häiritä mökkikunnan asioilla.

Kakkosasukasmallissa perustetaan rekisteri, joka kattaa kakkosasukkaiksi ilmoittautuneet ja heille tarjotaan säännöllisesti tietoa toisen kotikunnan päätöksistä, suunnitelmista ja tapahtumista sekä kutsutaan säännöllisesti mukaan yhteisiin tapahtumiin heitä kuitenkaan niihin suuremmin sitomatta. Kumppanuusmallissa kakkosasukkaat ovat aktiivisesti mukana toisen kotikuntansa kehittämisessä erilaisiin hankkeisiin sitoutuen ja niihin myös panoksia tarjoten. Kaksi kotikuntaa voivat keskenään aikaansaada ja toteuttaa kumppanuusmalleja.

Kunnat voivat jo nykyisen lainsäädännön pohjalta tehdä maksusopimuksia erilaisten palvelusten tarjonnasta kahden kunnan asukkaille. Tämän mallin laajentamiseen ei ole periaatteellisia esteitä  ja se on myös käytännössä helpompaa kuin esimerkiksi kuntien välisen verojen uusjaon toteuttaminen.
Dosentti Seppo Ahon mukaan varsinainen kaksoiskuntalaisuus vaatisi lainmuutoksia, eikä sellaista kovin moni mökkiläinen kaipaakaan. Sen sijaan yhdistystoiminta ja ehkä myös mahdollisuus kuulua johonkin mökkikunnan lautakuntaan kiinnostavat.

Muutamat suositut kesämökkikunnat ovat jo tehneet sopimuksia, joiden perusteella kesämökkiläiset voivat käyttää mökkikunnan terveyspalveluja vakituisen asuinkuntansa maksamina. Aho uskoo, että tällaisille järjestelyille on tulevaisuudessa yhä lisää kysyntää.

Kahden kunnan asukkailla on yleensä yksi asunto kaupungissa ja toinen maaseudulla. Lisääntynyt läsnäolo ja mukaanmeno toisen kotikunnan asioihin on merkittävimpiä uusia kehityspotentiaaleja maaseudun elinvoiman lisäämistyössä. MA-N

Lähde: Seppo Aho & Heli Ilola: Kahden kunnan asukkaat – lisää osallisuutta? Rovaniemi, Lapin yliopisto 2008

Niukkalan maa- ja kotitalousnaiset haastavat Uukuniemen Martat ja Kummun maaseutunaiset sekä muut kiinnostuneet kesäkuussa 11.6. valtakunnalliselle Impin päivän kävelylle Niukkalan Kuorejärven maisemiin. Lähtö tapahtuu klo 12 Syrjien Särkiltä, omin eväsrepuin.

Yhdistys päätti kevätkokouksessaan osallistua tänä vuonna valtakunnalliseenn ekotekokampanjaan, jossa maa- ja kotitalousliiton jäsenyhdistykset tekevät ekotekoja oman kylän ja yhdistyksen hyväksi.
– Uukuniemen Rajapirtin ympäristö saa ensin kevätsiivouksen, kertoo puheenjohtaja Lea Levänen. – Toisena ekotekona yhdistys järjestää ensi tiistaina klo 12 kurssin kahvipussin uudelleen käytöstä Niukkalassa Hilkka Lemisen kotona. – Parhaita pannunalusia ja kasseja saa Kultakatriina ja Juhlamokka-pusseista. Ne ovat kestäviä ja helppoja leikata, Leminen opastaa.

Niukkalan maa- ja kotitalousnaisilla on vankka kokemus käsityötaitojen monipuolisesta osaamisesta. Vuosikymmenien varrella on opeteltu kursseilla nypläystaitoa, kirjontaa, puutöitä, värjäystä, pajutöitä, puutarhan hoitoa, pitoemäntäosaamista ja paljon muuta.

Syyskuussa toteutetaankin Rajapirtillä yhdistyksen järjestämä Valoryijykurssi, jonka ohjaa vastaava neuvoja Jaana Leskinen Parikkalan käsityökeskuksesta. Kurssi on avoin kaikille käsitöistä kiinnostuneille. – Aloittelijakin saa perusopin puolessatoista tunnissa,kurssin järjestelijä Saima Tuominen rohkaisee. MA-N

Maa- ja kotitalousnaiset on yleishyödyllinen yhdistys ja valtakunnallinen neuvontajärjestö. Se tarjoaa kotitalous-, kuluttaja- ja maisemanhoidon neuvontaa sekä kehittää maaseudun pienyritystoimintaa. Kohderyhmänä ovat erityisesti maaseudulla toimivat naiset.

Maa- ja kotitalousnaiset kuuluu lähes 60 000 jäsenellään maamme suurimpiin naisjärjestöihin. Järjestön 70 ammattineuvojaa tarjoavat henkilökohtaista neuvontaa, koulutusta sekä suunnittelu- ja kehittämispalveluita niin kuluttajille kuin yrittäjille ja yrittäjiksi aikoville.

Etelä-Karjalassa toimii 30 maa- ja kotitalousnaisten paikallista yhdistystä ja näissä jäseniä on yli 2500. Paikallisyhdistykset järjestävät mm. retkiä, erilaisia virkistystapahtumia, kursseja ja koulutusta. Monet yhdistykset osallistuvat oman alueen erilaisiin tapahtumiin ja ovat mukana markkina- ja messutapahtumissa.
 
Useilla paikallisyhdistyksillä, kuten Niukkalankin, on omistuksessaan erilaista kalustoa mm. kahvinkeittimiä, astiastoja, hyötykasvikuivureita, kangaspuita, pöytäliinoja ym.,  joita voi lainata.

Parikkalassa toimivat paikallisyhdistykset
Kannaksen maa- ja kotitalousnaiset
Kirjavalansalon maa- ja kotitalousnaiset
Koitsanlahden maa- ja kotitalousnaiset
Kummun maaseutunaiset ry
Melkoniemen maa- ja kotitalousnaiset
Mikkolanniemen maa- ja kotitalousnaiset
Niukkalan maa- ja kotitalousnaiset
Rautalahden maa- ja kotitalousnaiset
Saarenkylän maa- ja kotitalousseura ry

Tuuli kinostaa kelkan jäljet umpeen hetkessä, mittari näyttää –7 C, tuulen hyytävyys tunkeutuu ainakin viidentoista miinusasteen voimalla goreteksiin. Ainoa Kalattoman selän nuottakunta löytyy rajavyöhykkeeltä Viklasaaren edustalta, vain parin sadan merin päästä valtakunnan rajasta. Veljekset Esko Valtonen ja Ari Pekka Valtonen sekä Ari Pekan vaimo Eeva-Liisa Tuunanen ovat tulleet nuotta-apajalle jo aamuhämärissä. Ensin on ajettu kotoa reilut parikymmentä kilometriä Hevoskallion kalasatamaan, siitä moottorikelkoilla ja traktorilla jäätietä kilometri Suitsan maakannakkeelle ja viimein kolmisen kilometriä avointa Kalattoman selkää kohti Närsäkkälää. Nuotanveto alkaa suuren avannon puhdistamisella lumesta ja jäästä. Tästä nuotta lasketaan hyiseen veteen. Vetoköydet uitetaan nykyaikaisella jään alla kulkevalla uittolaitteella, joka tottelee radio-ohjattavaa joystickiä. Köysien avulla nuottaa vedetään moottoroiduilla keloilla pari kertaa niitä välillä siirtämällä, ennen kuin nuotta viimein vedetään käsivoimin ylös nostoavannosta. ”Ennenaikaan vetoköydet uitettiin läpi apajan pitkien salkojen avulla välillä olevista avannoista ohjaillen. Samoin nuotan veto oli raakaa miestyötä. Vanhoissa valokuvissa näkee talvinuotan vedossa olleen jopa kymmenkunta miestä ja lisäksi muutama hevonen. Nykytekniikalla nuottaa voi hyvinkin käsitellä vain parin miehen voimin”, kertoo Ari Pekka.

Rajan läheisyyteen liittyy aina tarkka valvonta, jota nostimella edustaa luutnantti Pentti Vanhanen. ”Katsoin aamukahdeksalta rajavalvonnan kamerasta ja johan kohta alkoivat nuottamiehet tulla apajalle. Päätin lähteä hakemaan pussillisen muikkuja, kun vieraitakin on tulossa, kertoo Vanhanen. Eipä tällä kelillä paljon muita liikukaan tällä selällä. Takavuosina naapurin pilkkimiehiä saattoi olla omalla vesialueellaan useita kymmeniä. Nykyään heidän tiukentuneet vyöhykemääräykset eivät salli sellaisia väentungoksia.”

Nostimella työrytmi muuttuu. Se tietää nuotan perän lähenemistä. Viimein köysikeloja käyttävät moottorit sammutetaan ja loppuosa nuotasta vedetään käsin. Avannon reunoilla vesi kiehuu, hopeakylkiset muikut syöksähtelevät parvena kutistuvassa nuotan peräosassa. Viimein Esko alkaa kauhoa avannontäytteistä muikkusaalista isoihin muovisaaveihin. ”Sanotaan, että noin sata kiloa. Hyvä näin ja huomenna uusiksi. Jos ilmat sallivat, vedämme kuutenakin päivänä viikosta nuottaa.” toteaa Ari Pekka.

Sah

Parikkalan kunnan sivistystoimi järjestää tiedotus- ja kuulemistilaisuuden Imatran seutuopiston perustamissuunnitelmasta to 12.3. klo 18.00 Kirjolan koulun auditoriossa.

Imatran Työväenopisto sekä Ruokolahden, Rautjärven ja Parikkalan kansalaisopistot yhdistyvät seutuopistoksi. Kuntien periaatepäätöksen mukaan seutuopisto aloittaa toimintansa vuoden 2010 alusta.

“- Seutuopiston tarkoitus ei ole näivettää kansalaisopiston toimintaa, vaan antaa opetukselle ja opetuksen laadulle lisää potkua.
– Seutuopisto on tavallaan paluuta 1970-lukuun, jolloin Imatran Työväenopisto tarjosi kursseja maakunnan pohjoispään kuntiin” sanoi seutuopiston valmistelutyötä vetänyt Rautjärven sivistystoimenjohtaja Eila Toppinen Etelä-Saimaassa 27.8.2008

Vapaan sivistystyön lain mukaan kansalaisopistojen erityistehtävänä on vastata alueellisiin ja paikallisiin sivistystarpeisiin sekä tarjota mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle.Opetuksen painopiste on erilaisissa taideaineissa, kädentaidoissa sekä kielissä. Kansalaisopistot vastaavat suuresta osasta taiteen perusopetusta. Ne tarjoavat myös avointa yliopisto-opetusta.

Opetus järjestetään iltaisin, viikonloppuisin, intensiivikursseina, monimuoto-opetuksena sekä verkkokursseina. Yleisin toimintamuoto on 1-2 kertaa viikossa kokoontuva ryhmä.

Palautetta ja mielipiteitä seutuopistoon liittyen voi lähettää sähköpostilla os.kirjaamo@imatra.fi

Parikkalan kunnan uusi kunnanjohtaja Hans Olander vieraili jo toisena työpäivänään Uukuniemellä. Olander esittäytyi uukuniemeläisten koululaisten vanhemmille Uukuniemen koululla tiistai-iltana järjestetyssä vanhempainillassa. Kunnanjohtaja kertoi Uukuniemen tulleen tutuksi jo toimiessaan Suomenniemen kunnanjohtajana ja pitäneensä tuolloin paljon yhteyttä Uukuniemen kunnanjohtajan Satu Procopén kanssa. Olander kiitteli uukuniemeläisten aktiivisuutta ja halua kehittää kunnan pohjoispäätä.

Paikalla oli myös sivistystoimenjohtaja Irja Tuunanen sekä sivistyslautakunnan puheenjohtaja Tuija Aronen. Molemmat totesivat puheenvuoroissaan, että Uukuniemen koulun oppilasennusteet ovat talven aikana muuttuneet selvästi paremmiksi kuin mitä ne olivat viime syksynä koulun lakkautusta suunniteltaessa.

MB