Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, Pyhäjärvi kimmelsi tyynenä ja soutajat valmistautuivat noin 22:n kilometrin urakkaan puolen päivän aikoihin Papinniemen leirintäalueen vierasvenesatamassa. Kellon tullessa kohti kahtatoista ihmisiä alkoi kerääntyä laiturille, haitarimusiikki soi ja juttua riitti. Lähtö lähestyi. 14 hengen kirkkoveneessä oli kuitenkin vielä tilaa ja viimeiset miehistön rekrytöimiset kävivät kuumana. Yksi kerrallaan viimeiset penkit täyttyivät rohkeista vapaaehtoisista. Ensikertalaisiakin otettiin mukaan. Yksi paikka oli kuitenkin vielä vapaana ja näytti pahasti siltä että se jäisi tyhjäksi. Uukuniemen urheilijoiden entinen pitkäaikainen puheenjohtaja ja kokenut soutaja Martti Lemetyinen kokeili vielä viimeistä korttia.
-Toimittajahan voisi lähteä soutamaan!?
Muutaman sekunnin mietittyäni päätin heittäytyä mukaan ja hetken päästä istuinkin ensimmäistä kertaa elämässäni kirkkoveneessä. Airo paikoilleen ja menoksi.
Yhteistyötä parhaimmillaan
Oli lauantai 19.7 ja kyseessä Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry:n soututapahtuma jossa 14 soutajaa yhdessä veneen kapteenin Veli Jääskeläisen kanssa kiersivät Sarvisalon saaren ympäri kirkkoveneellä. Samaan aikaan Kesälahden puolelta, Pilkkeen salmesta, lähti kymmenkunta melojaa tekemään saman lenkin mutta päinvastaiseen suuntaan.
Tapahtuman idea on syntynyt talvella 2011 Pohjois-Karjalassa pidetyssä ideointiriihessä, jossa mietittiin alueen välistä kanssakäymistä ja yhteistyötä.
Kirkkovenesoutu jos mikä vaatii yhteistyötä. Veneen suunnan valvoja Jääskeläinen neuvoi ensikertalaisia seuraamaan tahtisoutajien Tarja Reposen ja Kyllikki Uimosen punaiseksi maalattuja airoja. Tahdissa pysyminen oli tärkeää. Ensin huovattiin vene osoittamaan oikeaan suuntaan ja sitten lähdettiin liikkeelle.
-Onko kaikki valmiina? Hyvä. Ja sitten mennään. Yksi, kaksi, kolme ja vetooo, huutaa Jääskeläinen.
Kuinka ollakkaan sama tahti löytyi nopeasti ja kirkkovene lipui tyyntä Pyhärveä pitkin ohittaen monta pientä lähisaarta. Ohikiitävät moottoriveneet sekoittivat hieman tahtia muodostamillaan aalloilla ja ystävällisillä tervehdyksillä, mutta muuten soutaminen sujui kaikilta oikein mallikkaasti. Ennen Sarvisalossa sijaitsevaa taukopaikkaa pidettiin matkalla muutama juomatauko. Oli tärkeää muistaa juoda sillä hiki virtasi auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Kirkkoveneen vierellä huoltovenettä ajanut Juhani Saharinen kevensi juomatauolla hauskasti tunnelmaa. -Huh huh kun on kuuma! totesi Saharinen sarkastiseen sävyyn kääntäen samalla rattia moottoriveneestään.
Vettä juodessa ennätti myös vaihtaa kuulumiset veneen muiden soutajien kanssa. Edessäni istui ex tempore soutamaan lähteneet karavaanaripariskunta Leena ja Veikko Muona. Kaavilta kotoisin olevat Muonat olivat toista kertaa Papinniemessä. Heitä ei tarvinnut pitkään houkutella mukaan.
-Tultiin katsomaan että mitä laiturilla tapahtuu ja päätettiin samantien hypätä mukaan. Olemme kotipaikkakunnalla kokeilleet kirkkovenesoutua aikaisemmin. Mielummin sitä soutaa kuin löhöilee rannalla, pohtivat Muonat ja jatkavat että löysivät Papinniemen kolme vuotta sitten leirintäoppaasta.
-Oli niin hienot kuvat paikasta ja hiekkarannasta että päätettiin lähteä katsomaan. Ei tarvinnut pettyä.
Onnistunut tapahtuma
Puolentoista tunnin soutamisen jälkeen saavuttiin taukopaikalle. Ystävyyssoututapahtumaan kuuluu että Kesälahden päässä kesälahtelaiset tarjoavat pullakahvit uukuniemeläisille soutajille, joita oli tällä kertaa mukana kirkkoveneellisen ja yhden kaksikkoveneen verran. Uukuniemen päässä kesälahtelaisten kestittämisen hoitavat puolestaan uukuniemeläiset. Puolen tunnin tauko antoi kummasti energiaa. Tauko kului nopeasti uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa rupatellessa. Oli aika paluumatkan.
-Viisi minuuttia lähtöön! kuuluttaa taukopaikalla aikaa ottanut henkilö.
Ei muuta kuin aurinkorasvat iholle (ne kenellä sitä sattui olemaan) ja valmistautumaan loppurutistukseen. Se sujuikin alkumatkaa vauhdikkaammin, liekkö sitten nälkä iskenyt ja sieraimiin kantautunut tuoksu Papinniemen biisoniburgereista vai alkoiko soutaminen yksinkertaisesti sujua paremmin kun vauhtiin oltiin päästy. Aikaa kului nimittäin vain noin tunti kun oltiin jo takaisin lähtösatamassa. Olo oli mahtava, euforian tunne valtasi koko kehon ja takana oli 22:n kilometrin soutuhaaste mitä mainioimmassa säässä. Edes palanut nahka ja lukuisat rakot kädessä eivät haitanneet. Palkinnoksi suorituksesta sai hyvän mielen ja Vasukkaiden puheenjohtaja Jarkko Valjuksen sekä Kesälahden urheilijoiden melontajaoston puheenjohtaja Esa Rahusen allekirjoittaman kunniakirjan Sarvisalon ympäri soutuun/melontaan osallistumisesta.
-Tapahtuma onnistui hyvin! Yleensä vietämme vielä iltaa yhdessä Kesälahden urheilijoiden melontajaoston kanssa mutta tänä vuonna päätimme jättää illanvieton väliin päällekkäisten tapahtumien johdosta. Nuoria on tulossa mukaan ja tapahtuma järjestetään jälleen ensi vuonna heinäkuun toisena lauantaina, tiivistää Valjus.
-TT
