Kylät Parikkalan rikkaus
Kuusi vuotta vanhan Parikkalan keskustassa asuvana on avannut silmiäni näkemään Parikkalan taajaman sivukylien merkityksen kunnan hyvinvoinnille. Parikkalan sivukylille syttyy koko ajan uusia valoja. Lapsiperheitä saapuu asuttamaan kyliä.Vaalikoneissa kysytään kumpia pitää kehittää kyliä vai taajamaa? Miksi vaalikoneissa ei kysytä minkälaisena rikkautena Parikkalassa pidetään virikkeellisiä ja talkoohenkisiä sivukyliä?
Kangaskylä, Kannas, Kirjavala-Kesusmaa, Koitsanlahti, Kumpu, Mikkolanniemi, Melkoniemi, Saarenkylä, Savikumpu, Tarnala sekä elävät kylät Niukkala ja Uukuniemen kirkonkylä( kaksi viimeistä ovat jääneet kunnan nettisivuilla mainitsematta tyystin). Siinäpä kylälista, minkä näin eläkeikää lähestyvä paluumuuttaja pikkuhiljaa on uudessa Parikkalassa laittanut merkille.
Nuorisoseurojen talot, kylätalot, koulut, baarit, kylien kaupat, kirjaston sivupisteet, pankkien konttorit kertovat kylien elinvoimasta. Jos haluan kulttuuria tai musiikkia lähden helpommin sivukylille. Koulu on paras tapa pitää sivutaajamat hengissä. Muutamat maanviljelijät taistelevat tilakokoja kasvattamalla Eu-byrokratiaa vastaan. Korpiraivaajahenkeä löytyy vielä. Kumarrus myös yrittäjille, jotka taistelevat toimeentulonsa rajalla. Jatkossa julkisen liikenteen parantaminen tulee pian mietittäväksi jo ekologisista syistä. Joissakin kouluissa vanhemmat toimivat yhdessä, eikö samanlaista yhteistoimintaa voisi rakentaa koko kunnan kyläyhteisöjen edustajien kanssa yhteisissä tapaamisissa. Irrottauduttaisiin vanhoista kaavoista ja opeteltaisiin ennakkoluulottomuutta. Olen jo oppinut, uusi sukupolvi on keskustelutaitoista ja uskaltaa ajatella itsenäisesti. Siinä meille vanheneville tulevaisuuden toivoa. Ei anneta Parikkalassa käydä kuten monissa Suomen pienissä kunnissa. Kun ihmiset lähtevät, tulevat villieläimet tilalle.
Matti Savolainen Parikkalan keskustaajamasta