Kesällä ajelimme katselemassa maisemia rajan taakse jääneissä Uukuniemen lähimmissä kylissä. Vanhoista sotaa edeltäneistä suomalaistaloista ei ole enää paljon muuta jäljellä kuin kivijalat vesakoituvilla ja metsittyvillä entisillä peltoaukeilla. Uutta datsa-asutusta sensijaan on nousemassa kovaa vauhtia Uukuniemen lakkautetulta raja-asemalta Lahdenpohjaan johtavan tien varrella olevien järvien rannoille. Suurin rakennusboomi viime vuosina on ollut käynnissä Sikopohjan alueella. Myös Parikanniemessä jo pitempään ollut datsa-asutus on laajentunut entisestään. Uusia metsäautoteitä on rakennettu rajan pintaan tulevia hakkuita silmälläpitäen.
Sikopohja on yksi harvoista kylistä, joissa on säilynyt edes joku vanha talo. Viime vuosina uusia datsoja sinne on tehty runsaasti. Yksityiskäytössä olevien lisäksi on myös vuokrattavia mökkejä ja Keihäsjärven rannalla muutaman rakennuksen käsittävä matkailuyritys. Rakennuksia on Sikopohjassa nyt jo tiheämmässä kuin ennen sotia. Parikanjärven etelärannalla, entisen Parikanniemen orpokodin paikalla on ollut jo pitkään datsakylä, joka on laajentunut entisestään. Myös Parikanjärven pohjoisrannalle, entisen Herneniemen talon maille on aloitettu rakentamaan kahta hirsitaloa, mutta homma näyttää jääneen kesken ja horsma rehottaa tontilla. Venäläisten datsa-asutus on vähitellen leviämässä myös Matrijärven rannoille. Yksittäisten mökkien lisäksi on ainakin yksi firman käytössä oleva, aidattu vapaa-ajan alue kauniilla paikalla Matrijärven rannalla suljettujen porttien takana. Vanhoja suomalaistaloja ei Matrissa ole enää jäljellä. Matrin aikoinaan suuri rajavartioasema on autioitunut. Korkeana rehottavan heinikon keskelle jääneet kerrostalot ovat tyhjillään ja ikkuna-aukot laudoitettu, vartiotuvasta on kattokin lysähtänyt. Valvontalinjan piikkilangan takana, puomin ja porttien toisella puolen on joitain pienempiä parakkeja rajavartijoiden käytössä. Mensuvaaran entisen lentokentän kiitotiealueesta puolet on edelleen avointa maastoa, toinen puoli kasvaa jo pari-kolmemetristä männyntaimikkoa. Kuvassa Pekka Paakkinen Tarnalasta kertoo videolle isänsä Eero Paakkisen sota-ajan palveluksesta Mensuvaarassa Pommituslentolaivue 46:n Dornier Do 17 pommikoneen miehistössä. Pekka Paakkinen ja Jari Hovatta tutkimassa Mensuvaaran kentän metsikössä sijainneita koneiden suojavallituksia. Konehalleja kentällä oli vain yksi, suurin osa kalustosta säilytettiin ja huollettiin taivasalla. Kaikki kentän rakennukset ovat hävinneet ja luonto vallannut alueen, vain joitain betonisokkeleita enää erottuu metsän keskellä.
Kentän eteläpuolella olevien Lohilampien rannoilla oli useita rakennuksia, mm. upseerikerho ja laivueen komentajan asunto rantasaunoineen. Nyt samoissa maisemissa on leirintä- ja nuotiopaikkoja. Sota-aikaisista rakennuksista on jäänyt jäljelle vain betoninen maakellari, jota kalamiehet ovat käyttäneet majapaikkanaan
Sotaromujen etsijät ovat kaivelleet maata kenttäalueella ja metallinpaljastimella havainneet ilmeisesti ruokalarakennuksen nurkalla sijainneen kaatopaikan. Pienet säilykepurkit ovat ruostuneet, mutta saksalaisilta aseveljiltä saatujen peltiastioiden kyljestä on vielä luettavissa sisältö: Hengstenberg tuore hapankaali ”Favorit”.
Ristilahden-Mensuvaaran tie kulkee pitkät matkat ihan valvontalinjan vieressä. Piikkilangan tien puoleisella kupeella on harattu kaista mahdollisten rajanylittäjien jälkien havaitsemiseksi. Kaistalle jäänyt kenkä tuskin kuitenkaan on rajaloikkarien jättämä.
Ristlahdessa ei ole uusia eikä entisiä taloja pystyssä. Kyläaukea on hyvää vauhtia vesottumassa ja rakennusten kivijalkoja erottuu heinikon keskeltä siellä täällä. Mensuvaaraan suuntaan menevän tien varressa törröttää vielä osa navetan kiviseinää pystyssä Jokipellon paikalla.
