Markku Uimosen puhe Uukuniemen sankarihaudalla itsenäisyyspäivänä 6.12.2014
Hyvät itsenäisyyspäivän juhlavieraat, hyvät seurakuntalaiset!
Olemme kokoontuneet meille kaikille niin rakkaalle Uukuniemen kirkkomäelle ja sen sankarihaudalle juhlistamaan itsenäisyytemme 97. vuosipäivää. Katseemme väkisinkin kääntyy sankarihautojen pitkään rivistöön ja tuovat ajatuksiimme ne jotka antoivat kaikkensa itsenäisyytemme puolesta, he antoivat henkensä. Se on uhraus jota myös tämän päivän uukuniemeläinen arvostaa ja kunnioittaa.
Minun sukulaisiani ei ole tälle sankarihautuumaalle siunattu. Äitini vanhin veli Olavi Pesu oli kyllä uukuniemeläisten mukana rintamalla, mutta hän selviytyi hengissä ja on nyt siunattu haudan lepoon Myrskylän hautuumaalle. Isäni Sakari Uimonen oli koko jatkosodan rintamalla, mutta hän oli kotoisin silloisen Uukuniemen naapuripitäjästä Ruskealasta ja taisteli yhdessä kiteeläisten miesten kanssa. 50-luvun alun tyypilliseen tapaan hän ei sodan yksityiskohtia lapsille kertonut, mutta koettu sota oli kuitenkin hyvin usein miesten tavatessa heidän puheissaan läsnä. Myös molempien vanhempieni perheet joutuivat muiden mukana lähtemään kotikonnuiltaan evakkoon. Jo varhaisissa lapsuusmuistoissani tuli selväksi, ettei itsenäisyys ollut suinkaan itsestäänselvyys, sen eteen olivat isämme ja koko siirtokarjalaisten lukuisa joukko tehneet suunnattomia uhrauksia. Tämä tosiasia näkyy konkreettisena katsellessamme näitä hautakivien rivistöjä ja mielessämme on suuri kunnioitus.
Tämän viikon alussa tuli talvisodan syttymisestä kuluneeksi 75 vuotta. Tuo aika talvella 1939 – 1940 oli suomen kannalta erityisen merkityksellinen ja loistavalla torjuntavoitolla saimme pitää itsenäisyytemme.
Itsenäisyys merkitsee sitä, että voimme elää vapaassa maassa ja päättää itse omista asioistamme, mutta sotien opetus nykypäivän ihmisille on myös toinen toisistamme huolta pitäminen. Kaveria ei jätetä on totisinta totta myös tänä päivänä. Varsinkin me täällä maakunnan pohjoisimmassa kolkassa olemme monesti omillamme, mutta toinen toisistamme välittämällä ja huolta pitämällä selviydymme vaikeistakin, muuten niin yksinäisistä hetkistä.
Seurakuntavaalit pidettiin muutama viikko sitten ja Parikkalan seurakunnan osalta kirkkovaltuusto koki suuren muutoksen, yhdeksästätoista kirkkovaltuutetusta yhdeksän on uusia. Uukuniemeläisiä valtuustoon valittiin kolme henkilöä. Uusi valtuusto kokoontuu ensi vuoden alussa ja ensimmäisenä päätettävänä asiana on kirkkoneuvoston kokoonpano. Toivottavasti uusien valtuutettujen määrä näkyy myös kirkkoneuvoston uusien jäsenten määränä. Läpinäkyvyys ja avoimuus päätöksenteossa ovat nykypäivän toimintatapoja niin yrityksissä, kunnissa kuin seurakunnissakin. Uskon, että avoimuus näkyy entistä paremmin uuden kauden kirkkovaltuuston toiminnassa.
Meidän uukuniemeläisten Lemetyisen Erkki, kirkkoherra Erkki Lemetyinen on jäänyt eläkkeelle ja hänen tilalleen siunataan virkaansa 11. tammikuuta uusi kirkkoherra Marja-Liisa Malmi. Toivotamme hänet tervetulleeksi Parikkalaan ja menestystä uudessa tehtävässä.
Julkisuudessa on vellonut viime päivinä äänekäskin keskustelu ja kirkosta eronneiden määrä on noussut huomattavasti. Voin vain toivoa että erilaisille mielipiteille annettaisiin tilaa ja hyväksytään erilaiset ihmiset, seurakunta tarvitsee seurakuntalaisia.
Itsenäisyyspäivän juhlistamistavoista aina aika-ajoin keskustellaan. Joidenkin mielestä perinteinen hiljainen ja menneitä kunnioittava juhlistaminen ei ole oikea tapa, vaan meidän pitäisi järjestää karnevaaleja ja ilojuhlia. Jokainen tietysti juhlii omalla tavallaan, mutta mielestäni meidän tehtävämme on välittää lapsillemme ja lastemme lapsille menneiden sukupolvien uhrauksista ja ettei itsenäisyys ole itsestäänselvyys.
uukuniemi.infon sivuilla on kuluneella viikolla julkaistu Saaren koululaisten kirjoituksia itsenäisyyspäivästä.
Lainaan tähän loppuun kolmasluokkalaisen Elli Pirhosen kirjoitusta. Siinä on kaikki se mitä itsenäisyyspäivään kuuluu. Elli kirjoittaa näin:
”Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Sen kunniaksi me nostamme suomenlipun lipputankoon. Meillä koulussa on perinteenä itsenäisyyspäivänä soittaa Pohjantähden alla ja me syömme, arvomme ja laulamme. Me syömme aina lihaa joka on naudan tai sian lihaa, me syömme perunaa, salaattia, munavoita ja piirakkaa. Me arvuuttelemme suomen itsenäisyydestä.
Suomessa käytiin sotaa itsenäistymisen takia. Itsenäisyyspäivänä me kotona juhlimme itsenäisyyspäivää kuuntelemalla radiota ja katsomalla telkkaria. Itsenäisyyspäivänä minä katson linnanjuhlia. Minulla on tapana sytyttää kynttilöitä, olla pihalla ja käydä naapurissa laulamassa Maamme-laulu. Yleensä minä käyn haudoilla ukkoni haudalla. Minä kunnioitan muita suomalaisia ja sotaveteraaneja.”
Toivotan teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!