Kukkoilua Kukkurilla
Keväällä maaliskuun loppupuolella, tarkalleen ottaen 27. päivä, teki Osmo Melanen Niukkalassa mielenkiintoisen havainnon: Kukkurin lintulaudan alla jyviä nokki, ei suinkaan punatulkku eikä talitintti, vaan yksinäinen fasaanikukko. – Se oli ensimmäinen havainto, jonka jälkeen kaveria nähtiin oikeastaan päivittäin, Melanen kertoo. Kevättalvella lumien aikaan fasaanikukon liikkeiden seuraaminen oli helppoa. – Jäljet kulkivat Kukkurin ja Verstan alueella ja johtivat usein entisen koulun kuusien luo, jonne se luultavasti meni aina nukkumaan, Melanen jatkaa.
Niukkalanmäen asukkaat ovat ehkä saattaneet kuulla voimakasta kiekumista, joka ei kuitenkaan tavallisen kukon ääneltä kuullosta. Fasaanikoiras kajauttaa keväisen soidinhuutonsa, kaksitavuisen “köök-kök” -kiekaisun, mieluiten muuta maastoa korkeammalta paikalta, esimerkiksi kiveltä tai maakummulta. – Äänen perusteella ristimme kukon lopulta Köököksi, se kun näytti asettuneen mäelle vakituisesti asumaan, naurahtaa Melanen.
Poikamies-Köökön kohtalo alkoi kuitenkin hiukan säälittämään, ja lopulta Melanen puolisoineen päätti tehdä asialle jotain. – Saarella Kirjavalassa on vanha fasaanitila, jonne otimme yhteyttä. Kuultuaan Köököstä kasvattaja päätti sponsoroida kukkoa neljällä kanalla. Kanat saapuivat 22.5. ja ne laskettiin vapauteen Kukkurilla, Melanen kertoo. Köökö ei liikkeissään vitkastellut sillä vain viikon kuluttua ylpeä kukko nähtiin päiväkävelyllä kahden kanasen kanssa. – Yksi fasaaniuros saattaa hallita jopa seitsemän naaraan laumaa, mutta Köökön seurassa on yleensä viihtynyt kaksi kanaa. Se on vähän epäselvää, ovatko ne joka kerta samoja fasaanikanoja, sanoo Melanen.
Fasaaneille tyypillistä elinympäristöä on aukea “kulttuurimaisema”, viljelysmaat ja asutuskeskusten laitamat. Ne myös viettävät usein koko vuoden samoilla alueilla. Köökön reviiriksi on muotoutunut Kukkurin, Verstan, Suppolan ja Suurentuvan ympäristö. Mistä Köökö alunperin on paikalle tupsahtanut, on arvoitus. – Reilu 20 vuotta sitten kun enoni vielä asui Kukkurilla, täällä eleli usean fasaanin poikue muutaman vuoden ajan. Sitten ne katosivat jonnekin. Kesälahden ja Saaren puolella on myös fasaaneja, Melanen pohtii Köökön mahdollista alkuperää. Fasaanien luonnollista esiintymisaluetta on ollut Aasia ja Kaakkois-Eurooppa, josta sitä on vähitellen istutettu kaikille mantereille (lukuun ottamatta Etelämannerta). Suomeen ensimmäiset fasaanit istutti tehtailija Karl Fazer vuosina 1901–1902.
Vaikka fasaani onkin riistalintu, se on ollut myös rauhoitettu. Melanen toivookin, että Köökö kanoineen saisi elellä rauhassa ja liipaisinta painetaan vain kamerasta. – Tarkoituksena on järjestää tälle laumalle talviruokintaa, kesällä ne kyllä löytävät kaiken ravinnon tuolta luonnosta, hän sanoo.
Entä mikä on viimeisin havainto Köököstä? -Kyllä se eilen viimeksi liikkeellä oli, tällä kertaa vain yhden kanan kanssa, Melanen päättää.



K.L.
Kuvat: Osmo Melanen