Mikko Niska lähetti äitinsä suvun jäämistöstä löytyneitä sittemmin skannattuja valokuvia, jotka toivoi julkaistavaksi tunnistusta varten. Samoja kuvia on jo julkaistu facebookissa suljetuissa ryhmissä “Uukuniemi – Uukuniemeläiset suvut” sekä “Parikkalan seudun suvut”. Kaikkia kuvien henkilöitä, aikaa tai paikkaa ei kuitenkaan vielä olla saatu selville. Osaisitko Sinä auttaa?
Mikon äidin isä Toivo Kiiveri syntyi Uukuniemen Matrissa Saarekkeen tilalla numero 20 heinäkuun alussa vuonna 1912 ja kuoli sittemmin 3.1.1990 Reisjärvellä. Toivo avioitui Uukuniemellä 14.7.1935 Impi Maria Neuvosen kanssa. Impi oli syntynyt Saarella Saarenkylän 14:ssa Käämilammella eli Losossa 5.1.1913 ja hän kuoli 23.8.1990 Reisjärvellä.
Kuvissa saattaa olla otoksia siis Uukuniemeltä, Saarelta, Jaakkiman/Lahdenpohjan alueelta tai muualta lähistöltä. Loput kuvista löytyvättäältä.
Jos tunnistat kuvien henkilöitä, ota yhteyttä Mikko Niskaan tai voit myös kommentoida tätä artikkelia.
Niukkalasta Uukuniemen kirkolle ajaessa ei voi olla huomaamatta kesän aikana tienvarteen ilmestyneitä Vintti-Kirppiksen kylttejä. Avoinna -kyltti puolestaan kertoo, että kirppiksen isäntäväki on paikalla. Paikalla poikkeaminen sopii kiireisellekin kulkijalle, kymmenen metriä tieltä sivuun ja ollaan jo kirppiksen pihalla.
Eeva Valkeapään ja Terhi Lehtonen-Kettusen ylläpitämä kesäkirppis toimii vanhan navetan vintillä. Uukuniemen Rakkuunsillassa oleva vanha maatilan pihapiiri on Eevan kotitalo, jonka hän pari vuotta sitten lunasti itselleen. Ihan ensimmäistä kertaa paikalla ei kauppaa pidetä. Eevan vanhemmat, Maria ja Pentti Härkönen, pitivät vielä 60-luvulla kirjakauppaa.
– Vuosien saatossa perheelle ja ystäville on kertynyt kaikenlaista tavaraa, joille ei oikein ole säilytystilaa, mutta joita ei raaskisi heittää poiskaan. Meillä oli sopiva paikka kesäkirppikselle, joten ajattelimme piristää samalla osaltamme paikkakunnan kesäelämää, kertoo Eeva Valkeapää.
– Asiakkaita on ollut mukavasti. Etenkin viime päivät ovat olleet vilkkaita, toteaa Valkeapää.
– Mitään säännöllistä aukioloaikaa ei ole mutta pyrimme pitämään kirppistä auki kun olemme paikalla ja aikaa sille riittää. Tavoitteena on että kirppis olisi auki klo 11-16 välisenä aikana. Näillä näkymin pidämme sitä elokuun puoliväliin, jos asiakkaita riittää.
Vintti-Kirppiksellä on leppoisa tunnelma, jossa kaupanteko ei ole pääasia. Vintillä voi aistia vanhanajan maalaishenkeä. Kannattaa käydä tutustumassa.
JL
Eeva Valkeapää
Kanatarha kirppiksen pihalla
Mirja Chilard (vasemmalla) on tullut auttamaan ystäväänsä
Uukuniemeläinen Markku “Masa” Hirvonen, 64, on tuttu näky tien päällä. 4,5 kilometrin matka Palolahdesta Niukkalan mäelle taittuu jalkapelillä useita kertoja viikossa. -Ja paluumatka samalla tavalla, Masa tokaisee istuessaan hengähdystauolla Kahvila Koppelossa.
Kävelyharrastus, tai paremminkin elämäntapa, sai alkunsa vuonna 2008. -Terveyden kanssa oli ongelmia ja sairaalassa vietettyjä vuorokausia kertyi yli 60. Aloitin kävelylenkit jo silloin. Aina aamupalan jälkeen lähdin 4-5 kilometrin kävelylle. Tuolloin päätin että kotiin päästyäni kävelen 1000 kilometriä, kertoo Masa. 1000 kilometrin rajapyykki on ohitettu jo ajat sitten ja tällä hetkellä taivalta on taitettu jalan n. 2400-2500 kilometriä. Edes pakkanen, ukkonen tai sade ei ole ollut este. -Sateenvarjo kulkee mukana tarvittaessa. Monesti on kyytiä tarjottu ja joku on tainnut loukkaantuakin kun en ole autokyytiä huolinut, Masa naurahtaa. -Nyt on jo valtaosa ihmisistä oppinut, että turha pysäytellä, hän jatkaa.
Suuria vaaratilanteita ei ole tiellä sattunut. – Kerran on rekka tullut vastaan niin, että on joutunut suojautumaan metsän puolelle. Minulla onkin nykyisin taktiikkana “kaistanvaihto”, pahimmissa mutkissa ja kurveissa siirryn kävelemään tien paremmalle puolelle, turvallisuussyistä, kertoo Masa. -Kerran minulle vitsailtiin siitä, että onko askellus jotenkin pielessä kun lenkkikengät olivat kuluneet epätasaisesti. Siihen vastasin, että askellus on kyllä ihan kunnossa, tiet vaan ovat kallellaan. Todistusaineistoksi mittasin huvikseni ihan vatupassilla! Heittoa oli pahimmissa kohdissa jopa 10cm joten ihmekös tuo jos on kengätkin epätasaisesti kuluneet, hän nauraa. Kävellessä ennättää seurailemaan myös luontoa ja esimerkiksi syksyisin bongailemaan sieniä. -Sääpäiväkirjaa olen pitänyt jo lähes 10 vuotta, Masa sanoo.
Uukuniemen Marttojen kevätkokous pidettiin tiistaina 24.2.2015 ja kokouksessa käytiin läpi sääntömääräiset asiat. Erikoisesti mennyt vuosi 2014 oli martoilla hyvin toimelias ja monipuolinen .
Valtakunnallinen teema: Martoissa on arjen mahdollisuus näkyi Uukuniemen Martoilla, jotka ovat toteuttaneet tätä teemaa oman elinympäristönsä hyväksi osallistumalla monenlaisiin tapahtumiin. Suurin haaste oli Uukuniemi-juhlien kahvituksen järjestäminen. Seurakunnan Kesäkodilla keitettiin rantakalasoppa Kirkkolampi kirkkaaksi- tapahtuman osallistujille. Joulunavauksesta kirjastolla on tullut jo perinne, ja moniin muihinkin tilaisuuksiin martat antoivat apunsa eri tavoin.
Toki välillä virkistäydyttiin teatterissa ja kokeiltiin erilaisia hemmotteluhoitoja. Kuntosalillakin aloitettiin kunnon kohotus, siellä martoilla on ihan oma kokoontumisaikansa.
Puheenjohtajaksi valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle yksimielisesti edelleen puheenjohtaja Armi Käppi ja sihteerinä jatkaa Eija Kemppinen. Muut hallituksen jäsenet ovat vpj. Rimma Tourula, Outi Salminen ja Kerttu Valtonen.
Vuoden 2015 toiminta jatkuu perinteisin tapahtumin eli marttakokoontumisia,kesätoreja, talkoita, kursseja ja kirkkopyhä 19.7, kesäretki ym. Jäsenmäärä on tällä hetkellä 46. Salen ilmoitustaululta voi lukea tapahtumat.
Tervetuloa taas mukaan toimintaan kesämartat ja uudet martat!
Tuija Petterberg jos kuka edustaa positiivista asennetta, tarttuvaa iloisuutta, naurua ja reipasta työotetta. Uukuniemen Kirkonkylällä asuva Tuijaaloitti oman yritystoimintansa, Tuija Petterberg Kotiapu, joulukuun alussa vuonna 2012. Ennen sitä hän työskenteli Savo-Karjalan Virkistyskeskuksessa peräti 11 vuotta, kunnes keskuksen toiminta siirtyi kokonaan talkoilla pyöritettäväksi. – Aluksi mietimme Jarin kanssa pitäisikö muuttaa pois, koska työmahdollisuudet täällä eivät vaikuttaneet kovin hyviltä. Sitten kerran kaupan pihassa asia tuli puheeksi Hietasen Mirvan kanssa. Mirva ehdotti että aloittaisimme yritystoiminnan. Kun Mirvalle tuli perheenlisäystä, päätin sitten asiaa harkittuani perustaa oman yrityksen, Tuija kertoo.
Ja tarpeeseen palvelut todellakin tulivat! Jo kolme kuukautta yritystoiminnan aloittamisesta asiakkaita oli paremmin kuin hyvin. -Mainoksia laitoin vain suoraan postilaatikoihin ja sitten ilmoitustaululle kaupan seinälle. Se riitti, sanoo Tuija. Työnkuva on hyvin vaihtelevaa. -Teen ruokaa, siivoan, hoidan pesut, lämmitän leivinuunia, käyn kaupassa ja hoidan välillä myös asiakkaiden henkilökohtaisia asioita. Suurin osa asiakkaista on jo ikäihmisiä, hän jatkaa. Toimintansa Tuija on rajannut Uukuniemi-Parikkala -alueelle, ja päivät hän pyrkii järjestelemään siten, ettei siirtymiin tuhlaannu turhaa aikaa. -Jos asiakaskäyntejä on Parikkalassa, niin yleensä olen sitten siellä koko päivän, tai hoidan muut käynnit esimerkiksi kotimatkalla, Tuija kertoo.
Tuijan perustyöpäivä alkaa klo. 9.30 ja päättyy klo. 18.00, kiirekausina taas aamu saattaa alkaa jo klo. 8.00 ja kestää aivan iltaan, klo. 20-21. saakka. -Jouluna on kaikkein kiireisintä. Kesäaika taas puolestaan on talveen verrattuna kiireisempää, kun mukaan tulevat myös kesäsiivoukset mökkiläisille jne. , sanoo Tuija. Asiakkaita on riittänyt niin hyvin, että välillä on ollut pakko kieltäytyä työtehtävistä. – Tällä hetkellä vakioasiakkaiden lisäksi pystyn ottamaan lähinnä keikkahommia. Aina kannattaa kuitenkin soittaa ja kysyä, koska tilanteet voivat äkistikin muuttua, hän neuvoo. Lomaa Tuija ei ole juuri viettänyt. -Etenkin alkuun tuli töitä ahnehdittua välillä liikaakin. Mutta itsehän minä kiireeni järjestän, ei näitä töitä ja työpäivän pituuksia kukaan muu minulle sanele, hän naurahtaa. Työ on hyvin fyysistä ja välillä kroppa saattaa alkaa reistailemaan ja pistämään hanttiin. -Toivottavasti pystyn tekemään tätä mahdollisimman kauan. Ja sitten kun raskaammat työt eivät enää onnistu, niin teen vaikka käsitöitä, Tuija hymähtää.
Vaikka yrittäjän arki onkin rankkaa etenkin kiirekausina, tykkää Tuija työstään yli kaiken. -Tämä on aivan mahtavaa hommaa! Ikäihmisten kertomia tarinoita ja sanontoja on ihana kuunnella, niistä saisi hienoja juttuja talteen. Yrittäjänä minulla on myös paremmin aikaa asiakkaille. Hetkeäkään en ole katunut, hän päättää.
Markku Uimosen puhe Uukuniemen sankarihaudalla itsenäisyyspäivänä 6.12.2014
Hyvät itsenäisyyspäivän juhlavieraat, hyvät seurakuntalaiset!
Olemme kokoontuneet meille kaikille niin rakkaalle Uukuniemen kirkkomäelle ja sen sankarihaudalle juhlistamaan itsenäisyytemme 97. vuosipäivää. Katseemme väkisinkin kääntyy sankarihautojen pitkään rivistöön ja tuovat ajatuksiimme ne jotka antoivat kaikkensa itsenäisyytemme puolesta, he antoivat henkensä. Se on uhraus jota myös tämän päivän uukuniemeläinen arvostaa ja kunnioittaa.
Minun sukulaisiani ei ole tälle sankarihautuumaalle siunattu. Äitini vanhin veli Olavi Pesu oli kyllä uukuniemeläisten mukana rintamalla, mutta hän selviytyi hengissä ja on nyt siunattu haudan lepoon Myrskylän hautuumaalle. Isäni Sakari Uimonen oli koko jatkosodan rintamalla, mutta hän oli kotoisin silloisen Uukuniemen naapuripitäjästä Ruskealasta ja taisteli yhdessä kiteeläisten miesten kanssa. 50-luvun alun tyypilliseen tapaan hän ei sodan yksityiskohtia lapsille kertonut, mutta koettu sota oli kuitenkin hyvin usein miesten tavatessa heidän puheissaan läsnä. Myös molempien vanhempieni perheet joutuivat muiden mukana lähtemään kotikonnuiltaan evakkoon. Jo varhaisissa lapsuusmuistoissani tuli selväksi, ettei itsenäisyys ollut suinkaan itsestäänselvyys, sen eteen olivat isämme ja koko siirtokarjalaisten lukuisa joukko tehneet suunnattomia uhrauksia. Tämä tosiasia näkyy konkreettisena katsellessamme näitä hautakivien rivistöjä ja mielessämme on suuri kunnioitus.
Tämän viikon alussa tuli talvisodan syttymisestä kuluneeksi 75 vuotta. Tuo aika talvella 1939 – 1940 oli suomen kannalta erityisen merkityksellinen ja loistavalla torjuntavoitolla saimme pitää itsenäisyytemme.
Itsenäisyys merkitsee sitä, että voimme elää vapaassa maassa ja päättää itse omista asioistamme, mutta sotien opetus nykypäivän ihmisille on myös toinen toisistamme huolta pitäminen. Kaveria ei jätetä on totisinta totta myös tänä päivänä. Varsinkin me täällä maakunnan pohjoisimmassa kolkassa olemme monesti omillamme, mutta toinen toisistamme välittämällä ja huolta pitämällä selviydymme vaikeistakin, muuten niin yksinäisistä hetkistä.
Markku Uimonen (Kuva: Maija Ala-Nikkola)
Seurakuntavaalit pidettiin muutama viikko sitten ja Parikkalan seurakunnan osalta kirkkovaltuusto koki suuren muutoksen, yhdeksästätoista kirkkovaltuutetusta yhdeksän on uusia. Uukuniemeläisiä valtuustoon valittiin kolme henkilöä. Uusi valtuusto kokoontuu ensi vuoden alussa ja ensimmäisenä päätettävänä asiana on kirkkoneuvoston kokoonpano. Toivottavasti uusien valtuutettujen määrä näkyy myös kirkkoneuvoston uusien jäsenten määränä. Läpinäkyvyys ja avoimuus päätöksenteossa ovat nykypäivän toimintatapoja niin yrityksissä, kunnissa kuin seurakunnissakin. Uskon, että avoimuus näkyy entistä paremmin uuden kauden kirkkovaltuuston toiminnassa.
Meidän uukuniemeläisten Lemetyisen Erkki, kirkkoherra Erkki Lemetyinen on jäänyt eläkkeelle ja hänen tilalleen siunataan virkaansa 11. tammikuuta uusi kirkkoherra Marja-Liisa Malmi. Toivotamme hänet tervetulleeksi Parikkalaan ja menestystä uudessa tehtävässä.
Julkisuudessa on vellonut viime päivinä äänekäskin keskustelu ja kirkosta eronneiden määrä on noussut huomattavasti. Voin vain toivoa että erilaisille mielipiteille annettaisiin tilaa ja hyväksytään erilaiset ihmiset, seurakunta tarvitsee seurakuntalaisia.
Itsenäisyyspäivän juhlistamistavoista aina aika-ajoin keskustellaan. Joidenkin mielestä perinteinen hiljainen ja menneitä kunnioittava juhlistaminen ei ole oikea tapa, vaan meidän pitäisi järjestää karnevaaleja ja ilojuhlia. Jokainen tietysti juhlii omalla tavallaan, mutta mielestäni meidän tehtävämme on välittää lapsillemme ja lastemme lapsille menneiden sukupolvien uhrauksista ja ettei itsenäisyys ole itsestäänselvyys.
uukuniemi.infon sivuilla on kuluneella viikolla julkaistu Saaren koululaisten kirjoituksia itsenäisyyspäivästä.
Lainaan tähän loppuun kolmasluokkalaisen Elli Pirhosen kirjoitusta. Siinä on kaikki se mitä itsenäisyyspäivään kuuluu. Elli kirjoittaa näin:
”Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Sen kunniaksi me nostamme suomenlipun lipputankoon. Meillä koulussa on perinteenä itsenäisyyspäivänä soittaa Pohjantähden alla ja me syömme, arvomme ja laulamme. Me syömme aina lihaa joka on naudan tai sian lihaa, me syömme perunaa, salaattia, munavoita ja piirakkaa. Me arvuuttelemme suomen itsenäisyydestä.
Suomessa käytiin sotaa itsenäistymisen takia. Itsenäisyyspäivänä me kotona juhlimme itsenäisyyspäivää kuuntelemalla radiota ja katsomalla telkkaria. Itsenäisyyspäivänä minä katson linnanjuhlia. Minulla on tapana sytyttää kynttilöitä, olla pihalla ja käydä naapurissa laulamassa Maamme-laulu. Yleensä minä käyn haudoilla ukkoni haudalla. Minä kunnioitan muita suomalaisia ja sotaveteraaneja.”
Toivotan teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!
Julkaisemme tällä viikolla, itsenäisyyspäivän alla, Saaren koulun oppilaiden kirjoituksia itsenäisyydestä.
Itsenäisyyspäivä
Suomessa vietetään itsenäisyyspäivää 6. päivä joulukuuta. Itsenäisyyspäivä on liputuspäivä. Itsenäisyyspäivänä voi laittaa lipun tankoon.
Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää kaksi sinivalkoista kynttilää ikkunalaudalle. Illalla voi myös katsoa linnanjuhlia. Linnanjuhliin kutsutaan Suomen kuuluisimpia ihmisiä.
Linda Rahunen, 4. lk
—–
Itsenäisyyspäivä
Heräsin aikaisin. Kuulin kuinka äiti otti kahvikuppeja kaapista. Nousin nopeasti sängystä, riisuin yöpyjaman ja laitoin vaatteet päälleni. Pesin hampaani ja juoksin keittiöön.
Äiti leipoi kakkua ja sanoi huomenta. Söin aamiaisen ja lähdin ulos. Pian isä ja siskokin heräsivät. Sisko tuli kanssani ulos. Sitten isä laittoi lipun salkoon. Myöhemmin illemmalla mummo tuli meille kahville. Äiti oli tehnyt kakusta hyvin juhlallisen. Se oli melkein valkoinen, mutta sen keskellä oli mustikoista tehty risti. Söimme kakkua ja aikuiset joivat kahvia, lapset mehua. Sitten mummo lähti kotiin. Isä sanoi, että voisi avata telkkarin, kun sieltä tulevat linnanjuhlat. Niinpä äiti avasi telkkarin. Minä laitoin päälleni valkoisen mekon ja sinisen hiusnauhan päähän. Siskoni taas laittoi sinisen mekon ja valkoisen hiusnauhan hiuksiinsa.
Linnan juhlat olivat juuri alkaneet. Siellä oli kauniita naisia ja komeita miehiä. Oli vihreitä pukuja, punaisia pukuja. Oli sinisiä laukkuja, keltaisia laukkuja. Katsoimme linnanjuhlia myöhään iltaan asti. Vihdoin äiti sanoi, että on aika mennä nukkumaan. Kun menin nukkumaan, tunsin että minulla oli hyvä mieli.
Minusta on hienoa, että Suomi on itsenäinen maa. Minusta on hyvä, että Suomi saa päättää itse asioistaan.
Lotta Berg, 4. lk
—–
Itsenäisyyspäivä
Suomi on itsenäinen maa. Se tarkoittaa, että Suomi ei ole muun maan vallassa. Minusta on hauskaa toimia juuri Suomen säännöillä, eikä muiden maiden. Suomi on ollut Venäjän ja Ruotsin vallassa. Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Minusta itsenäisyyspäivä on muistopäivä, jolloin muistellaan Suomen itsenäistymistä.
Itsenäisyyspäivä ei merkitse minulle paljoakaan, mutta muistelen toki perheeni ja sukulaisten kanssa. Kun juttelemme itsenäisyyspäivästä ja sukulaisteni menneisyydestä, tuntuu kuin samat tarinat olisivat tulossa myös minun historiaan.
Minun ukkini on ollut sodassa. Ukilla oli onnea koska hän ei saanut vammoja. Syömme aina itsenäisyyspäivä aterian mummon ja ukin kanssa. Ruokapöydässä juttelemme yleensä sodan ajasta ja tietysti Suomen itsenäistymisestä.
Ennen iltajuhlaa, lähden pyöräilemään. Illalla katson telkkarista itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Yleensä vanhempani laittavat itsensä kuntoon silloin.
Julkaisemme tällä viikolla, itsenäisyyspäivän alla, Saaren koulun oppilaiden kirjoituksia itsenäisyydestä.
Itsenäisyyspäivä
Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä. Sitä vietetään kuudes päivä joulukuuta. Minulle Suomen itsenäisyyspäivä ei paljoa merkitse. Itsenäisyyspäivänä meillä ei mennä minnekään vaan pysytään koko päivä kotona ja nautitaan rauhasta. Silloin kukaan ei mölyä, vaan kaikki ovat hiljaisia itsenäisyyspäivän kunniaksi.
Kaikki naapurit joilla on lipputanko laittavat suomen lipun salkoon, koska on itsenäisyyspäivä. Mutta aika monena itsenäisyyspäivänä minä olen ampunut ilmakolla koska ei ole paljoa tekemistä.
Itsenäisyyspäivänä meillä on aina ainakin 6-10 kynttilää. Silloin me laitamme myös jouluiset verhot.
Meillä ei tehdä paljoa mitään itsenäisyyspäivänä. Minun isovanhemmat olivat siihen aikaan sodassa. Meillä on yleensä itsenäisyyspäivänä hiljaista ja samoin myös naapureilla. Minun vanhemmat katsovat Itsenäisyyspäivän vastaanottoa televisiosta. He katsovat kun vieraat tulevat sisään ja kättelevät.
Me syömme itsenäisyyspäivänä ihan tavallista ruokaa. Minun ukolle ja mummolle itsenäisyyspäivä on tärkeä päivä, koska he muistelevat sinä päivänä sodassa olleita sukulaisia.
Akseli Muhonen, 4. lk
—–
Suomen itsenäisyyspäivä
Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä. Minun mielestäni itsenäisyyspäivä on ihan kiva, mutta jos kotona ei ole mitään tekemistä, äiti soittaa talille jos voisin vaikka mennä sinne tekemään hevosten kanssa jotain. Me saatamme paistaa jotain herkullista. Joskus ehkä mummo tai ukki tulee kylään. Myös serkut, kummit, enot ja tädit saattavat tulla.
Me juhlimme yleensä itsenäisyyspäivää kotona tai käymme hautausmaalla, koska annamme muille rauhaa ja menemme hautausmaalle koska kunnioitamme sodassa kaatuneita ja kuolleita läheisiämme. Viemme hautausmaalle kukkia ja kynttilöitä.
Suomen itsenäisyyspäivää vietetään kuudes joulukuuta 1917 tapahtuneen itsenäistymisen kunniaksi. Suomen itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin hallituksen eli Senaatin talousosaston toimesta neljäs joulukuuta, ja hyväksyttiin eduskunnassa kuudes joulukuuta äänestyspäätöksellä.
Itsenäisyyspäivänä monet vierailevat sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita. Monesti haudalle asetetaan kynttilä ja kunnan reserviläiset järjestävät sankarihautausmaalle kunniavartion.
Annika Korhonen, 4. lk
—–
Itsenäisyyspäivä
Itsenäisyyspäivänä me nostamme lipun salkoon, koska vietetään itsenäisyys päivää. Itsenäisyyspäivä tarkoittaa sitä, että Suomi on itsenäistynyt Venäjästä ja nyt siis Suomi on itsenäinen maa.
Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Suomen itsenäistyminen on hieno asia. Itsenäisyys päivänä lippu nostetaan salkoon itsenäisen Suomen kunniaksi. Minun mielestäni itsenäisyyspäivä on hieno asia. Suomen sota oli kova, mutta lopulta Suomi voitti ja siksi Suomesta tuli itsenäinen maa.
Itsenäisyyspäivänä valmistamme hyvää ruokaa. Sitten me juhlimme itsenäisyyspäivää yhdessä. Itsenäisyys päivänä mummo ja ukki tulevat meille yleensä.
Uukuniemen martat viettivät pikkujoulua puuron ja joululaulujen sekä seurustelun merkeissä Pitäjäntuvalla, joka kynttilöiden ja kuusen somistamana oli todella jouluisen tuntuinen ja tunnelmainen juhlapaikka.
Uukuniemen Marttojen pikkujoulut pitäjäntuvalla. (Kuva: Anne Uppman)Uukuniemen Marttojen pikkujoulut Pitäjäntuvalla. (Kuva: Anne Uppman)Uukuniemen Marttojen pikkujoulut Pitäjäntuvalla. (Kuva: Anne Uppman)Uukuniemen Marttojen pikkujoulut Pitäjäntuvalla. (Kuva: Anne Uppman)
Mikko Niska lähetti äitinsä suvun jäämistöstä löytyneitä sittemmin skannattuja valokuvia, jotka toivoi julkaistavaksi tunnistusta varten. Samoja kuvia on jo julkaistu facebookissa suljetuissa ryhmissä “Uukuniemi – Uukuniemeläiset suvut” sekä “Parikkalan seudun suvut”. Kaikkia kuvien henkilöitä, aikaa tai paikkaa ei kuitenkaan vielä olla saatu selville. Osaisitko Sinä auttaa?
