Tänä kesänä tulee kuluneeksi 75 vuotta jatkosodan alkamisesta. Parikkalan kunta, Tarnalan kyläyhdistys ja JR7:n perinnetoimikunta järjestävät 30.6. tapahtuman muistotilaisuuden Tarnalan koulutalolla. Järjestelyissä ovat mukana myös paikallisten reserviläisten, veteraanijärjestöjen ja Lions-klubin edustajat.

Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimiva Pekka Paakkinen kertoo, että tilaisuuden pitopaikaksi Tarnala sopii erityisen hyvin, sillä sodan alkutapahtumat koskettivat kylää varsin merkittävällä tavalla. Hyökkäyskäskyn 2. divisioonan komentaja eversti Aarne Blick antoi joukoille Tarnalan tienristissä 30.6. 1941. Siitä alkoivat jatkosodan alun raskaimmat, toista kuukautta kestäneet taistelut, joiden perusteella JR7 sai Tyrjän Rykmentin nimen ja tuli tunnetuksi yhtenä jatkosodan maineikkaimmista joukko-osastoista komentajinaan Armas Kemppi ja Adolf Ehrnrooth. Tarnalan ja naapurikylien alueelle oli sodan alussa majoitettuna Tyrjän valtaukseen osallistuneiden JR7:n, JR28:n ja JR48:n sekä Erillisen Rajajääkäripataljoonan ja Kevyt osasto 6:n joukkoja. Teltanpohjia ja muita kaivantoja on vieläkin runsaasti nähtävillä alueen metsissä.

Ennen sodan alkua alueen kylät oli evakuoitu vähintään Savonlinnan tasalle, osa kauemmaksikin vesistölinjojen taakse. Varsinaisten sotatoimien kohteeksi Tarnala ei muuten joutunut, mutta sodan alussa kylää pommitettiin. Talvisodassa luovutetulle alueelle jääneeltä Uukuniemen Mensuvaaran lentokentältä käsin viholliskoneet tekivät yllätysvierailuita ja aiheuttivat mm. Tarnalan meijerin palamisen. Pommitusten jälkiä näkyy vieläkin maastossa, vaikka suurin osa pommikuopista on täytetty.
Jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma alkaa klo 12 kenttähartaudella. Evl Ilmari Hakala esitelmöi jatkosodan syistä, Tyrjän taisteluista ja Lahdenpohjan valtauksesta. Ratsuväen perinnesoittokunta vastaa musiikista ja kenttälounaan tarjoavat Rajasotilaskotisisaret Parikkalasta. Paikalla on nähtävänä JR7:n aseistusta ja muuta Tyrjän taisteluun liittyvää aineistoa.

Eero Kankkusen viiden vuoden sotareissu
Parikkalan ja Uukuniemen väliseltä alueelta jatkosotaan lähteneissä joukoissa taistellut Eero Kankkunen kuuluu siihen veteraanipolveen, jonka sotareissu kesti lähes yhtäjaksoisesti viisi vuotta. Talvisotaan hän lähti 1939 Huuhanmäen kautta ja kotiuttaminen koitti vasta vuoden 1941 maaliskuussa. Siviilissä olo jäi luitenkin lyhytaikaiseksi, sillä jo kesäkuussa -41 tuli kutsu takaisin aseisiin. Jatkosodan syttyessä Eero Kankkunen oli vielä 3./HTK:ssa. Henkilötäydennyskeskuksesta hän siirtyi heinäkuussa Ristilahden kautta hyökänneen JR28:n riveihin ja syksyllä JR7:ään. Raskaiden sotavuosien jälkeen koitti siviili vasta marraskuussa 1944.
Jatkosodan alun tunnelmista Eero Kankkusen mieleen jäi kapteeni, joka uhosi että nyt perustetaankin sellainen porukka joka menee sinne mihin muut ei mene. Kenttäkeittiötkään eivät kerkeä perästä kun mennään, joten pitää ottaa muonat mukaan. Kun kapteeni kysyi vapaaehtoisia, kukaan ei ilmoittautunut halukkaaksi ja seurauksena oli miesten juoksuttamista täyspakkaukset selässä. Ryhmänjohtajana toimineen Eero Kankkusen mielestä tällainen omien höykkyyttäminen oli sopimatonta upseerille. Liika uho kostautuikin myöhemmin, kun kapteeni pistoolilla bunkkerin aukkoon ampuessaan kaatui sieltä tulleeseen konekiväärin luotisuihkuun.
Eero Kankkunen ei selvinnyt sotareissuistaan ehjin nahoin. Ensimmäisen kerran hän haavoittui talvisodassa, kun luoti osui oikeaan olkavarteen. Jatkosota toi vielä pari haavoittumista lisää ja sirpaleita kehoon. Viimeinen ja vakavin sattui Vuosalmella kesän -44 suurhyökkäystä torjuttaessa. Hänen osaltaan sotiminen päättyi panssarikauhu kainalossa tankkeja torjumaan mennessä, kun lähelle tuli kranaatti. Sirpaleet osuivat vasempaan reiteen ja myös oikeaan käteen. Henki kuitenkin säilyi vaikka niissä taisteluissa meni heidän joukoistaan yli sata miestä ja komppanianpäällikkö.
Eero Kankkunen oppi kovien kokemusten kautta mitä sota on ja pitää sitä kaikkein hirveimpänä asiana maailmassa. Hän kuvailee millainen sanoinkuvaamaton hätä ja pelko ihmisellä on, kun joutuu ammutuksi. Mutta jotenkin pelko hävisi kun oman konepistoolin ääni kuului ja sitten tuli sellainen tappamisen vimma, himuinen motto mikä taistelussa on, hän kertoo vakavana.

Sodan jälkeen Eero Kankkunen asui kymmenen vuotta perheen kanssa Puumalassa, mutta sitten kotiseutu veti puoleensa. Kesälahdella hän piti puuseppäverstasta 15 vuotta ja sitten oli Kansan Raamattuseuralla Oronmyllyn rakennuksia rakentamassa. Viimeiset kymmenkunta vuotta ennen eläkkeelle siirtymistä hän työskenteli Uukuniemen Virkistyskeskuksen johtajana.

Heimo Paakkinen

Jatkosodan alkamisen 75-vuotismuistotapahtuma
Paikka: Tarnalan koulu, Niukkalantie 496, Parikkala
Aika: torstai 30.6. 2016 klo 12.00-16.00

Ohjelmassa mm.

Kenttähartaus
Parikkalan kunnan tervehdys
Alueen evakuointi ennen sotaa
Evl Ilmari Hakalan esitelmä:
”Sodan syyt, Tyrjän taistelu ja Lahdenpohjan valtaus”
Eversti Blickin hyökkäyskäsky
Maksuton kenttälounas
Lausuntaa: ”Kuoleman juoksu” (Matti Kuusi)
Seppelpartion lähettäminen

TERVETULOA!