Kategoriat
Arkistot

Kuntavaaliehdokas esittäytyy: Pekka Koiso-Kanttila

 

Uukuniemen Seudun Sanomat julkaisee 25.3. mennessä tekstinsä jättäneiden kuntavaaliehdokkaiden esittelyt. Ensimmäisenä Sitoutumattomien ehdokas Pekka Koiso-Kanttila.

 

KUKA KUTSUI KOISO-KANTTILAN?

Hei lukijat kunnan pohjoispäässä,

Pekka Koiso-Kanttila, 69, eläkkeellä oleva taloustoimittaja, kunnanvaltuutettu ja Eksoten valtuuston jäsen.

Perheellinen, vaimo Maija työskentelee lastenlääkärinä SLN keskussairaalassa, tytär Anna-Maaria aloittanut äskettäin Kouvolassa toimintaterapeuttina.

Olen työskennellyt useissa sanomalehdissä ; Tampereella (opiskelukaupunki), Kuhmoisissa, Jyväskylässä ja Savonlinnassa. Toimittajana, päätoimittaja ja taloustoimittajana. Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden maisteri.

Äänestysnumeroni on 15, toistan 15.

Olen istunut kaksi valtuustokautta Parikkalassa ja tullut niiden perusteella siihen johtopäätökseen, että yhden puolueen ylivalta Parikkalassa pitää saada muutetuksi. Haluan, että Parikkalassa kaikki valtuustoryhmät pääsevät vaikuttamaan ja päättämään asioista, yhteistyössä ja toisiaan arvostaen demokratian hengessä.

Se jälki, mitä yhden rymän mafiamainen vallankäyttö saa aikaan, on ollut nähtävissä kunnassa jo vuosia.

Uskon, että määrätietoisella muutospolitiikalla asiat korjaantuvat ja kunnastamme voi tulla päätöksenteossakin normaali kunta. En halveksi ketään valtuustotoveriani, uskon, että hekin ovat pohjimmiltaan tolkun ihmisiä. En kuitenkaan hyväksy tyyliä, johon kunnassa on vaivuttu jyräämällä asioita. Sille pitää tehdä jotain.

Minun arvoni ovat tavallisen ihmisen puolella. Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteilijä ja ymmärrän, että kaikki eivät ole läheskään tasavertaisessa asemassa nyky-Suomessa. Erityisesti tarkoitan niitä hiljaisia, tavallisia ihmisiä, joilla ei ole hyvä-veli-verkostoja apunaan tai mahdollisuutta käyttää kalliita yksityisiä terveydenhoitopalveluita.

Uskon, että yhteiskunnan omistuksessa moni kansalaispalvelu on edullisempaa ja kontrolloidumpaa. Inhoan sitä, että jotkut firmat vievät voittovarojaan veroparatiiseihin. Se ei ole minun mielestäni oikein.

Vaalien teemoina minulla on ennen kaikkea työpaikkojen saaminen. Uuden valtuuston on istuttava heti aluksi saman pöydän ympärille ja päätettävä mitä tälle asialle voidaan tehdä. Politikointi on unohdettava eikä kukaan saa poistua huoneesta ennen kuin 2-3 hyvää toimenpide-ehdotusta on saatu sorvatuksi. Kuntamme tarvitsee modernia, osaavaa, kilpailukykyistä yritystoimintaa. Kunnan pitää ojentaa vahva kätensä auttamaan näiden yritysten löytämistä tai syntymistä. Onnenonkijayrityksiä en tänne huolisi, en vesitehtaita enkä muitakaan. Valitettavasti nimenomaan niitä on tyrkyllä kaiken aikaa.

Toinen isoista teemoistani koskee terveydenhoidon turvaamista omalla pikkakunnalla. Olen käyttänyt nyt päättymässä olevassa valtuustossa kuten myös Eksoten valtuustossa asiasta runsaasti puheenvuoroja. Kuntamme valtuuston tahtotila näiden asioiden suhteen on ollut lepsu, tahdoton ja alistunut. Se ei saa jatkua. Eksoten kova linja on saatava murretuksi; syrjäalueita ei saa köyhdyttää kasvatettaessa maakunnan eteläisen pääkaupungin ylenpalttista palvelutarjontaa. Koko maakunta on pidettävä elävänä.

Olen pyrkinyt olemaan johdonmukainen toiminnassani ja näissä teemoissa, joita haluan tuoda esiin. En tiedä, onko joku muu ollut sinnikkäämpi? Kuntalaisten edessä, niin uskon minulla ei ole hävettävää.

Jos saan näissä vaaleissa  äänestäjiltä kyllin selkeän tuen ehdokkuudelleni, lupaan jatkaa karua politiikkaani ja mennä niihinkin saleihin, minne minua ei ole pyydetty.

Teidän;

Pekka Koiso-Kanttila

Numeroni vielä, 15

IMG_8912

K.L.


Pääkaupunkiseudulta Uukuniemelle -pysyvästi.

Väki vähenee maaseudulla ja muuttoliikenne kaupunkeihin tai esikaupunkialueille käy vilkkaana. Vai onko näin? Onneksi löytyy myös poikkeuksia, tämän ovat todistaneet Helena ja Risto Remes, jotka ovat virallisesti uukuniemeläistyneet maaliskuun 10. päivä. Mutta mikä sai espoolaispariskunnan ostamaan asunnon juuri Uukuniemeltä? Tähän kysymykseen Remekset ovat saaneet vastata jo useasti.

– Asunnon ostimme itse asiassa jo helmikuussa 2015. Nyt eläkkeelle siirryttyäni oli mahdollisuus muuttaa tänne pysyvästi, kertoo Risto. Remes on paljasjalkainen helsinkiläinen ja vaimo Helena puolestaan on kotoisin Rääkkylästä. – Muutin tosin jo 15 -vuotiaana synnyinseudulta pois, joten tunnen pääkaupunkialueen paljon paremmin, Helena naurahtaa. -Ensimmäisen kerran vierailimme Uukuniemellä vuonna 2002 sukujuhlissa. Ajoimme Kirkonkylälle, emmekä edes tajunneet Niukkalan “taajamaa”, hän hymähtää.   -Samalla reissulla kävimme myös ensimmäistä kertaa tanssimassa Nuorisoseurantalolla, jatkaa Helena. Tanssiharrastus onkin pariskunnan intohimo ja lavatansseissa kierrellään sekä kesällä että talvella. -Aiemmin reissasimme lomien aikana asuntoautolla ja nämä lähialueen lavat ovat tuttuja jo vuosien takaa, kertoo Risto.

Päätös muuttaa paikkakunnalle, josta ei entuudestaan tunne ketään, on todella rohkea. Siihen ei monikaan pystyisi. – Mieli on halajanut maaseudulle jo pidemmän aikaa. Ensin katselimme asuntoja muun muassa Kesälahdelta. Kriteerinä oli oikeastaan vain se, että oma sauna on oltava. Lopulta Risto huomasi ilmoituksen Niukkalassa sijaitsevasta rivitalokolmiosta, jossa saunan lisäksi oli oma takka ja leivinuuni. Lähdimme heti asuntoa katsomaan, Helena kertoo. Pientä remonttia Remekset ovat asunnossa tehneet ja leivinuunikin on muurattu uudelleen. -Täällä asuminen on kuitenkin huomattavasti edullisempaa kuin pääkaupunkiseudulla, jossa vuokrahinnatkin ovat pilvissä. Lisäksi on rauhaa, puhdasta luontoa ja mukavia ihmisiä. Voisiko sitä enää paremmin eläkepäiviä viettää, molemmat Remekset toteavat.

– Kaupungissa ihmiset ovat todella stressaantuneita. Ei siellä kukaan tervehdi tai tule juttelemaan, sanoo Risto. -Täällä sen sijaan vierähtää kauppareissullakin helposti tunti kun kuulumisia vaihdetaan yhden jos toisen kanssa, Helena jatkaa. Ja kauppamatkaa tosiaan on vain se muutama sata metriä. Entä kuinka pariskunta on sopeutunut paikkakunnan palvelujen rajallisuuteen? -Minusta täällä on kaikki mitä tarvitaan. On kauppa sekä pankki, ja pankilla lääkekaappi, josta saa tarvittaessa vaikka Buranaa. Jos jostain sellaisesta on puute mitä täältä ei saa, piipahdamme Kesälahdella, Helena sanoo. Tanssimassa käymme kerran viikossa Pajarinhovissa. Kesällä taas tanssimme lähes joka ilta, milloin Rajavaaran lavalla, Kisapirtillä tai Joensuun lavoilla tansseja vain on, hän jatkaa. On ilmiselvää, että Tanssii Tähtien kanssa -ohjelmaa seurataan Remesten olohuoneessa tiiviisti joka sunnuntai. – On kyllä uskomatonta kuinka siellä kilpailijat omaksuvat niin nopeasti oikeat askelkuviot. Opetus on varmasti todella intensiivistä, Helena sanoo. – Itsekin olemme useita tanssikursseja käyneet esimerkiksi Joensuussa. Ensi syksynä alkaa yksi kurssi myös Parikkalassa, Helena kertoo. Myös pariskunnan muut harrastukset ovat liikunnallisia ja ulkoilupainotteisia. – Täällä on lähellä paljon metsäpolkuja, joita kiertelemme. Lisäksi meillä on vene tuossa Pyhäjärven rannassa jolla kesällä käymme kalastamassa, kertoo Risto. Viime kesänä saaliiksi saatiin hirmuinen järvitaimen, siinä oli paikallisillekin kalamiehille ihmeteltävää, hän naurahtaa.

Vielä Remekset eivät ole varsinaisen muuton jälkeen Espoossa vierailleet. Aikuiset lapset asuvat tällä hetkellä Espoossa ja Orivedellä. -Viimeistään toukokuussa lähdemme katsomaan toisen pojan uutta kotia Lohjalle, jonne hän on muuttamassa, Helena sanoo. -Mutta me emme täältä muuta enää minnekään, Remekset toteavat lopuksi kuin yhdestä suusta.

Remekset
Helena ja Risto Remes ovat kotiutuneet hyvin Uukuniemelle.

 

K.L.


Kuntavaaliehdokkailla tilaisuus esittäytyä Uukuniemen Seudun Sanomissa

 

Nyt kaikilla Parikkalan kuntavaaliehdokkailla on mahdollisuus esittäytyä Uukuniemen Seudun Sanomien kautta. Ehdokkaat voivat halutessaan laatia n. 200 sanan mittaisen esittelytekstin, ja lähettää sen kuvan kera 25.3. mennessä osoitteeseen aineisto@uukuniemi.info.94-237-113-200.hostaan.fi. Lähetetyt esittelyt julkaistaan 28.3. mennessä. Esittelyissä olisi suotavaa tuoda esille ainakin seuraavat asiat:

  1. Ehdokkaan nimi, puolue ja äänestysnumero?
  2. Ammatti/toimenkuva/työhistoria?
  3. Mikä sai sinut asettumaan ehdolle?
  4. Mitkä ovat arvosi ja vaaliteemasi?
  5. Mitkä ovat lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteesi?
  6. Miksi lukijoiden tulisi äänestää juuri sinua?

 

CsWdxa-äänitorni

 

 

 

 

 

Ennakkoäänestyksen 29.3.-4.4.2017 äänestyspaikat:

Harjulinna

Käyntiosoite: Harjukuja 6

Avoinna: arkisin kello 9–17 ja viikonloppuisin kello 10–14

Saaren kirjasto

Käyntiosoite: Koulutie 6

Avoinna: arkisin kello 9–17

 

Vaalipäivän 9.4.2017  äänestyspaikat, avoinna kello 9–20:

Harjulinna

Käyntiosoite: Harjukuja 6

Nuorisoseurantalo Kisapirtti

Käyntiosoite: Melkoniementie 139

Saaren kirjasto

Käyntiosoite: Koulutie 6

Uukuniemen kirjasto

Käyntiosoite: Uukuniementie 1

 

K.L.


Life78 Leningradin oblastin TV-ryhmä vieraili Uukuniemellä Koivikon torpalla ja Akkakallion tsasounalla

(Kuva: Daniel Hänninen)
(Kuva: Daniel Hänninen)

Lauantaina 14.1.2017 Life78 TV:n kuvausryhmä Pietarista kävi tekemässä reportaasin Andreas Hännisestä ja hänen rakentamastaan tsasounasta. Toimittaja Renat Khuramshin, kuvaaja Andrej Gusev ja avustajana Anton Valvev vierailivat Uukuniemellä. Tulkkina toimi Andreas Hännisen nuorin poika Daniel Hänninen.
TV-ryhmä kuvasi aiemmin vanhan kalenterin joulun tienoilla (7.1.) Uudessa Valamossa Heinävedellä. (Katso video Heinävedeltä https://www.youtube.com/watch?v=G-njjFw2JL4)
Naapurimaan toimittajat olivat erityisen kiinnostuneita Anderas Hännisen monista rakennus- ja restaurointihankkeista Venäjällä vuosina 1975-2016. Lukuisiin Hännisen hankkeisiin kuuluivat mm. Pietarin kanavien pengerrakenteet ja Loviisan ydinvoimalaitos 1970-luvulla, Kizhin ja Käkisalmen hautausmaan kirkot sekä Viipurin katedraali 1980-luvulla, Valamon ja Konevitsan luostarit sekä Eremitaasi ja Pietari-Paavalin linnoitus Pietarissa, A.Aallon kirjasto Viipurissa, Pietari-Paavalin kirkko ja pr. Eliaan kirkko 1990-luvulla sekä pienempiä konsultaatioita 2000-luvulla. Myös kohteet Suomessa ja esim. Kreetalla ja Athoksella kiinnostivat.
Erityisen kinnostuneita toimittajat olivat Hännisen elämäntavan muutoksesta hänen hakeutuessa 1990-luvun lopulla Uukuniemen kunnanjohtaja toimineen Satu Procopén avustajaksi konsultoimaan lähilueyhteyksissä Uukuniemeltä Venäjälle ja myöhemmin asukkaaksi Impi Scröderin mökkiin Uukuniemen kirkolle ja tsasounan rakentamishankkeesta Papinniemen Kirkkokalliolle. Tsasounan paikaksi tuli lopulta kuitenkin suullisella luvalla Hännisen naapurin omistama Akkakallio.

-Menetin oikean käteni toiminnallisesti heti hankepäätökseni jälkeen ja hanke venyi 10 vuotiseksi eli rakensin kuin Isakin kirkkoa. Pyhän Perheen nimelle ei liene maailmalla muita pyhättöjä kuin katolinen katedraali Portugalissa, jota on rakennettu jo 36 vuotta eikä valmistumisesta ole vieläkään varmaa tietoa, kertoo Hänninen.
Kuvausryhmä oli myös kiinnostunut Uukuniemen alueen historiasta ja paikallisista elinkeinoista. Hännisen vieraana ryhmä tutustui mm. Hovilan biisonitilaan ja Suurtuvan lammastilaan Niukkalassa sekä Iloisen Pässin myymälään Parikkalassa.

(Kuva: Daniel Hänninen)
(Kuva: Daniel Hänninen)

Andreas Hänninen sanoi olosuhteiden pakosta elävänsä nyt Uukuniemellä vapaa-ajan asukkaana. – Käsivammaisena en nähnyt mielekkääksi enää talvia elellä torpalla, jossa on sekä puulämmitys että kantovesi. Hankin Helsingistä keljan, josta käsin saan tavata 7 lastani ka 13 lastenlastani sekä muita minulle läheisiä ihmisiä.

Katso video vierailusta: https://www.youtube.com/watch?v=b1HMPhe1vac

TV-ryhmä toivoo pääsevänsä tsasounamme vihkimistilaisuuteen ja praasniekkaan 10.7.2017.

(Kuva: Daniel Hänninen)
(Kuva: Daniel Hänninen)

Teksti: AH/ JL

Kuvat: Daniel Hänninen


Joulunaika avattiin tunnelmallisesti Uukuniemen kirjastolla

20161201_Uukuniemen kirjaston joulunavaus

Uukuniemen Martat järjestivät tunnelmallisen joulunajan avauksen Uukuniemen kirjastolla torstaina 1.12. Jo perinteeksi muodostuneen tilaisuuden avasi Marttojen puheenjohtaja, Armi Käppi, jolle Imatran seudun ympäristötoimi myönsi aikaisemmin syksyllä Vuoden vesiensuojelija -tunnustuspalkinnon hänen työstään Kirkkolammen hyväksi.

Myös kirjastonjohtaja Erkki Sirniö toivotti parikymmentä tilaisuuteen osallistunutta lämpimästi tervetulleiksi. Uukuniemen kirjaston tulevaisuus näyttää vakaalta mahdollisista uuden kirjastolain myötä tulevista muutoksista huolimatta.

Glögin ja pipareiden nautiskelun lomassa laulettiin yhdessä joululauluja. Arja Paakkinen ja Irmeli Tiainen lukivat jouluisia runoja ja Arja Paakkinen esitti myös yksinlaulua. Tilaisuudessa kuultiin kattavasti myös keramiikkataiteilija Rut Brykin vaiheista Leena Tiaisen esitelmöimänä.

 

kirjaston-joulunavaus2   kirjaston-joulunavaus3

Armi Käppi ja kirjastonjohtaja Erkki Sirniö pitivät avauspuheenvuoron Uukuniemen kirjaston joulunavauksessa

 

20161201_170113

Yhteislaulu raikui pienessä kirjastossa


Talvisota alkoi 77 vuotta sitten. Kerttu Tuulos muistelee evakkoon lähtöä sodan päätyttyä.

SA-Kuva. Evakuointia  Tyrjä-Parikkala.
SA-Kuva. Evakuointia Tyrjä-Parikkala.

Talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940. Saman päivän iltana klo 22 tuli naapurin poika sanomaan, että nyt on lähdettävä kahden tunnin kuluessa. Tietysti siinä häkeltyi ensin; voi hyvä luoja, miten nyt käy! Ei oikein tiennyt mitä ottaa mukaan.

Isä lähti viemään hevosella yli 20 km:n päässä olevalle Uukuniemen asemalle. Oli niin kova pakkanen että piti käydä välillä lämmittelemässä taloissa, joista vain valoja nähtiin.

Sinne jäi kermaämpäri hellan nurkkaan. Piti tehdä siitä voita seuraavana aamuna vaan ei ehtinyt. Säkkiin vain paljon leipää ja hienosokeripussi.

Isä palasi teurastamaan osan eläimistä, ajamaan osan yhteisiin kokoamispaikkoihin ja järjestämään tulevaisuuttamme. Minun tehtäväni oli huolehtia itseni ja sisarukseni tulevaan evakkopaikkaamme. Olin täyttänyt lokakuussa 17 vuotta. Toiset kotona olevat sisarukset olivat Riitta 5 v, Heikki 10 v, Veikko 12 v ja Viljo 15 v.

Äiti kuoli elokuussa 1939. Hän sanoi: Pitäkää raamatut mukananne, sillä tältä paikalta ne kaikki hävitetään. Nämä sanat ne tulivat toistuvasti mieleen ja pelko toimeentulosta tulevaisuudessa ja huoli sisaruksista; näistä mukana olevista ja veljistä rintamalla. Milloin heidät näkee?

Vaikka oli nuori, niin unohtumattomasti otti sydämestä, kun katsoin taakseni kotia viimeisen kerran ja sama suru palasi vielä monessa tulevassa tilanteessa.

Kiirastorstaina olimme olleet viikon Uukuniemellä eräässä talossa uuden rajan pinnassa. Sanoin talon emännälle, että en voi ostaa leipää, raha loppui. Emäntä antoi puolikkaan leivän.

Pitkäperjantaina poliisit tulivat sanomaan, että saamme lähteä Simoon. Asemalla oli niin paljon meikäläisiä, että sisälle emme enää mahtuneet vaan saimme odottaa ulkona pakkasessa monta tuntia junaan pääsyä. Simon asemalla meille sitten sanottiin ettei sinne enää sovi ja taas odotimme pari tuntia ulkona 20 asteen pakkasessa.

Lopulta pääsimme junaan ja olimme puoliltaöin Rovaniemellä, jossa saimme odotella Hotelli Pohjanhovissa isäntää maakunnasta noutamaan meitä taloonsa. Isäntä tulikin ja vei meidät hevosreellä 20 km:n päähän Kemijoen varteen Oikaraisen kylään.

Kului kolme viikkoa, ennen kuin sain kuulla isästä ja vanhemmista sisaruksista. Isä oli saanut järjestettyä meille talon Ylitorniosta, johon lopulta asetuimme evakkoon.

Isä kuoli helmikuussa 1942. Tilasimme rautatievaunun päästäksemme takaisin Karjalaan. Kesti kolem viikkoa ennenkuin saimme vaunun ja pääsimme hautaamaan isän kotipitäjään äidin viereen.

Seurasi kaksi vuotta kovaa työtä ja taas lähtö, se viimeinen, syyskuussa 1944. Kesken jäivät puintityöt. Hirvittävän pahalta tuntui taas jättää koti ja kaikki, vaikka sitä jo osattiinkin odottaa.

Velipojat Veikko ja Heikki ajoivat hevosta, jonka kärryssä oli viljasäkkejä. Minä ajoin 30-vuotiasta ruunaa, jonka kärryssä oli vähän evästä, vaatteita, sian porsas ja lehmä perässä kiinni. Nuorin sisko, Riitta, istui kuorman päällä ja sanoi toistamiseen: “Mennään tuohon taloon”.

Oli kylmä tulli ja vettä satoi lokakuun lopulla, kun ajoimme Närpiön asemalta Yttermarkiin illan pimeydessä. Pitkä oli matka ja kauan kesti, ennen kuin sain avata vieraan oven kotioven sulkemisen jälkeen. Monesti menivät kädet silmille; Hyvä Jumala, miksi näin?

Aika on hyvä parantaja, mutta Karjalan Koti ei silti unohdu. Kaikkihan lapsuuskotinsa muistata.

Kerttu Tuulos

 


Uukunemen Marttojen kesäkuulumiset ja suunnitelmat syksylle 2016

img_2908Uukuniemen Martat ovat ahkeroineet tänäkin kesänä monessa tilaisuudessa kahvituksen järjestäjinä. Erikoisen suuri voimainponnistus oli Uukuniemi- juhla, varsinkin kun otetaan huomioon, että yhdistyksen jäsenet alkavat olla jo iäkkäitä. Onneksi mukana oli muitakin talkoolaisia. Marttojen kirkkopyhä kahvitarjoiluineen järjestettiin heinäkuussa ja kuun lopussa juhlittiin Martan päivänä neljän marttajäsenen yhteisiä syntymäpäiviä Kirkkolammen rannalla. Kaikki olivat täyttäneett pyöreitä vuosia kuluvana vuonna, ja vuosiakin oli jokaisella saman verran. Päivänsankarit kuuntelivat kukkaseppeleet päässään heidän kunniakseen järjestettyä yllätysohjelmaa kauniissa kesäisessä luonnossa, eikä pari ampiaisen pistoakaan häirinnyt tunnelmaa. Hiukan kyllä häiritsi ampiaisten pyrkiminen nauttimaan yhteistä mansikkakakkua.

Syystoiminta alkoi retkellä Punkaharju Hotelliin. Retkeläisiä olikin suuri joukko, peräti kaksikymmentä viisi osallistujaa, miehiäkin oli saatu mukaan. Ruokailimme ja tutustuimme samalla uusittuun entiseen Valtionhotelliin,nykyisin siis Hotelli Punkaharjuun. Ruoka oli hyvää, ja teema Luonto lautasella näkyi todellakin annoksissa. Oli sieniä ja lähellä kasvatettuja vihanneksia,kuusenkerkkäsiirappia, salaattien maut olivat raikkaita.Pääruoan sai valita kolmesta vaihtoehdosta. Ammattitaitoiset ja ystävälliset tarjoilijat pitivät huolen, että kaikki sujui hyvin.

img_3027Hotellinjohtaja Saimi Hoyer ei päässyt lupauksestaan huolimatta paikalle, mutta hänen tilalleen tullut Tero Vänttinen osasi kyllä asiansa. Hän kertoi hotellin historiaa ja sanoi sen olevan Suomen vanhin käytössä oleva hotelli. Sen historia alkoi tavallaan siitä kun vuonna 1845 keisari Nikolai I määräräsi harjulle rakennettavaksi metsänvartijan talon matkailuhuoneineen. Oli myös mielenkiintoista kuulla ryhmäämme kuuluneen martan Raija Tiaisen muistelua noin viisikymmenluvun alkuvuosilta, jolloin hän oli töissä tässä samassa hotellissa. Hän kertoi miten saatiin ruoat pidettyä kylmänä kun ei ollut jääkaappeja ja pakastimia. Kellarin yksi seinä peitettiinn läheisestä järvestä otetuilla jäälohkareilla ja sen eteen lattialle laitettiin samanlaiset lohkareet ja päälle sahanpurua. Hotellin kummitustarinatkin olivat molemmille tuttuja.

Tero Vänttinen kertoi, että kesällä jokaisena päivänä ruokailijoita oli noin kaksisataa viisikymmentä, paikkoja piti lisätä ulkoterassille asti, mutta kaikki kyllä mahtuivat ruokailemaan. Meillä oli mahtavat näkymät ruokailutilastamme järvelle, joka kimalteli mäntyjen välistä. Hotellissa oli seinillä myös suomalaisten nimekkäisen taiteilijoiden töitä näytteillä ja pieni puotikin avattiin halukkaille. Oli hunajaa, käsitöitä, luontokirjoja ja tietysti sieniveitset ja -kirjat olivat ilman muuta hyvin esillä myynnissä. Sieniveitset olivat todella laadukkaat ja mainioissa huopakoteloissa!

Puheenjohtaja Armi Käppi kertoili syksyn ohjelmasta alustavia tietoja.Varsinaiset marttakokoontumiset alkavat lokakuussa. Martat ovat mukana Vanhusten viikolla järjestettävässä tilaisuudessa, jossa kerrotaan hoitotahdosta ja edunvalvonnasta. Yhteinen teatteri- tai konserttiretki tehdään myös ja toivomuksia otetaan vastaan.

Tervetuloa mukaan marttatoimintaan!

Irmeli Tiainen


Vanha kuva sotainvalidien viikolta

sotainvalidien-viikko
(Kuva: Erkki Paakkinen)

Valtakunnallista sotainvalidien viikkoa vietettiin tänä syksynä viimeistä kertaa. Jatkossa viikon korvaa vuosittain 18. elokuuta vietettävä sotainvalidien päivä. Sodissa vammautuneista 96000 sotainvalidista on elossa enää noin 3000.

Sotainvalidien viikkoa vietettiin Uukuniemelläkin aikoinaan joka vuosi, mutta rivien harvetessa on perinne loppunut. Vanha kuva sotainvalidien viikon tilaisuudesta Niukkalan Rajapirtillä on vuodelta 1961. Kuvasta tunnistaa mm. Veikko Hämäläisen toisesta rivistä ja Inkeri Hämäläisen etupenkistä nuorimpien lasten kanssa. Toisessa rivissä oikealla istuu Kalle Pirhonen.

Eturissä myös Anna-Maria Leminen (oikeassa laidassa) sekä Helmi Tiittainen, Pekka Valtonen ja Veikko Tiitainen. Sivupenkillä toinen vasemmalta, Toivo Berg.

Heimo Paakkinen

 

 

 


Kunnanjohtaja Vesa Huuskonen on kesän Unikeko!


Näin mulahtaa kesän unikeko kunnanjohtaja Vesa Huuskonen Pyhäjärveen.
Näin mulahtaa kesän Unikeko kunnanjohtaja Vesa Huuskonen Pyhäjärveen. Kuva: Mirja Ulmanen.

Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry, Vasukkaat, järjestivät keskiviikkona 27.7 Unikeon tapahtumapäivän Papinniemen leirintäalueella. Ilma oli kuin morsian, joten päivää vietettiin upeissa puitteissa.

Vasukkaiden vesiliikuntapäivä alkoi hauskasti kesän Unikeon paljastamisella. Ensimmäistä kertaa jaetun tittelin sai, ei enempää eikä vähempää, kuin Parikkalan oma kunnanjohtaja Vesa Huuskonen.

Uimapukuun sonnustautunut Huuskonen kannettiin Papinniemen vierasvenesatamaan isolla natisevalla hetekalla. Syvä kuorsaus loppui nopeasti, kun Huuskonen lensi komeassa kaaressa peilityyneen Pyhäjärveen. Vesi virkisti kunnanjohtajaa sen verran, että hän päätti tehdä näyttävän kroolauskierroksen noin parinkymmenen paikalle saapuneen henkilön edessä.

Päivä jatkui Uukuniemen Urheilijoiden puheenjohtaja Katri Leväsen vetämällä ulkoilmajumpalla. Tämän jälkeen vuorossa oli melonta- ja kanoottiopastusta, SUP-lautailua, vesihiihtoa ja vesirenkaan vetoa.

Vasukkaiden Juhani Saharinen ja Mirja Ulmanen kertoivat päivän ohjelmasta. Luvassa oli muun muassa melontaa, suppailua, vesihiihto yms.
Vasukkaiden Juhani Saharinen ja Mirja Ulmanen kertoivat päivän ohjelmasta. Luvassa oli muun muassa melontaa, suppailua, vesihiihtoa yms.

Virkeillä Vasukkailla ideoita riittää

Vasukkaiden aktiivijäsen Juhani Saharinen kertoo tapahtuman onnistuneen erinomaisesti.

-Mukava tapahtuma. Unikeon nimittämisestä yritetään tehdä perinne, kertoo Saharinen samalla arpoja myyden.

Vasukkaat viettävät ensi vuonna 20-vuotisjuhlia. Aktiviinen yhdistys on ollut vuosien saatossa monessa mukana. Katuvalot kirkonkylälle hanke, 90-luvun Kesäsenssit, rantakalaillat, kesäretket, osakkaana Kummunkorkea Koulussa, juhannustori, kalasataman venelaiturihanke yms. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Ensi vuonna vietettävän 20-vuotisen taipaleen kunniaksi Vasukkaat herättävät eloon aikanaan suuren suosion keränneen Kesäsenssit tapahtuman.

 

Helle toi ihmiset Papinniemen upealle hiekkarannalle.
Helle toi ihmiset Papinniemen upealle hiekkarannalle.

Kesäsenssit järjestetään heinäkuussa 2017 Kummunkorkea Koululla. Tapahtuman perinteeseen kuuluneet senssitanssit vuorostaan tanssitaan Uukuniemen omalla Tavastia klubilla eli Biisoni areenalla Juholassa.

-Vasukkaat pyrkivät tuomaan elämyksiä paikkakunnalle, tiivistää Saharinen Vasukkaiden ideologian.

Yhdistyksen toiminnassa alusta alkaen mukana olleelle Sahariselle on päivän selvää miksi Vasukkaat pysyvät yhtä vireänä ja aktiivisena kesästä toiseen keksien aina jotain uutta ja mielenkiintoista.

-Meillä on yhdistyksessä ihmisiä joilta ideointi ja tapahtumien järjestäminen onnistuu. Tämä on tosi hieno juttu. Pyrimme elävöittämään pientä Uukuniemeä, pohtii Saharinen.

Uuden perinteen luominen, kuten kesäisen Unikeon valitseminen on oiva esimerkki tästä idearikkaasta yhdistyksestä. Vasukkaiden Jarkko Valjuksen mukaan kunnanjohtajan valinnalla ensimmäiseksi unikeoksi halutaan viestiä, että Papinniemi on koko Parikkalan yhteinen asia. Paikka joka yhdistää ja tuo yhteen eri alueiden ihmisiä.

Jännityksellä jäämme odottamaan kuinka Unikeko pestinsä hoitaa ja mitä Vasukkaat keksivät tulevaisuudessa.

-TT


keko_2
Uukuniemen Urheilijoiden puheenjohtaja Katri Levänen veti ulkoilmajumppaa leirintäalueen beachvolley-kentällä.
Unikeko tuotiin paikalle vanhalla isolla hetekalla.
Unikeko tuotiin paikalle vanhalla isolla hetekalla. Kuva: Mirja Ulmanen.
unikeko_4
Näin komeasti kroolasi Unikeko Vesa Huuskonen. Kuva: Mirja Ulmanen.
unikeko_3
Unikeko kannettiin Papinniemen vierasvenelaiturille. Kuva: Mirja Ulmanen.

 

 

unikeko_5
Vesa Huuskonen Pyhäjärven pulahduksen jälkeen. Kuva: Mirja Ulmanen.

 

 


KOLUMNI: Meillä on tilaa missä tallata

Tänään 11.7. vietetään maailman väestöpäivää. Vuodesta 1989 saakka vietetyn päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta väestön kasvuun ja kehitykseen liittyvistä haasteista. Maailman väkiluku ylitti 7 miljardia vuonna 2011. YK:n väestörahasto arvioi väkiluvun nousevan vuonna 2050 jo yli 9,3 miljardiin. Syntyvyyden ohella lisääntyvään väestömäärään vaikuttaa kuolleisuuden lasku. Ihmiset elävät nykyään huomattavasti pidempään kuin aikaisemmin. Kehittyvissä maissa väestö ei kasva, mutta ikääntyy huomattavasti. Suurin osa väestökasvusta tapahtuukin kehitysmaissa ja etenkin näiden kaupungeissa. Tilaa ei kuitenkaan ole loputtomasti. Mihin ihmiset oikein mahtuisivat?

Opiskelin vuonna 2015 tammikuusta toukokuuhun Filippiinien Metro-Manilassa, joka on maailman tiheiten asuttu kaupunkialue. Siellä asuu 42,857 ihmistä neliökilometria kohden. Vertauskohteena mainittakoon vaikka Parikkala, jossa vastaava luku on 8,8 ihmistä. Uukuniemellä se on vieläkin vähemmän.

Koko Metro-Manilan alueella asukkaita on yhteensä lähes 13 miljoonaa. Väkiluku kasvaa hurjaa vauhtia. On ennustettu että vuonna 2020 suurin osa maailman megakaupungista sijaitsee Aasiassa. Metro-Manilassa asuu tuolloin todennäköisesti yli 20 miljoonaa ihmistä.

Halusin Manilassa asuessani kokea kaikki mahdollisimman hyvin paikallisten näkökulmasta. Esimerkiksi koulumatkani olisin voinut vallan hyvin tehdä hienolla ilmastoidulla taksilla, joka olisi syönyt kukkarostani muutaman euron suuntaansa. Päätin kuitenkin käyttää liikkumiseen kaupunkialueen junaa ja jeepneytä. Nopeasti tiivistettynä jeepney on Yhdysvaltojen miehistönkuljetusauto toisen maailmansodan ajalta, jonka kätevät filippiiniläiset muuttivat pikkubussiksi liikennöimään paikallisliikenteeseen.

Ruuhka-aikaan kaikki tuntui yhdeltä kaaokselta. Ihmisiä ja eri kulkuneuvoja on silmin kantamattomiin joka puolella. Juna-asemilla junien sulkeutuvat ovet erottavat ne sadat ja tuhannet ihmiset, jotka mahtuvat kyytiin ja jotka jäävät asemalle odottamaan. Junissa ollaan kuin sillit purkissa. Kaaos on kuitenkin hallittua. Kuin ihmeen kaupalla kaikki tuntuu toimivan, vaikkakin erittäin hitaasti. Kärsimätön ja kellontarkasti elävä länsimaalainen menettäisi hermonsa heti, mutta leppoisa filippiiniläinen jaksaa odottaa. Järkyttävä kuumuus ei tee asiasta yhtään helpompaa. Hiki virtaa jo pelkästään paikallaan seisten. Järki sanoo että kovin paljoa enempää ihmisiä ei voi Metro-Manilaan enää mahtua. Hallittu kaaos ei ole kohta enää hallittua.

Kun saavuin takaisin kotipaikalleni Uukuniemelle Manilassa asutun puolen vuoden jälkeen tajusin tämän valtavan kontrastin näiden kahden paikan välillä. Taloja siellä täällä harvakseltaan, ei roskan roskaa missään, autoja tiellä korkeintaan muutama tunnissa.

Muutama päivä sitten saunoin parin ystäväni kanssa. Istuimme saunan terassilla ja kuuntelimme kuinka Pyhäjärven laineet liplattivat ja käki kukkui taustalla. Ei muita ihmisiä mailla halmeilla. Kerroin tästä kontrasti Metro-Manilaan verrattuna. Pohdimme miksi nykyään kaikki haluavat muuttaa kaupunkiin ja kuinka pienet syrjäkylät kuolevat. Voisiko maahanmuutosta olla apua elvyttämään Uukuniemen kaltaiset kylät? Täällä olisi nimittäin tilaa jossa tallata.


Tuomas Tiainen
Tuomas Tiainen

Kirjoittaja on Uukuniemen Seudun Sanomien kesätoimittaja,
joka viihtyy paljon maailmalla, mutta palaa aina rakkaalle
kotiseudulleen Uukuniemelle.