Papinniemen leirintäalueen perinteinen juhannuskokkotapahtuma sai väen perjantai-iltana liikkeelle viileästä säästä huolimatta. Kokkosaareen jo kevättalvella pystytetty roihu sytytettiin klo. 20, ja ihmismassa oli levittäytynyt sitä ihailemaan sekä rannalle että vesille. Vaikka tuuli puhalsikin järvellä napakasti, oli veneitä saapunut paikalle kymmenittäin. Myös ravintolarakennuksen ympärillä kävi kuhina jo alkuillasta. Illan esiintyjinä nähtiin ensin Pakokeino -yhtye, joka aloitti osuutensa noin klo. 21. Pääesiintyjä Harri Marstio puolestaan asteli estradille loppuillasta. Juhannuksen vietto jatkui vielä lauantaina Bablon tahdittamana.
Kokon jälkeen alkoi jonoa syntyä päärakennuksen tiskille.Kiireestää huolimatta aina on aikaa yhdelle kuvalle! Papinniemessä kesän työskentelevä Tuomas Tiainen.
Uukuniemen Ukko Juhonsalolta kotoisien oleva, juuri ylioppilaaksi kirjoittanut, Tomi Karhinen allekirjoitti reilu viikko sitten 26.5 Porissa pelaajasopimuksen Porin Ässien kanssa. Organisaatio tunnetaan Liigassa pelaavasta, vuonna 2013 Suomen mestaruuden voittaneesta jääkiekkojoukkueestaan. Uukuniemen kiekkokaukalon kovatasoisten pipolätkäpelien kasvatti Karhinen ei kuitenkaan siirry pelaamaan Ässiin jääkiekkoa, vaan sopimus liittyy alati kasvussa olevaan elektronisen urheiluun eli tietokone- ja konsolipelien kilpapelaamiseen.
Uukuniemeläinen kilpapelaaja Tomi Karhinen edustaa nykyään Porin Ässiä. Hän on myös kevään uusia ylioppilaita.
Suuret urheiluseurat maailmanlaajuisesti ovat huomanneet kilpapelaamisen suosion räjähdysmäisen kasvun ja näin ollen päättäneet perustaa eri peleihin omia joukkueita. Kilpapelijoukkueet löytyvät muun muassa sellaisilta seuroilta kuin Paris Saint German, FC Schalke04 ja Philadelphia 76ers. Suomessa tätä buumia ovat seuranneet Helsingin IFK ja Seinäjoen jalkapallokerho. Nyt viimeisimpänä joukkoon liittyi myös Porin Ässät. Ässien Liigajoukkueen taustayhtiö HC Ässät Oyj lähtee kovaan kilpailuun mukaan Blizzard peliyhtiön Overwatch hittipelissä. Se rekrytoi organisaatioonsa Karhisen kuusihenkisen REAKT-joukkueen, joka Ässiin liittymisen myötä tunnetaan nyt Aces nimellä. Joukkueessa pelaavat “TheDesolator” Karhisen lisäksi Timo “Ashieli” Korkeakoski, Chris-Daniell “KarvaRausku” Räisä, Timi “MrHamster” Sillman (kapteeni), Roope “Ronski” Somero sekä Timo “Tipi” Virkkunen. Acesin valmentajana ja managerina toimii Kalle Laukkanen.
Overwatch on ensimmäisen persoonan ammuskelupeli, jossa tiimityöskentely on erittäin suuressa roolissa. Peliä pelataan kuusi vastaan kuusi muodossa ja jokaisella on pelaajalla on pelissä oma tehtävänsä. Overwatch julkaistiin toukokuussa 2016.
Tomin haaveena kilpapelaamisen ammattilaisuus
Uukuniemen punttisalilta kuuluu pauketta. 19-vuotias Tomi on tullut salille nostelemaan painoja ennen illan kolmetuntista treenisessiota joukkueensa Acesin kanssa Overwatch tietokonepelin parissa.
-Tämä on hyvä keino purkaa stressiä ja päästellä ylimääräisiä höyryjä pois. Peli kulkee sitten paremmin, kertoo Tomi samalla penkkipunneruspaikalla puhkuen.
Kova kuntosalitreeni on hyvää vastapainoa tiukkaa keskittymistä vaativalle kilpapelaamiselle. Tomi kertoo, että kuntosali on oiva paikka stressin lieventämiseen.
Parhaillaan Tomin joukkue treenaa Oulussa 9. kesäkuuta käytävään SM-kisojen ensimmäiseen osakilpailuun. Vectorama nimisessä tapahtumassa Overwatch pelin voitttajajoukkueelle on luvassa paikka myöhemmin syksyllä pelattavaan SM-finaaliin. Vectromassa toiseksi tullut voittaa 1000 euroa ja kolmanneksi 500 euroa.
-SM-finaali on tavoitteena. Se on jo itsessään arvokkaampi kuin nuo loput rahapalkinnot.
Tomi on pelannut Overwatch peliä sen toukokuun 2016 julkaisusta lähtien. Nykyiseen joukkueeseensa hän liittyi puoli vuotta sitten joulukuussa. Joukkue oli muutosten kourissa ja Tomi päätti kysyä mahdollisuutta liittyä mukaan.
-Pelasin aluksi muutaman harjoituspelin joissa piti antaa näyttöjä pelitaidoista ja kommunikaatiokyvyistä. Tässä sitä nyt ollaan, hymyilee Tomi.
Aces harjoittelee viikossa vähintään kolmena päivänä, kolme tuntia kerrallaan. Toistaiseksi pelaaminen tapahtuu työn, opiskelujen ja muun elämän ehdoilla. Turnauksissa pärjääminen kerryttää niin joukkueen kuin myös omaakin kassaa. Sponsoreita Aces on paraikaa haalimassa.
Tomilla on päättäväinen katse kohti tulevaisuutta. Tavoitteena on pelata joku päivä ammatikseen.
Kevään ylioppilas Tomi haki jatko-opiskelemaan Lappeenrannan ja Oulun teknillisiin yliopistoihin, mutta haaveissa siintää kuitenkin kilpapelaamisen ammattilaisuus. Haave ei ole missään nimessä tuulesta temmattu, sillä ammatikseen suomalaisista eri pelien kilpapelaajista pelaa tälläkin hetkellä kymmenkunta. Turnausten voittosummat pyörivät sadoissa tuhansissa euroissa, joiden päälle suurimpien joukkueiden pelaajat saavat myös palkkaa. Overwatch on suhteessa muihin peleihin vielä varsin uusi, mutta todella kovassa nosteessa.
-Olisihan se hienoa pelata joku päivä ammatikseen. Mennään päivä kerrallaan ja tehdään kehittymisen eteen kovasti töitä. Katsotaan sitten mihin rahkeet riittää, pohtii Tomi.
Kilpapelaaminen hurjassa kasvussa
Elektronisen urheilun tuotto kasvaa tänä vuonna lähes 700 miljoonaan euroon. On ennustettu että vuoteen 2020 mennessä se nousee jopa 1,5 miljardiin euroon. Kasvu on todella hurjaa, yli 40% vuosivauhtia. Viimeistään nyt olisi epäilijöiden herättävä. Pelejä pelataan suurimmilla urheilustadioneilla ja pelien nettilähetyksiä seuraavat miljoonat ihmiset. Maailma muuttuu ja elektroninen urheilu on tullut jäädäkseen. Siitä onko kyseessä sitten perinteiseksi urheiluksi luokiteltava laji, voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin Suomen Puolustusvoimat näkee lajin urheiluna siinä missä muutkin lajit jääkiekosta hiihtoon. Puolustusvoimat on näyttänyt vihreää valoa kilpapelaajien mahdollisuudelle hakea suorittamaan asepalvelusta Puolustusvoimien urheilukouluun. Lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, mutta asia voi selvitä lähiaikoina. Ensimmäiset kilpapelaajat voisivat aloittaa palveluksensa urheilukoulussa mahdollisesti jo vuoden kuluttua.
Lisäksi Kainuuseen ollaan rakentamassa kilpapelaajien harjoittelukeskusta. Se tehdään yhteistyössä Kajaanin ammattikorkeakoulun, Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian ja Suomen elektronisen urheilun liiton välillä. Ydinidea on tarjota suomalaisille kilpapelaajille samat mahdollisuudet kuin mitä perinteisen urheilun harrastajille tarjotaan. Suomi tulee tässäkin asiassa hieman jälkijunassa, sillä Ruotsissa on jo kokeiltu muun muassa kilpapelaamista yhtenä lukiossa suoritettavista kursseista.
Tomilla asepalvelus on edessä tammikuussa. Hänet on määrätty Pohjois-Karjalan Rajavartioston Rajajääkärikomppaniaan Onttolaan. Puolustusvoimien Urheilukoulu ei ole kuitenkaan pois suljettu ajatus, mikäli siihen aukeasi mahdollisuus.
-Miksi ei. Olisin varmasti ensimmäisiä kilpapelaajia jotka sinne pääsisi. Suunnannäyttäjä, naurahtaa Tomi silmää vinkkaen.
Eipälijöitä riittää, mutta niistä ei pidä välittää
Tomi tiedostaa ihmisten epäluulot kilpapelaamista kohtaan, mutta ei ole niistä moksiskaan. Argumentit kilpapelaamisen puolesta tulevat nuorelta mieheltä nopeasti ja terävästi.
-Valitettavasti ihmiset yleensä sekoittavat urheilun ja liikunnan keskenään. Liikuntaa kilpapelaaminen ei ole, mutta urheilua kyllä. Elektronisessa urheilussa treenataan paljon. Silmä ja käsikoordinaatio ovat suuressa isossa osassa pelatessa. Lisäksi tiimityöskentely ja kommunikaatiokyvyt kehittyvät. Onhan shakkikin virallisesti tunnustettu urheilulaji, näpäyttää Tomi kriitikoille.
Kotona Tomi saa täyden tuen kilpapelaamiselleen. Porin reissua varten tuli vanhemmilta kuitenkin tiukat ohjeet.
-Sanoivat että pitää katsoa tarkkaan mihin sitä nimen allekirjoittaa, hymyilee Tomi.
Tomin otteita SM-kilpailujen ensimmäisessä koitoksessa Oulun Vectoramassa pystyy seuraamaan perjantaina 9. kesäkuuta www.twitch.tv sivuston kautta. Oulussa Aces kohtaa muun muassa Helsingin IFK:n.
Tuleva viikonloppu on tuhansille nuorille se kesän tärkein, kun monen vuoden uurastus viimein palkitaan valkolakilla ja ylioppilastutkintotodistuksella. Tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoitti kaiken kaikkiaan n. 27 000 lukiolaista. Ammatillisen perustutkinnon suorittaneita puolestaan on juhlittu jo tammikuusta lähtien.
Uukuniemeltä kaiken kaikkiaan viisi nuorta on saanut opintonsa tänä keväänä päätökseen. Petra Pääkkönen ja Erno Tikkinen valmistuivat ammattiin alkutalvesta, Annukka Suppola ja Tomi Karhinen juhlivat valkolakkia lauantaina. Milla Valtonen puolestaan juhlii molempia, sillä kaksoistutkinnon suorittanut nuori nainen on nyt sekä maalari että ylioppilas.
Uukuniemen Kummunkylästä kotoisin olevat Petra, Erno ja Annukka asuvat ja opiskelivat Savonlinnassa. – Kävin Savonlinnan ammatti- ja aikuisopistossa ympäristönsuunnittelun ja rakentamisen koulutusohjelman ja valmistuin sisustusalan artesaaniksi tammikuun lopussa, kertoo Petra. Savonlinna valikoitui opiskelupaikkakunnaksi sijainnin ja tuttuuden vuoksi. Myös Petran sisarukset asuvat siellä. – Ammatillinen koulutus kiehtoi, koska mielessä oli selvä suunta mitä haluaisin tehdä. Tammikuun jälkeen olen ollut osa-aikaisesti töissä Amanda B:ssä ja nyt tulevana kesänä enemmän. Toivon, että työt jatkuvat kesän jälkeenkin, jatko-opintomahdollisuudet ovat käyneet nekin mielessä. Valmistujaisjuhlia vietin lähipiirin kanssa, sanoo Petra.
Petra Pääkkönen.
Samassa oppilaitoksessa Petran kanssa opiskeli myös Erno, josta hän valmistui talonrakentajaksi muutama kuukausi sitten. -Rakennusala kiehtoi koska siinä näkee konkreettisesti oman aikaansaannoksensa, Erno kertoo alavalinnastaan. – Tällä hetkellä olen töissä Savon MA -rakennuksella. Olin siellä ollut jo aikaisemminkin ennen armeijaa, opintojen aikana, ja nyt pääsin takaisin, Erno jatkaa. – Valmistujaisia vietettiin rakennusalaa opiskelleiden kavereiden kanssa.
Myös Millalla syy pintakäsittelyalalle hakeutumiseen oli se, että maalarin työssä oman käden jälki on heti nähtävissä. Kaksoistutkinnon suorittaminen ei ole missään vaiheessa tuntunut erityisen haasteelliselta, vaan kaikki on sujunut hyvin omalla painollaan. Imatralla opintonsa suorittanut Milla on työskennellyt muun muassa Imatran K-Raudan maaliosastolla. Kesällä hän tekee maalaustöitä yrittäjänä Uukuniemen alueella yhdessä poikaystävänsä kanssa. – Kyllähän se nopeuttaa huomattavasti etenkin suuremmissa töissä, Milla sanoo.
Milla Valtonen.
Annukka kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan Lyseon lukiosta. – Valitsin lukion siksi, koska en peruskoulun jälkeen tiennyt mikä ala minua kiinnostaa. Tällä hetkellä olen kesätöissä Savonlinnan seurakunnalla, hautausmaan työntekijänä. Tulevaisuudessa toivoisin löytäväni itseäni kiinnostavanan, mielenkiintoisen alan, jonka parissa jatkaa opintojani, Annukka sanoo. – Lauantaina lakitus on Savonlinnasalissa, jonka jälkeen ylioppilasjuhlia vietetään täällä Uukuniemellä.
Annukka Suppola.
Tomin opinahjo on Joensuun Lyseon lukio. Tällä hetkellä hän asuu Uukuniemellä, jossa valkolakkiakin juhlitaan. -Jatkot ovat sitten Joensuussa, kertoo abiturientti. – Kesäksi menen töihin Savonlinnan torille. Tulevaisuuden haaveissa on opiskellä diplomi-insinööriksi, Tomi päättää.
Niukkalassa asuva Matti Ahokas ja puoliso Eeva Ahokas joutuivat erilleen neljä vuotta sitten Eevan sairastuttua. Nyt Matin taistelu yhteisen asuinpaikan puolesta on saanut jo valtakunnalista huomiota. Itä-Savon lisäksi asiasta uutisoi Ilta-Sanomat. Käy lukemassa jutut alla olevista linkeistä:
Perinteisiä Akonpohjan markkinoita vietettiin tänä vuonna tuulisessa, mutta aurinkoisessa säässä. Väkeä virtasi Saaren ravikentälle päivän aikana tasaiseen tahtiin. Laku- ja rinkelikojujen lisäksi paikalla oli muun muassa vaate- ja kenkämyyjiä, lettukahvioita sekä korujen-, puutavaraoiden- ja työkalujen myyjiä.
Lasten suosiossa (makeisten ohella) olivat ilmapallot, joita löytyi vaikka minkä kokoisina ja näköisinä. Paikalliset äidit Marika Leskinen ja Sisko Harinen olivat saapuneet paikalle jälkikasvun kera. – Lapset kyllä varmistavat, että tänne tulee lähdettyä, Harinen sanoo. – Kyllä ne “pakolliset” eli metrilakut ja rinkelit on täältä aina käytävä hakemassa, jatkaa Leskinen. Molemmat naiset asuvat Akonpohjassa, kävelymatkan päässä markkina-alueelta. Leskiselle markkinakevät oli vasta kolmas, Harinen puolestaan arvioi, että käyntejä on jo reilusti yli kymmenen. – Viime vuonna täällä oltiin shortsit jalassa ja t-paitasillaan. Tänä vuonna ei olisi oikein tarennut, naurahtaa Harinen. Muuten ei markkinamenoissa ole suurta muutosta tapahtunut. – Voi olla, että myyjiä oli alkuvuosina hiukan enemmän, Harinen pohtii. – Tämä on kuitenkin paikallisille tärkeä tapahtua, perinne. Senkin takia on käytävä, että näitä järjestettäisiin vielä jatkossakin, Leskinen toteaa.
Marika Leskinen (vas.) ja Sisko Harinen nauttivat markkinatunnelmasta lastensa kanssa.Markkinakansaa ravikentällä.Kotiinviemisiksi oli tarjolla muun muassa puutöitä sekä ilmapalloja.
Vappu saapui tänä vuonna Parikkalaan näyttävästi lumen, rännän ja sähkökatkosten kera. Mitenkään tavatonta valkoinen maisema vappuna ei ole, vaan lumista vappuaattoa ja vappupäivää on vietetty Suomessa tasaisin väliajoin. Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta voi käydä kurkistamassa tilastoja vappusäästä kymmenien vuosien ajalta.
Kuitenkin vappu on perinteisesti ollut alkavan kevään juhlapäivä sekä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Suomessa vapunpäivää aattopäivineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana, ja vuodesta 1979 se on ollut myös virallinen liputuspäivä. Vappuperinteiden tausta on kirjava ja varhaisimmat juuret ulottuvat jo keskiaikaan, jolloin tippaleivät, munkit ja sima jo tunnettiin. Vaikka nykyaikainen vappu onkin leimallisesti kaupunkilainen juhla, on vappua vietetty myös maaseudulla sekä talonpoikien että herrasväen piirissä. Maaseudun pappiloissa pidettiin vappuisin kutsuja ja vappuun yhdistettiin pyhäpäiviä koskevia työkieltoja, sillä vapulla oli Valburgin muistopäivänä myös vanhaa kirkollista luonnetta. Kaupunkien säätyläistö piti 1800-luvulla vappua ruotsalaisen ja eurooppalaisen esikuvan mukaan kevätjuhlana, kesäravintolat avautuivat ja pidettiin ulkoilmakonsertteja. Porvarisperheissä tarjottiin simaa, joka oli kuulunut myös pappiloiden vappuun. Kaupunkien killat ja ammattikunnat pitivät vappua kokous- ja kestipäivänään, ja myös maaseudulla pidettiin kyläkokouksia. Myöhemmin säätyläisvappuun sulautui ylioppilaiden kevätjuhlaperinne. Vappuna oli (ja on edelleen) tapana syödä ja juoda runsaasti: sanottiin, että näin saadaan voimia tulevan kesän varalle. Ilmapallot, serpentiini, vappuhuiskat ja naamarit ovat tulleet osaksi vapunviettoa markkinaperinteistä.
Vappupiknikiä ajatellen ei sää tänä vuonna ehkä ole kaikkein otollisin, mutta onneksi menovinkkejä riittää ihan lähialueilla! Kesälahdella voi käydä pyörähtämässä Onnentuvalla “Vappumarkkinoilla” 29.4. – 14.5. tekemässä kirpparilöytöjä ja nauttimassa tuoreita munkkeja. Parikkalan torilla vietetään vappuaattona 30.4. klo. 11.00 alkaen LC- Parikkalan järjestämää vappuriehaa, jonka ohjelmassa muun muassa leikkimielisiä kilpailuja, kahvia, grillimakkaraa ym. Ja tietenkin munkkeja!
Paikallisten asukkaiden ja vasukkaiden vapunviettoa kyseltiin minigallupilla.
Kysymykset kuuluivat:
Kuinka vietät vappua?
Munkki vai tippaleipä?
Paras vappupuistosi?
Elisa Tuunanen, Parikkala
1. Vappurieha ja kotona lasten kanssa, ehkä grillikauden avaus vappupäivänä.
2. Munkki ehdottomasti!
3. Ei ole jäänyt mitään erityistä vappuun liittyvää mieleen, tullut vietettyä aika rauhalliset vaput.
Mirja Ulmanen, Espoo
1. Perinteisesti kotona Espoossa, sillä Suitsaan ei pääse vielä veneellä
2. Munkki – reiällinen.
3. Kun olikin 30 astetta lämmintä vappuna ja uitimme juuri lähteineiden jäiden lomassa kylpytynnyrin Suitsaan. Taisi olla vuosi 2008.
Eija Rönkkönen, Uukuniemi
1. Vietän vappua perheen ja ystävien kanssa mm. grillaten.
2. Itse tehdyt munkit.
3. Parasta vaikea sanoa, kun on niin monia vappumuistoja.
Salla Hälvä, Uukuniemi
1. Jos sää sallii, niin avataan grillikausi ja nautiskellaan hyvästä ruuasta ja juomasta. Muuten sitten ihan vaan rentoillen ylimääräisestä vapaasta iloiten. Ehkä käydään vapputapahtumassa lasten kanssa.
2. Ehdottomasti munkki!
3. Paras vappumuisto…ehkä joskus nuorena aikuisena ystävien kanssa tehty, perinteinen piknikki Kaivopuistossa. Siellä on tunnelmaa!
Kati Pennanen, Kesälahti
1. Vietän vappua perheen kanssa. Pelataan lautapelejä, saunotaan ja tehdään polttopuita.
Virpavitsoista ja vaaliuurnista, niistä on tämä sunnuntai tehty. Alkanut päivä 9.4. on monella tapaa poikkeuksellinen pyhäpäivä, kun palmusunnuntain eli perinteisen virpomispäivän lisäksi vietetään myös vaalipäivää. Jännitettävää riittää aina iltamyöhäiseen saakka, jolloin selviää, ketkä kaikki 27 henkilöä valitaan Parikkalan kunnanvaltuustoon. Mikäli et vielä ole omaa ehdokastasi päättänyt, kannattaa käydä kokeilemassa vaikkapa seuraavia vaalikoneita:
Uukuniemellä äänestämään pääsee kirjastolla klo. 9-20 välisenä aikana. Samalla voi tutustua Andreas Hännisen näyttelyyn “Pyhän Perheen tsasounan tulo Uukuniemen Akkakalliolle”. Pääsiäiseen hyvin sopivan näyttely ehdottomasti upeimpia teoksia ovat ikonit, erityisesti Kristus Kaikkivaltias -ikoni, jonka pappismunkki Josef Kesälahtelainen on maalannut Pyhän Athosvuoren Andreas-skiitan kirkon lattialankunpätkään, sekä Joosefia kuvaava ikoni, johka idea on alun perin syntynyt vanhan postikortin pohjalta. Upea on myös Konevitsan igumenin lahjoittama suuri pääsiäismuna, johon on maalattu Konevitsalaisen Jumalanäidin ikoni. Ikoneiden lisäksi esillä on materiaalia tsasounan rakentamishankkeesta. Torstaina 20.4. Andreas on kirjastolla kertomassa tarkemmin ikoneista ja tsasounasta kirjaston aukioloaikana. Tarjolla on myös kahvia.
Uukuniemeltä näyttely etenee Kiteelle, Saarelle, Kesälahdelle, Parikkalaan ja Simpeleelle.
Andreas Hännisen näyttelyä voi ihastella Uukuniemen kirjastolla.Konevitsan Igumenin lahjoittama suuri pääsiäismuna.Vasemmalla piirros “Älä itke äitini”, oikealla lattialankun pätkään maalattu ikoni.Konevitsalaisen Jumalanäidin ikoni.Josef ja Jeesus-lapsi.
Parikkalan alueen kirjastojen näyttelyt ja ajankohdat:
Parikkalan pääkirjasto
Avojaloin – kymmenen elämää Karjalan kannaksella – kiertonäyttely 3.-28.4.2017
Näyttely koostuu kahdestatoista roll up – telineestä, ja tutustuttaa katsojansa kymmeneen henkilöön ja heidän tarinoihinsa. Henkilöt ovat eri-ikäisiä naisia ja miehiä, eri puolilta Kannasta, eri yhteiskuntaluokista, erilaisista miljöistä. Kiertonäyttelyn sisällöstä vastaavat Lappeenrannan museoiden Avojaloin -näyttelytyöryhmä ja näyttelyn käsikirjoittaja, kirjailija Anna Kortelainen. Näyttelyä täydentää kolmekielinen (suomi-englanti-venäjä) Aikamatka Kannakselle -verkkonäyttely, joka johdattaa syvemmälle näyttelystä tuttuihin teemoihin. Verkkonäyttely löytyy osoitteesta www.aikamatkakannakselle.fi. Kirjasto ja kulttuuritoimi.
Imatran seutu sodassa – sisämaasta rajaseuduksi -näyttely 3.-28.4.2017
Imatran seutu sodassa – sisämaasta rajaseuduksi on kokoelma SA-kuvia Parikkalan, Rautjärven, Ruokolahden ja Imatran alueelta. Näyttely on esillä Imatralla, Ruokolahdella, Rautjärvellä ja Parikkalassa juhlavuoden aikana, ja sen on koonnut Antti Suoninen.
Näyttelyihin voi tutustua kirjaston aukioloaikoina: ma-to klo 10-19 sekä pe klo 10-16.
Huom! To 13.4.2017 klo 10-16. Suljettu 14.4.2017 sekä 17.4.2017.
Tulossa olevat näyttelyt:
Linnunpöntöt, Hanna Kosonen toukokuu 2017
“SA-kuvia, Simpele kesällä 1941”, koonnut Reijo Sinkkonen kesäkuu 2017
Luontokuvia, Suomen kameraseurojen liitto heinäkuu 2017
Pyhän Perheen tsasounan tulo Uukuniemen Akkakalliolle –näyttely, Andreas Hänninen elokuu 2017
Ajoneuvot-kuvataidenäyttely vitriinissä, Arto Kargu syyskuu 2017
Saaren kirjasto
Saaren eskareiden tekemät puput ja munat vitriinissä
Askartelussa on käytetty kierrätysmateriaaleja.
Näyttelyyn voi tutustua kirjaston aukioloaikoina: ma ja ke klo 12-19 sekä ti ja pe klo 10-16. Huom! Pe 14.4.2017 sekä ma 17.4.2017 suljettu.
Tulossa olevat näyttelyt:
Avojaloin- kymmenen elämää Karjalan kannaksella – kiertonäyttely 2.-12.5.2017
Imatran seutu sodassa – sisämaasta rajaseuduksi -näyttely 15.-30.5.2017
Pyhän Perheen tsasounan tulo Uukuniemen Akkakalliolle –näyttely, Andreas Hänninen kesäkuu 2017
Muumimukit heinäkuu 2017, Saija Sairanen
Ajan elävä säie -näyttely viikot 31-32, Suomi-Venäjä -seura Parikkalan osasto
Uukuniemen kirjasto
Pyhän Perheen tsasounan tulo Uukuniemen Akkakalliolle –näyttely 6.-27.4.2017, Andreas Hänninen
Näyttelyyn voi tutustua kirjaston aukioloaikoina: ma klo 16-18 sekä to 11-18. Huom! To 13.4.2017 klo 10-16. Suljettu ma 17.4.2017.
Tulossa olevat näyttelyt:
Imatran seutu sodassa – sisämaasta rajaseuduksi -näyttely 4.-11.5.2017
Avojaloin- kymmenen elämää Karjalan kannaksella – kiertonäyttely 15.-29.5.2017
Urbaanilegenda, jonka mukaan nuoret aikuiset eivät maaseudulla tai pienen pienellä paikkakunnalla viihdy, on ainakin Uukuniemellä todistettu tämän jutun myötä paikkaansa pitämättömäksi. Kuluneen vuoden aikana Niukkalan mäki on saanut vakituisiksi asukkaiksi neljä nuorta miestä, jotka kaikki ovat palanneet “juurilleen” omasta vapaasta.tahdosta.
Markus Hietaselle, 21, ja Olli-Pekka Nousiaiselle, 20, keittiö on toinen koti. Molemmilla pysyy kaulin ja kapusta kädessä -ainakin työajalla. Molemmat nuorukaiset ovat myös muuttaneet heti opintojen päättymisen jälkeen takaisin entiselle kotipaikkakunnalleen. -Olen ammatiltani kokki. Opiskeluajan asuin Joensuussa ja valmistumisen jälkeen kävin armeijan. Pysyvästi olen asunut täällä nyt viime vuoden toukokuusta lähtien, Markus kertoo. – Aikaisemmin olen ollut töissä muun muassa Papinniemen leirintäalueella sekä Oronmyllyn leirikeskuksessa. Nyt viime syksystä lähtien olen ollut Särkisalmen Abc:lla kokkina ja täytyy sanoa, että se on kyllä paras työpaikka ikinä, hän jatkaa.
-Minä olen koulutukseltani leipuri-kondiittori ja opiskelin myös Joensuussa. Elokuussa 2016 aloitin työt Parikkalan Pika-Pullalla, jossa olin myös muutamana aiempana kesänä hommissa, kertoo Olli-Pekka. – Työ on ihan mukavaa, pääasiallisesti leivon esimerkiksi leipää ja pullaa, mutta lisäksi työnkuvaansaattaa välillä kuulua varastohommia sekä pakkausta. Paistamista vihaan, hän hymähtää. Sekä Markuksen että Olli-Pekan työ on vuorotyötä, Markuksella joko aamu-, päivä- tai iltavuoroa ja Olli-Pekalla pääasiallisesti yö- tai aamuvuoroa. – Nyt olen ollut yövuorossa kaksi viikkoa putkeen, vähän alkaa jo painamaan, naurahtaa Olli-Pekka.
Markus asuu Niukkalassa kotitalossaan ja Olli-Pekka aivan kävelytien toisella puolella rivitaloasunnossa. Vapaa-aikaa kaverukset viettävätkin paljon yhdessä, välimatka kun ei ole esteenä. – Käyn salilla, tai lenkillä, näen kavereita tai olen ihan vaan kotona. SeIlaista normaalia arkielämää, Markus toteaa. – Kaupungissa tulee käytyä keskimäärin noin kerran kuussa, kesällä ehkä hiukan useammin, hän pohtii. Paluu entiselle kotipaikkakunnalle on molemmille ollut itsestäänselvyys. -Täällä voisin asua ihan vaikka kuolemaan saakka, Markus sanoo päättäväisenä. -En tykkää yhtään kaupungista. Täällä tuntee lähes kaikki ihmiset ja on tutut paikat, hän jatkaa. -Kaupungissa tuntuu jotenkin kolkolta asua, lisää Olli-Pekka. Entä mikä on kokin ja kondiittorin bravuuri keittiön puolella? -Kyllä se taitaa olla ihan perinteinen makaronilaatikko, Markus sanoo hetken mietittyään. -Kaikki luonnistuu, nauraa Olli-Pekka pilke silmäkulmassa. -Mutta juhliin leipoisin kyllä sacherkakun, aidolla itävaltalaisella reseptillä, hän päättää.
Keittiön ammattilaiset. Markus Hietanen (vas.) ja Olli-Pekka Nousiainen.
Hietasen ja Nousiaisen lisäksi Niukkalan ytimessä asuvat myös Bergin veljekset Aleksi, 25, ja Markus, 22. Markus asuu entisessä kotitalossaan ja Aleksi on vastikään ostanut avopuolisonsa kanssa rivitalon päätyhuoneiston aivan naapurista. Rivitalon pihasta näkee myös Olli-Pekan ja Markuksen (Hietanen) koteihin. Aleksi on koulutukseltaan koneasentaja sekä talonrakentajana. -Tässä kuussa saan suoritettua myös puualan tutkinnon, hän kertoo. Monitoimimieheltä kuulostava Aleksi työskentelee tällä hetkellä Laatokan Lankulla, avopuoliso on lähihoitaja ja käy töissä Parikkalassa. -Työnkuvaani kuuluu esimerkiksi puiden lajittelua koneellisesti, höyläämistä sekä kaikenlaista korjaamista jne, Aleksi luettelee. -Työ on päivätyötä, mutta kesällä saatta olla myös kahta vuoroa, hän jatkaa. Vapaa-aika menee pitkälti autojen parissa, joita Aleksilla on useampikin kappale. -Ja tietysti näen myös kavereita, hän lisää. Myös Aleksille paluu kotipaikkakunnalle on ollut selvää alusta asti. -Opiskelin Savonlinnassa, mutta aina aina kyllä tiesin etten sinne jää, Aleksi sanoo napakasti. – Täällä kun on melkein koko ikänsä asunut niin ei sitä oikein osaa muuallakaan asua, hän hymähtää. Aleksin pikkuveli Markus on työskennellyt joulukuusta lähtien niin ikään Särkisalmen Abc:lla, samassa paikassa kaimansa kanssa. Koulutukseltaan hän on kokki ja tarjoilija.
Nuoren iän ja kotiseuturakkauden lisäksi näitä neljää ja ahkeraa miestä yhdistää onnekkuus: kaikki ovat löytäneet oman alansa töitä järkevän ajomatkan päästä. Se on ehdoton edellytys, jotta asuminen Uukuniemellä ylipäätään on mahdollista ja tämän kaikki tiedostavat. Markus H:n, Markus B:n, Olli-Pekka N:n ja Aleksi B:n tuskin tarvitsee työnsaannista olla huolissaan, sillä näille ahkerille, alansa osaaville, iloisille sekä positiivisille miehille uskoisi olevan töitä tarjolla kyllä jatkossakin!
Koneasentaja, talonrakentaja ja pian myös puualan ammattilainen. Aleksi Berg.
Vanhojen valokuvien kokoelma saa täydennystä Heimo Paakkisen lähettämän kuvan ansiosta. Kuva on otettu Uukuniemi-juhlien aikaan 80-luvulla kirkon portailla. Tarkempi vuosiluku ei ole tiedossa.
Kuvasta tunnistaa ainakin vasemmalla seisovan vanhan kunnallismiehen, Aimo Siitosen, joka on toiminut muun muassa Uukuniemi-Seuran ja Uukuniemen kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Edessä sinisessä takissa oleva nainen on kansanedustaja Aune Salama, joka työskenteli Uukuniemellä kansakoulunopettajana vuosina 1930-40. Otos on alunperin Hilkka Kaksosen albumista, joka seisoo kuvassa toisessa rivissä sini-valkokauluksisessa puserossa.
Uukuniemi-juhlilla 80-luvulla. Kuvan lähettänyt Heimo Paakkinen.
Uukuniemen Seudun Sanomat julkaisee 25.3. mennessä tekstinsä jättäneiden kuntavaaliehdokkaiden esittelyt. Seuraavassa Kokoomuksen ehdokas Markku Uimonen.
Hei, olen Markku Uimonen Uukuniemeltä ja ehdolla numerolla 32 Parikkalan kunnanvaltuustoon.
Jotkut ehkä muistavat minut Vasukkaiden aktiivina, mutta kuusi vuotta sitten eläkkeelle jäätyäni muutin vakituisesti asumaan äitini synnyinpitäjään Uukuniemelle, kirkasvetisen Karjalan Pyhäjärven rannalle. Nyt olen mukana monen uukuniemeläisen yhdistyksen toiminnassa. Vanhusten tukiyhdistyksen hallituksen puheenjohtajan pesti oli ensimmäinen ja sen jälkeen tuli Osuuspankin hallintoneuvoston varapuheenjohtajuus sekä Parikkalan kirkkovaltuusto ja viime syksynä ryhdyin myös Osakaskunnan sihteeriksi.
Perheeseeni kuuluu vaimo sekä yhteensä viisi täysi-ikäistä lasta sekä kaksi lastenlasta. Perheeseen kuuluu myös 5-vuotias Espanjan vesikoira, Leo Kullervo.
Vapaa-aikaani käytän päivittäiseen lenkkeilyyn koiran kanssa. Kokkaaminen on mieluisa askareeni ja saunominen on joka-iltainen yhteinen rentoutumishetki.
Kunnanvaltuustoon tarvitaan päätöksentekijöitä myös sivukyliltä ja minulle Uukuniemeläisten hyvinvointi ja peruspalveluiden säilyminen ovat toimintani kulmakivi. Haluan olla vastuunkantajana siinä, että kuntapäätöksissä huomioidaan myös kunnan pohjoisin kolkka, Uukuniemen pitäjä.
Kaukana kuntakeskuksesta kolmannen sektorin tarjoamat palvelut, esimerkiksi liikuntapalvelut ja vanhustenhoito, tuotetaan osin uukuniemeläisten yrittäjien voimin. Kuitenkin kunnan tuki on toiminnan jatkumisen kannalta elintärkeää. Onneksi kunnan pohjoispäähän on syntynyt uusia kuntalaisia ja siksi koulun säilyminen Akonpohjassa on pienien koululaisten kannalta todella tärkeää. Ilmaisten kirjastopalvelujen säilyminen omalla kylällä on tärkeää kaiken ikäisille.
Yhdessä tekemällä, kaikkien yhteistyöllä saamme asuinkunnastamme toimivan ja turvallisen paikan elää.
