Susien pantaseuranta -sivustolla voi seurata pannoitettujen susien liikkumista. Tänään klo 14 on pantasusi Serosta saatu havainto Uukuniemen rajan tuntumasta Kiteen puolelta. Sero on muutaman päivän ajan liikuskellut samalla alueella.

– Ilmeisesti Sero ei ole kuitenkaan sama susi, josta oli jälkihavaintoja Korpijärven-Homavaaran maastossa. Kesusmaalla on myös tehty susihavaintoja, kertoi Parikkalan petoyhdyshenkilö Ilkka Tiainen.

Seron liikkeitä voi seurata internetissä osoitteessa http://pantaseuranta.rktl.fi/

Serosta juttua myös Pogostan Sanomissa. Lehti kertoo että vielä 6.2. Sero liikkui hiukan pohjoisempana Ilomatsin Tuupovaaran suunnalla.
http://www.pogostansanomat.fi/uutiset/Etusivu/4864683

Pantasusi Serosta antoi Uukuniemi.infolle vinkkiä Suitsansaaren kesäasukas, Juha Seppälä.

JL

Helmikuun alussa yksinäinen susi on liikuskellut Korpijärven suunnalta Homavaaraan ja sieltä edelleen Uukuniemen kirkolle päin. Lähimmillään hukka on käynyt sadan metrin päässä asuintalosta. Kovin harvinainen susi ei Uukuniemellä kuitenkaan ole, lähes joka talvi tehdään paikkakunnalla suden jälkihavaintoja.

Voit ilmoittaa susihavoinnoistasi Uukuniemi.infoon yhteydenottolomakkeella https://uukuniemi.info/yhteydenotto/

Lisää aiheesta http://www.suurpedot.fi/www/fi/lajit/susi/tuntomerkit/jaljet.php

JL

BirdLife Suomi järjestää jo yhdeksättä kertaa Pihabongaus-tapahtuman tammikuun viimeisenä viikonloppuna 25.–26.1. Kaikille luonnosta kiinnostuneille tarkoitetussa tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla ja havainnot ilmoitetaan BirdLifelle. Katso video: http://www.youtube.com/watch?v=jjrTNVjsshk#t=52

Osallistuakseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu. Tapahtuman päätarkoituksena on saada mahdollisimman monet tarkkailemaan talvisia kotipihan lintuja. Samalla välitetään tietoa lintujen suojelusta ja talviruokinnasta sekä kerätään arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta ja siinä tapahtuvista muutoksista.

Tapahtuman suojelijana toimii tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio

”Tavallisimmin tavatut talitiainen, sinitiainen ja harakka ovat monelle päivittäisiä tuttuja, mutta harva tulee ajatelleeksi, että omalla koti- tai muulla tutulla pihalla saattaa tavata myös todellisia harvinaisuuksia! Juuri tästä jännittävien ja ennakoimattomien kohtaamisten mahdollisuudesta sekä halusta tunnistaa näkemänsä syntyy lintubongaamisen kiehtova tunnelma”, sanoo Jenni Haukio.

Pihabongaus on järjestetty tammikuun viimeisenä viikonloppuna vuodesta 2006 lähtien. Viime vuonna Pihabongauksessa rikottiin ennätyksiä, kun 19 000 ihmistä tarkkaili lintuja yli 12 000 pihalla. Lintuyksilöitä havaittiin kaikkiaan yli 600 000.

Havainnot voi ilmoittaa osoitteessa www.pihabongaus.fi tai postikortilla. Osallistujien kesken arvotaan lintuaiheisia palkintoja. BirdLife julkaisee verkkosivuillaan tuloksia jo tapahtuman aikana, alustavan yhteenvedon 27.1. ja lopulliset tulokset helmikuun aikana.

Malli Pihabongaukseen tulee Isosta-Britanniasta, missä sikäläinen BirdLife (RSPB) on yli 30 vuoden ajan järjestänyt Big Garden Birdwatch -tapahtumaa, johon osallistuu nykyisin yli 500 000 ihmistä.

Tapahtuman yritysyhteistyökumppaneina ovat Eläinruokatehdas Lemmikki Oy, Suomen Lintuvaruste Oy ja Kustannusosakeyhtiö Moreeni.

OSALLISTUMISOHJEET

Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu vain tunti!

Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa ja missä tahansa Suomessa. Pihabongaukseen ei tarvitse erikseen ilmoittautua eikä tapahtumassa ole osallistumismaksua.

Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla pihalla, puistossa tai muulla paikalla joko lauantaina 25. tai sunnuntaina 26. tammikuuta.

Tunnista havaitsemasi lintulajit.

Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).

Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät BirdLifelle viimeistään perjantaina 31.1. joko osoitteessa http://www.pihabongaus.fi/index.html tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. Postikortissa on oltava lintuhavaintojen lisäksi havainnoitsijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajankohta ja havainnoitsijoiden määrä.

MA

Syksyinen ruska Uukuniemen Pyhäjärvellä. Näkymää Mustaniemestä naapurin puolelle. Taustalla värikylläinen Karpansaari.

Harri Kylliäinen

Suomessa pääasiassa merialueilla pesivän merimetson voi bongata syksyisin myös Uukuniemen rannoilla. Itsenäistyessään elinpiiriä kartoittaessaan nuoret linnut lähtevät liikkeelle kauaskin ja lisäksi niitä voi esiintyä sisäjärvillä muuttomatkoillaan Välimeren maihin. Muutamia merimetsoja on voinut ihailla viimeisen kuukauden aikana myös Pyhäjärvellä. Ovatko ne hakemassa uutta reviiriä vai ohikulkumatkalla?
Soitto parikkalalaiselle lintuharrastaja FM Hanna Aallolle valaisee asiaa.
-Oletan näiden yksilöiden olevan matkalla Jäämeren tai Venäjän suunnalta Välimeren alueelle, jossa merimetsot tyypillisimmillään talvehtivat. Merimetsoja on tavattu jo parin viime vuoden aikana mm. Simpelejärvellä, joten laji ei ole aivan ensitulokas alueellemme. Aikoinaan merimetsot olivat lähes sukupuuttoon metsästetyt, kunnes laji alkoi pikkuhiljaa elpyä. Merimetsojen kanta Itämerellä on kasvanut viime vuosina. Suomenlahden lisäksi linnut ovat levittäytyneet mm. Perämerelle ja Merenkurkkuun.
Suomessa ensimmäiset pesinnät havaittiin vuonna 1996. Tätä aikaisemmin merimetso on pesinyt Suomessa viimeksi ilmeisesti pari sataa vuotta sitten. Nyt kanta on jo 17100 yksilöä v. 2012 laskennan mukaan.
Merimetson kannan runsastumiseen liitetään monesti kielteisiä ilmiöitä. Tutkimusten mukaan on todettu, että merimetso syö enimmäkseen roskakalaa, joten se ei ole uhka kalastukselle elinkeinona. Nykyään merimetso on Suomessa täysin rauhoitettu laji.

Lisää merimetsoista http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/merimetso.shtml
Sah

Sattuipa syksyisenä päivänä Myrskylän Hevonojan kartanon viereisellä pellolla mielenkiintoinen tapaus.

Savisella pellolla räpisteli siipiään nuori haukka. Kenties se oli loukannut itsensä yläilmoissa sähköjohdoissa. Kahlasimme savisella pellolla lähemmäs katsomaan ja lintu vaikutti kesyltä, oli ehkä nuori yksilö.

Tero Pöllänen vei linnun hoitoon navettaan ja se sai nauttia muutaman viikon kotihoitoa, kunnes eräänä päivänä se päätti lähteä muuttomatkalle. Haukka ristittiin Tyyneksi löytöpäivän mukaan.

Videot kuvasi Tiina Mäkelä. Kuvat Maija Ala-Nikkola.

Mehiläishaukka Tyyne

Loukkaantunut mehiläishaukka Tyyne kotihoidossa Myrskylässä.
Honey buzzard Tyyne plays piano
Tyyne soittaa pianoa
katso video

Tyyne having a bath
Tyyne kylvyssä
katso video

Drying a honey buzzard
Tyynen kuivatus hiustenkuivaajalla
katso video

Tyyne takes off
Mehiläishaukka Tyyne on toipunut vammoistaan. Tyyne nousi tyylikkäästi lentoon oltuaan pari viikkoa kotihoidossa.
katso video

Ehkä Tyyne palaa Suomeen keväällä.

Talvisin terveisin Maija ja Heikki Myrskylästä

Eeva-Liisa Hirvonen Uukuniemen Tienpäästä koki pienoisen säikähdyksen kun kämmentä muistuttava hahmo ilmestyi hämärissä ikkunaan.

Kysymyksessä olikin onneksi vain tavallista komeampi ja harvemmin nähty perhonen, siniritariyökkönen, joka oli kiinnostunut ikkunan lähellä olleesta pöytälampun valosta.

Siniritariyökkösen siipiväli on lähes 10 cm. Perhonen viihtyy myös puutarhoissa, liikkuu öisin ja hakeutuu herkästi valolle. Laji ei ole kovin harvinainen ja sitä esiintyy koko maassa.

Lisää aiheesta mm:

http://perhoset.perhostutkijainseura.fi/historia/catocalinae/cat-fraxini.htm

Omenapuut taipuvat nyt hedelmien painosta. Suurta herkkua ja luomua saa suoraan omasta puutarhasta.

Muistuu mieleen lapsuuden muistoihin kotipihan villiomenapuu. Se oli känkkyräinen ja tuotti happamia omenia. Sen hedelmät nautittiin hartaudella talven mittaan. Punaista ja pehmeää omenaa oli hauskaa kastaa sokeriin. Omenoita myös kuivattiin talveksi.

Pienet happamat pihapuun omenat
upotimme puolukoiden punaiseen syliin
Siellä ne säilyivät ja tulivat pehmeiksi
syödessä kastoimme niitä sokeriin
Paremmasta emme tienneet…

Hyöritään ja aherretaan, laitetaan hilloja, mehuja, pakastetaan lohkoja, kuivataan, leivotaan piirakoita.

Omenasose mikrossa

1 l happamia kuorittuja omenalohkoja
1 sitruunan mehu

1. Pane omenalohkot laakeaan mikroaaltouuniin käyvään astiaan, vaikkapa lasivuokaan. Kaada sitruunamehu päälle ja peitä mikrokuvulla.

2. Kypsennä mikrossa täydellä teholla 7-8 minuuttia eli kunnes omenat ovat täysin soseutuneita. Sekoita välillä.

3. Sekoita lopuksi sose tasaiseksi. Sauvasekoittimella saat todella tasaisen soseen. Lisää halutessasi sokeria. Laita sose rasioihin, jäähdytä ja pakasta.

Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa
korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen
ääniltä erottaa
astioiden helinää.
Toukka tiskaa.

-Risto Rasa-

Hauskoja askareita!

Kaksi ekomarttaa

Pikkulintu teki pesän Uukuniemen Niukkalassa Lea Leväsen oven pielessä seinustalla riippuneeseen pajukoriin. Pesä oli ensin noin metrin päässä ulko-ovesta, mutta pesän haltija ei säikähtänyt vaikka sitä siirrettiin toinen mokoma kauemmaksi. Jos joku tunnistaa munista mistä linnusta on kysymys, vastauksia voi lähettää osoitteeseen aineisto@uukuniemi.info.94-237-113-200.hostaan.fi.

Yhteispohjoismaisen Luonnonkukkien päivänä halutaan lisätä kansalaisten kasvituntemusta ja -harrastusta sekä tarjota luontokokemuksia mahdollisimman monelle.

Luonnonkukkien päivälle valitaan vuosittain teemalaji, jota nostetaan esille retkillä ja tiedotuksessa. Päivän teemalaji tänä vuonna on luhtalemmikki (Myosotis scorpioides).

Tänäkin vuonna retkiä järjestetään yli 100 ympäri Suomen.
http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/tule-mukaan-toimintaan/teemapaivat/luonnonkukkien-paiva

Tienpientareet muodostavat merkittävän osan suomalaista luontoa. Suomessa on noin 78 000 kilometriä yleisiä teitä, joiden pientareita niitetään säännöllisesti liikenneturvallisuuden takia.

Maanteiden tienpientareet riittäisi niittää vain kerran kesässä

Luonnonkukkien päivän toimijat ovat yhdessä muiden toimijoiden kanssa tuoneet esille huolensa siitä, että maanteiden pientareet tulisi niittää vain kerran kesässä. Kustannussäästöjen lisäksi se edesauttaisi ratkaisevasti tienpientareiden monimuotoista elämää. Mahdollinen alkukesän niitto tulisi rajoittaa vain pientareen tienpuoleiseen osaan, esimerkiksi yhden niittokoneen terän leveydeltä. Se yleensä riittää pitämään tien reunan riittävän avoimena liikenneturvallisuuden takaamiseksi.

Suomen lajisto uhanalaistuu, mutta suojelulla ja muilla toimilla on voitu merkittävästi hidastaa luonnon monimuotoisuuden vähenemistä maassamme.

Suomen neljännen uhanalaisuusarvioinnin mukaan enemmistö maamme uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista elää metsissä sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muokkaamissa ympäristöissä.

Esimerkiksi kuivilla kedoilla ja harjujen paahdeympäristöissä elävät kissankäpälä ja kangasajuruoho kuuluvat kasvistomme avainlajeihin, joista monet uhanalaistuneet hyönteislajit ovat riippuvaisia. Nämä molemmat silmälläpidettäviksi luokitellut kasvit kasvavat vielä yleisesti teiden varsilla.

Monet maanteiden pientareet niitetään nykyisten ohjeiden mukaan kaksi kertaa kesässä: ensimmäisen kerran juhannuksen aikoihin ja toisen kerran heinä–syyskuussa. Tutkimuksien mukaan kaksi niittokertaa kesässä kuitenkin haittaa sekä kasveja että perhosia.

Suositeltava niittoaika on elokuun loppupuoli

Monien kasvien ja perhosten kannalta ensimmäinen niittoaika on haitallisin. Kesäkuussa perhosia on runsaasti lennossa, sillä se on kasvien parasta kukinta-aikaa. Niittykasvien kannalta paras pientareiden niittoaika on vasta siementen kypsyttyä heinä–elokuun vaihteessa.

Perhosten toukka- ja aikuisvaiheiden ravinnonsaannin turvaamiseksi on kuitenkin perusteltua siirtää niitto elokuun lopulle.

Osittain niittäminen muistuttaa perinteistä maataloutta

Pientareen jättäminen osittain niittämättä alkukesällä hyödyttää monia hyönteisryhmiä. Kun osa kasvillisuudesta saa kasvaa häiriöttä, hyönteisille on tarjolla mesilähteitä ja muuta ravintoa koko kesän ajan.

Osittainen niitto muistuttaa perinteistä maataloutta; osa niitty- ja laidunpinta-alasta säilyi kesän eri vaiheissa koskemattomana ja tarjosi näin mesikasveja ja toukkien ravintokasveja niitetyiltä tai laidunnetuilta alueilta lähteneille perhosille.

Pientareen osittaista niittoa on suositeltu myös muualla Euroopassa. Kapea niitetty alue asfaltin reunassa voi vähentää eläinten harhautumista tielle ja auton alle jäämistä.

Lisää: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=66121

MA