Seurakunnan järjestämät tapahtumat loivat perinteisen tunnelman uukuniemeläisten joulunviettoon. Jouluviikon avasi maanantaina Kauneimmat Joululaulut kirkossa. Yleisön lisäksi esiintyvät lapsikuoro Umenat sekä aikuiskuoro Aivinat. Puheen pitivät Ulla ja Reijo Tuomola. Tilaisuuteen kertyi 140 joululaulujen laulajaa.

Aattoillan hartaus ja Jouluyön messu ovat myös jo perinne, mikä vetää ihmisiä kirkkoon. Yhteensä niihin osallistui n. 200 henkeä.

Haudoilla käynti ja omaisten muistaminen ovat myös ihmisiä yhdistävä tekijä uukuniemeläisessä joulunvietossa.

Joululaulut kaikuvat ensi maanantaina Uukuniemen kirkossa. Suomen Lähetysseuran yli 30 vuotta sitten käynnistämä perinne on pitänyt suosionsa vuosi vuodelta. Joulukiireiden keskellä yhä useampi haluaa hiljentyä kuuntelemaan joulun sanomaa. Suomen Lähetysseuran musiikkityönsihteeri Päivi Granströmin mukaan tänä vuonna lauluehdotukset tulivat suurelta joukolta kanttoreilta.

”Me käymme joulun viettohon” on palannut monen vuoden jälkeen.

Laulun kirjoittaja Mauno Isola (1889-1945) toimi maanviljelijänä Hausjärvellä. Hän harrasti runoutta ja musiikkia laulaen mm. helsinkiläisessä mieskuorossa Laulu-Miehet. Kun kuoronjohtajaksi tuli v. 1933 maisteri Martti Turunen, näytti Isola hänelle kirjoittamiaan joulurunoja. Niistä Turunen sävelsi yhden ”Me käymme joulun viettohon” v. 1934. Runon lähtökohtana lienee ollut ajatus Jeesuksen, joulun lapsen, orpudesta keskellä syntymäpäivänsä materialistista markkinatouhua. Vaikka runo on kirjoitettu 1930-luvun pulavuosina, siinä heijastuu voimakkaana jo joulun maallistuminen.

Suurin osa joululauluista on hartaita, perinteisiä ja tuttuja. Muutama niistä vaihtuu vuosittain, ja mukaan mahtuu yleensä pari uutta laulua. Joululauluja on vihkossa tänä vuonna 24. Uusi laulu on nimeltään ”Pienen lampaan jouluyö”. Laulujen valintaan vaikuttaa myös se, että laulutilaisuuksia järjestetään kirkkojen lisäksi muun muassa varuskunnissa, vankiloissa, kouluissa, työpaikoilla ja vihkoja lähetetään eri puolille maailmaa.

Kauneimmat joululaulut -tapahtuman alkuperäinen idea on lähetystyön tukeminen yhteislaulutilaisuuden kolehtituloilla. Lauluvihko ei ole myyntituote, eikä niitä siksi tule myydä kirkon ovella. -Vihko on joululahjamme jokaiselle Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen osallistuvalle, Päivi Granström kertoo. Kaikilla on mahdollisuus halutessaan osallistua lähetystyön tukemiseen antamalla rahaa kolehtiin, joka kerätään Suomen Lähetysseuran joulukeräykselle ja seurakuntien nimikkotyölle Suomen Lähetysseuran kautta.

Varpunen jouluaamuna hevisti kännyköihin

Muutamia joululauluja voi tilata kännykän soittoääneksikin. Tarjolla on mm.”Silent Night” Nina Åströmin, ”Maa on niin kaunis” Heikki Silventoisen esittämänä tai ”Varpunen jouluaamuna” Marco Hietalan heviversiona. Tilausohjeet löytyvät lauluvihkosta ja netistä osoitteesta ww.kauneimmat joululaulut.fi, jossa voi koekuunnella soittoäänet. MA-N

Kauneimmat joululaulut 2008
1. Me käymme joulun viettohon
2. En etsi valtaa, loistoa
3. Ilon päivä verraton
4. Nyt riemuiten tänne
5. Nyt sytytämme kynttilän
6. Kuului laulu enkelten
7. Sylvian joululaulu
8. Joulukirkkoon
9. Pieni liekki
10. Jouluyö, juhlayö
11. Heinillä härkien kaukalon
12. Ilouutinen
13. Aikaan keskitalven
14. Joulun suuri ihme
15. Varpunen jouluaamuna
16. Joulun kellot
17. Pienen lampaan jouluyö (UUSI)
18. On lapsi syntynyt meille
19. Joulupuu on rakennettu
20. Arkihuolesi kaikki heitä
21. No, onkos tullut kesä
22. Odotan jouluvierasta
23. Sydämeeni joulun teen
24. Maa on niin kaunis

Uukuniemen nuorisoseuran perinteinen jouluvierailu Palvelutalolla

Ohjelmassa oli nuorisoseuran tarjoamat joulukahvit, vanhoja hyviä joululauluja ja tietysti joulupukki.Tilaisuuden juonsi kodikkaasti nuorisoseuran puheenjohtaja Sinikka Rantanen.Paikalle oli saapunut parikymmentä talon asukasta.Kuvia jouluisista tunnelmista.
MA-N

Kirjaston ja Uukuniemen Marttojen yhteinen Joulun avaus-tilaisuus kokosi kirjastoon lähes kaksikymmentä henkeä kuuntelemaan kirjallisuusaiheista ohjelmaa ja laulamaan yhdessä tuttuja joululauluja. Jouluista tunnelmaa lisäsi glögitarjoilu piparien kera.

Joulun avaus järjestettiin jo kolmatta kertaa. Illan sisältö on vaihdellut vuosittain, mutta aina on kuultu runoja ja laulettu perinteisiä joululauluja, niin tänäkin vuonna. Ohjelmassa oli aluksi Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun jouluaiheisista korteista ja kirjoista kootun pienimuotoisen näyttelyn avaus. Näyttelyn kokoaja Leena Tiainen kertoi kuvittajista mielenkiintoisia tietoja esitellen samalla näyttelyä.
Irmeli Tiainen haastatteli Maire Bergiä hänen kirjoittamisharrastuksestaan ja saatiin kuulla runonäytteitäkin.
Paikalliseen Siitarisen mäkeen liittyvän Otto Räsäsen kirjoittaman runon Autio talo luki Kirsti Kaijanen. Saman kirjoittajan runon Toimittaja luki Asko Kemppinen.

Kirjastonhoitaja oli koonnut näytteille lastenkirjoja, jotka sopivat ääneen luettavaksi joulun aikaan.Vinkit olivat kirjavinkkari Maija Ala-Nikkolalta. Irmeli Tiainen esitteli tämän hetkisen mielikirjansa: Merete Mazzarellan Illalla pelataan Afrikan tähteä.
Kirsti Kaijanen lausui Kaarlo Sarkian herkän runon Jeesus lapsen kehtolaulu. Sarkian runo Lapsuuden joulu kuultiin myös ja tilaisuuden päätteeksi laulettiin yhdessä laulu Sydämeeni joulun teen.

Eija Kemppinen huolehti glögitarjoilusta. Irmeli Tiainen

Adventti aloittaa jouluun valmistautumisen. Latinalainen sana Adventus Domini, Herran tuleminen, tarkoittaa Jumalan tulemista ihmisten tavalliseen arkielämään. Suomalaisessa juhlaperinteessä adventti on juhla suurimmasta päästä. Teemme monet asiat tavallisuudesta poikkeavasti: siivoamme paikat, muistamme joulukortilla avainhenkilöitämme, kannamme kuusen kotiin, leivomme ja paistamme, laulamme ja herkistelemme, yllätämme lahjoilla ja käymme haudoilla ja kirkossa. Oikeastaan adventti on inventaario, joka laittaa miettimään ketä haluamme jouluna muistaa. Adventin tarkoitus on siis joulujuhlan monenlaista valmistamista.Hengellisesti adventti panee luopumaan turhasta ja keskittymään olennaiseen.

Nelihaarainen adventtikynttelikkö muistuttaa adventin luonteesta juhlan valmistajana. Nyt sytytämme kynttilän, se liekkiin leimahtaa….virsi 13 1.säk.
Mitä lähemmäksi joulua tullaan, sitä suuremmaksi kasvaa valon määrä.

Adventin paastoluonne muistuttaa meitä samalla, miten pieni voi olla kaunista ja miten suurimmat voitot saavutetaan aina luopumalla, ei hamuamalla. Joululahjan perusideana on muistuttaa antamisen tärkeydestä. Lahja on lahja vasta silloin kun se annetaan jokaiselle ilman vastalahjan toivetta. Joulua valmistamalla raivataan tietä oikeudenmukaisuudelle ja rauhalle. Joulu on ihmiskunnan vapautussanomista suurin. Se vapauttaa vihasta, väkivallasta, kostosta, terrorista, kaikesta siitä mikä tukkii tien vapaudelta ja rakkaudelta.

K.irkon oma brändi on joulu, joulua viettävät kaikki. Suurta juhlaa on lupa valmistaa suurieleisesti. Joulu ei tosiaankaan luiskahda meiltä ohi vähin äänin, siitä kyllä pitävät huolen lukemattomat pikkujoulut, kauppojen hyllyt, ravintolat ja laivaristeilyt ym.. Joulun brändiluonne muistuttaa meitä, että Jumala lahjoittaa pelastuksen katsomatta ihmisen laatuun. Rajat ylittävä rakkaus koskee kaikkia kansoja, kaikkia kulttuureja, kaikkea luotua todellisuutta

Suomalaisten adventtilauluna suosima Georg Joseph Voglerin Hoosianna-hymni (sävelletty 1795) on ylistyslaulu. Siinä pyydetään apua ja pelastusta ihmissuvulle. Se sanoma sopii koko alkavalle kirkkovuodelle.
MA-N

Rajapirtillä järjestettyyn vaali-ilta veti hyvin valtuustoehdokkaita ja yleisöä Rajapirttiin, yhteensä n. 60 henkeä. Valtuustoehdokkaita oli mukana yhtä lukuunottamatta kaikista ryhmistä.

Tilaisuus oli järjestetty Parikkalan Kokoomuksen aloitteesta. Järjestäjien puolesta uukuniemeläinen ehdokas, Sakari Hämäläinen, toivotti kaikki tervetulleeksi. Tilaisuuden alussa Parikkalan kunnan hallintojohtaja Marjatta Laukkanen kertoi kunnan periaatteista ja mukanaolosta vaalitilaisuuksien järjestelyissä. Lisäksi hän piti lyhyen katsauksen kunnan taloudesta.

Vaalipaneliin osallistui kustakin ryhmästä 2-3 ehdokasta. Lisäksi muut läsnä olleet ehdokkaat esittäytyivät ja esittivät omia kantojaan asioihin.

Eniten keskustelua käytiin Uukuniemen koulun kohtalosta. Huolensa sivistyslautakunnan päätöksestä koulun lakkauttamisesta vuonna 2010 esittivät yleisöstä etenkin Irmeli Tiainen, Jouni Suppola ja Mika Berg. Myös vaalipaneeliin osallistuneista enemmistö piti päätöstä vääränä. Monien mielestä päätös oli hätiköity ja ennenaikainen.

Keskustelua käytiin myös Papinniemen kehittämisestä ja kommentoitiin myös kysymystä Papinniemen myynnistä. Yksimielisyys tuntui olevan siitä, että Papinniemeä pitää kehittää kunnan tai erillisen kiinteistöyhtiön puitteissa. Kari Niiranen toi esille myös rakentamisen ja kaavoituksen suunnitelmallisuuden tärkeyttä korvaamattomien maisema- ja luontoarvojen ollessa kyseessä.
Heimo Tikkinen ja Sakari Paakkinen halusivat katkaista huhut Papinniemen myynnistä kokonaan.

Kunnan talouden tilasta ja tulevaisuudesta käydyssä keskustelussa etenkin Kyösti Helminen ja Jouni Kiviaho arvostelivat tehtyjä suuria investointeja. Minna Kokkonen oli sitä mieltä, että kun päätökset on tehty ja rakentaminen käynnissä, on sitä turha enää arvostella.
Heimo Tikkinen kertoi, että suuret investoinnit on ollut kunnalta tietoinen valinta ja johtuneet osittain kuntaliitokseen liittyvistä valtion investointituista.

Jouni Pulkkinen otti esille Palvelutalon ruokahuollon ja piti järjettömänä, että annoksia rahdataan autolla pitkiä matkoja.

Raimo Penttinen toivoi kuntalaisilta optimismia tulevaisuutta kohti.

Sunnuntaina 14.9.2008 oli Rajapirtillä Niukkalassa ”avoimet ovet” Niukkalan maatalousnaisten järjestämän kahvitarjoilun merkeissä. Tapahtuma oli osana Euroopan rakennusperintöpäivää, jonka teemana Suomessa oli seurantalot.

Rajapirtin omistaa Uukuniemen maamiesseura ry. Talo tehtiin lähes kokonaan talkootyönä ja se valmistui vuonna 1953. Sisäosien peruskorjaus suoritettiin 1980-luvulla ja pari vuotta sitten uusittiin salin lattian pinnoite. Talo on pystytty pitämään hyvässä käyttökunnossa talkootyön ja ulkopuolisten avustusten turvin, vaikka seuran talous on ollutkin tiukalla. Parikkalan kunta vuokraa Rajapirttiä erilaisiin liikuntaharrastuksiin. Se toimii myös yleisötilaisuuksien kokoontumistilana ja Uukuniemen Urheilijoiden bingotalona.

Tapahtumassa muisteltiin talon rakentamisaikoja. Mamiesseuran pitkäaikainen sihteeri Eelis Sihvonen kertoi olleensa mukana rakennustöissä ensimmäisestä lapionpistosta alkaen. Hilkka Leminen puolestaan sanoi rakennustalkoiden ohittaneen kiireisetkin omat työt. Talkoisiin lähdettiin vaikka kesken heinänteon, mikä kuvastaa hyvin talon tärkeyttä ja tuon ajan talkoohenkeä.

Uukuniemeläisyys on vahvistunut

Uukuniemeläiset ovat omalla esimerkillään osoittaneet että kuntaliitos on ollut mahdollisuus rakentaa uudenlaista uukuniemeläistä identiteettiä. Uukuniemeläiset ovat edelleen uukuniemeläisiä ja silti Parikkalan kuntalaisia.

Perinteiset kesän 2008 Uukuniemi-juhlat kokosivat runsaaseen kahteen tuhanteen nouseen juhlaväen Uukuniemen kirkonmäelle. Juhlien järjestäminen oli Uukuniemi-seuralle ja 500 asukkaan kylälle suuren talkootyön haaste ja ponnistus suuren juhlavierasmäärän vuoksi. Uukuniemijuhlat ovat paitsi suvun tai perheen perinne myös tuttujen tapaamista ja me-hengen luomista. Vieraita oli saapunut eri puolilta Suomea ja aina Kanadasta saakka.
Juhlilla julkistettiin opetusneuvos Anja Kukkosen toteuttama Uukuniemen Hämäläisten sukututkimus. Kukkonen on tehnyt Suomen mittavimman sukukirjan kootessaan Hämäläiset runsaan 3600 sivun viideksi mahtavaksi teokseksi, josta löytyy liki 60 000 nimeä henkilötietoineen.
Lauantain ohjelmassa Uukuniemen Pitäjäntuvan pihamaalla esityksien ja yhteislaulun lisäksi kuultiin Parikkalan kunnanjohtaja Alpo Kososen tervehdyspuhe, Hämäläisten sukuun kuuluvan Itä-Suomen läänin maaherra Pirjo Ala-Kapee-Hakulisen juhlatarina sekä sukututkija Kukkosen puheenvuoro.

”Juuremme kunhan kestää,
mikään ei voi estää
nousua uudelleen,
kasvua yhä esiin,
satoisampiin kesiin,
valoon ja vapauteen”.
Yrjö Jylhä

-Aaro Hellaakoski kuvaa edellä säkeessä sitä voimaa, mitä juuremme ja perinteemme meille todella merkitsevät, aloitti Alpo Kosunen tervehdyksensä.
Pian virastaan väistyvä kunnanjohtaja Kosunen painotti puheessaan suvun ja kotiseudun merkitystä.
– Ihmiset aikojen saatossa ovat joutuneet mukaan muutoksiin: tahtoivat tai eivät ja tänä päivänä yhteiskunnassamme muutos on jatkuvaa, näki Kosunen.
– Parhaiten kestää vastatuulen hän, jolla on tietoa sukupolvien vaiheista ja sen tiedon mukana elävä kosketus menneeseen. Tuo kosketus luo elämänviisautta, minkä oppiminen ei ole helppoa eikä kivutonta, mutta ei myöskään mahdonta.
Kunnanjohtaja painotti, että kunta- ja kyläyhteisöissä tehdään jatkuvaa kotiseututyötä, jolla saadaan ihmiset kokemaan läheisyyttä ja yhteisyyttä.
Kotiseututyö on sosiaalista kansalaistoimintaa niin henkisellä kuin taloudellisella alalla.

Kosunen toi esiin Uukuniemen kunnan vaiheista muutamia lukuja:
Uukuniemeläisiä oli vuonna 1880 n. 4 400 ja kuntalaisten määrä lisääntyi runsaalla tuhannella asukkaalla vuoden 1920 alkuun ja oli n. 5 500. Uukuniemen seurakunnan kirjoissa oli vuoden 1944 lopussa 5 907 henkeä (vrt. uuden Parikkalan kunnan asukasluku n. 6 000), mutta vähitellen siirtoväki alkoi muuttaa kirjojaan sijoitusseurakuntiinsa. Uukuniemen seurakunnasta muutti vuosina 1945 – 1950 kaikkiaaan 4 049 ihmistä muualle Suomeen.

Sodan jälkeen sisäasiainministeriö selvitti, oliko osittain luovutetuilla kunnilla, kuten Uukuniemellä edellytyksiä jatkaa itsenäisenä kuntana. Uukuniemeläisillä itsellään oli vahva kanta pysyä itsenäisenä. Lukuisten neuvottelujen ja kirjelmien jälkeen Uukuniemi hyväksyttin säilymään kuntakartalla.
Parikkalan seutukunnalla käytiin 2000 luvun alussa useaan otteeseen kuntarakennekeskustelua. Vuonna 2003 alkanut kuntien yhdistymisen valmistelu päätyi 1.1.2005 Parikkalan, Saaren ja Uukiniemen kuntien lakkauttamiseen ja uuden Parikkalan kunnan perustamiseen. Uukuniemen kunnan väkiluku oli tuolloin 501 asukasta.
– Uusi kuntamme Parikkala on Etelä-Suomen läänin pohjoisin kunta, Karjalan ja Savon maakuntien rajalla, jota halkoo Saimaa – Laatokka kehityskäytävä, mainitsi Kosunen.
Uukuniemen monivaiheinen historia avaa yhä paremmin ymmärtämään ja kunnioittamaan uukuniemeläisyyttä sekä niitä ajatuksia ja mielipiteitä, joita kunnan eri vaiheissa on tuotu esiin.
– On hyvä nähdä, miten elämä kulkee eteenpäin ja juuret kestävät, arvioi Kosunen.

Juhlat jatkuivat sunnuntaina pääjuhlalla ja juhlapuheen pitäjä filosofian tohtori Eero Leminen loi puheessaan katsauksen Suomen tiestä jatkosodan päivistä nykypäivään. Puheessaan Leminen vetosi karjalaisuudessa pohjalaiseen itsetuntoon ”Minoon meiltä ja muut meidän krannista”malliin. Riittävän itsetunnon omaava selviää elämän vaikeissakin kohdissa. Uukuniemi-seuran puheenjohtaja Sakari Hämäläinen toi juhlien päätöspuheessaan esille, että viikonvaihteen puheenvuoroissa, muisteloissa, runoissa ja lauluissa eletttiin voimakkaasti Karjalan ja kotipaikkojen menetyksen tuskaa sekä ikävää kotiseuduille. Vaikka väliin mahtuu runsaat kuusi vuosikymmentä, asia on edelleen syvältä koskettava ja tunteita herättävä.
– Tunnen vastuuta siitä miten kiinnostus ja rakkaus omiin juuriin, esivanhempien kotikontuihin, karjalaiseen hengen- ja kulttuuriperintöön siirretään nuoremmille polville.
Vaikka nuoremmalta polvelta omakohtaiset kokemukset puuttuvatkin heillä on oikeus tietää menneistä ajoista ja elämästä Uukuniemellä.
– Kertokaamme tarinoita, kirjoittakaamme muisteloita, säilyttäkäämme ja siirtäkäämme esivanhempien perintöä edelleen, esitti Hämäläinen haasteen juhlaväelle.
– Muistelkaamme tummia, sotavuosien syvänmustia päiviä, mutta myös autereisia kesäaamuja, jossa Pyhäjärvi läikkyy sinisenä, keltaisena lainehtivaa viljapeltoa, vihreänä kuultavaa Karjalan kevään koivikkoa, jatkoi Hämäläinen.
– Huoli Uukuniemi-seuran tulevaisuudesta ja nuorten mukaan saamisesta on väikkynyt aika-ajoin voimakkaanakin, kuten esim. vuoden 1967 seuran vuosikokouksen pöytäkirjan 12 § kertoo:

1967 12 §
Keskusteltiin vielä seuran mahdollisista erilaisista työmuodoista varsinkin sellaisista, joilla saisi nuoria mukaan ja yksi tälläinen olisi retkeily eri kohteisiin seuran järjestämänä ja pienet risteilyt Pyhäjärvelle. Rantakala katsottiin myös hyväksi vetäjäksi, mutta ei liian arvokkaalla ohjelmalla; vain vapaata tarinointia tuttujen ja tuntemattomien kanssa.

-Maailma muuttuu ja niin myös Uukuniemi-seuran toiminta, tosin aina perinteitä kunnioittaen. Viime vuosina Uukuniemi-seura on järjestänyt kotiseutumatkoja entisen Uukuniemen ja luovutetun Karjalan alueelle, joiden matkojen suosio on ollut lyömätön, kertoi Hämäläinen.
– Tämän tapaisia toimintamalleja on toki jo aikaisemminkin seurassa pohdittu, josta toinen esimerkki v 1971, jolloin toki maailma oli vielä toisenlainen:

1971 15 §
Eräs vuosikokouksessa mukana ollut ehdotti, eikö Uukuniemi-seura voisi tehdä aloitetta, että saisimme käydä retkellä luovutetun alueen Uukuniemen kylissä. Tähän seuramme puheenjohtaja antoi heti vastuksen: Uukuniemi-seura ei puutu ulkopolitiikkaan

Tämän päivän Uukuniemi-seuran näkymät ovat valoisat.
Hämäläinen totesi, että Uukuniemi-seura on pian 60 vuoden ikäinen ja jäsenmäärä on kasvanut viimeisen vuoden aikana jopa 16 %. Tämä kertoo sen, että jo kolmas sodanjälkeinen sukupolvi on tulossa mukaan ja kiinnostunut sukunsa historiasta.
– Uukuniemi-seuran toiminta muuttuu perinteitä kunnioittaen. Ensi vuonna juhlitaankin Uukuniemen historiankirjan julkaisua, lupasi Hämäläinen.
– Uukuniemi-seuran puolesta kutsun teidät kaikki tervetulleiksi ensi kesänä Uukuniemelle Uukuniemi-juhlaan 27.-28. kesäkuuta 2009, päätti seuran puheenjohtaja Hämäläinen.

Maija Ala-Nikkola 3.7.2008