Uukuniemen Mensuvaarassa syntynyt FK Sirkka Nurmi (o.s. Tuunanen), on tutkinut 1969 Jyväskylän yliopistossa pro gradu -työssään Uukuniemen murteen väistymistä Etelä-Pohjanmaalla sekä koonnut 1969 1972 laajan Uukuniemen murteen muoto-opin kokoelman (3129 liuskaa, nykyään digitoidussa asussa). Aineisto on Helsingin yliopiston Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen digitaalisessa arkistossa. Koko aineistosta on muutama laaja kokoelma ja materiaalia on kaikkiaan noin 400000 liuskaa.
Tutkimuksissaan Sirkka Nurmi on haastatellut vuosina 1967 – 72 monia jopa 1800-luvun lopulla syntyneitä uukuniemeläisiä. Gradun haastateltavia on 70.
Uukuniemi, Sortavala ja Harlu muodostavat murrealueen 8D eli savolais- ja kaakkoismurteiden väliset savolaisväriset sekamurteet. Murrepohjassa on savolaisvaikutuksen lisäksi mm. karjalan, vepsän, venäjän ja ruotsin vaikutusta. Uukuniemen ja Sortavalan murre ovat monessa suhteessa lähempänä Jaakkiman ja Parikkalan murteita kuin muita naapurimurteita.
Murrekartta http://wwww.jns.fi/museokoulu/kokokuva/kansanperinne/isot_kuvat/murrekartta.html
MUUTAMIA SIRKKA NURMEN KERÄÄMIÄ UUKUNIEMEN MURREPIIRTEITÄ SANANLASKUJEN VALOSSA
Kenne hepo hetteessä, sen käs alinna. Kenne= kenen yleisgeminaatio.Yleiskielessä jonka.
Kaks kissan nostaa, jos häntä kestää. Loppu-i:n kato
Ei oksa puuta pilloo eikä suur kyrpä miestä. Pilloo= geminaatio, -oo= labiaalistuminen
Maho ei piäse maijjo antamatta eikä koiras poikimatta. T:d =jj, ää iä
Ero perreessä ja jako tavarassa. geminaatio, murteessa myös erikoisgeminaatiota
Ensi on heinällä helinä, sitte rutu rukkiilla. Geminaatio, loppu-n:n kato, rutu=kiire
Näkköö kylä kyntäjän, miero vein kantajan. Geminaatio, T:d
Hyvät naijjaa nuapurii, pahat ettäälle viijjää. T:d ee, ie ii.
Ei niin pienijä pitoloita jottei kuokkavieraita. Iä ijä, loi- monikko.
Kantaja taakkase tietää. Omistusliite.
Omase on orjan vaivat.
Monta on kantuu kasessa, ei kaikki koivun kantoloita. Sk:s harvinainen, loi-monikko, oa uu.
Tiellä kolomais pyörä vaunussa. Kolomais.O=svaavokaali.
Minniiks ei pie meinata, jos ei vuonan kerihe kauloo ja pöksylöitä
paikkoo. Ts h, iä ii, d kato, löi-monikko.
Millaset on mallit, sellaset on pallit. I-loppuisen diftongi kato.
Nuoret naiset ja kissanpojat, jos ne ei pahhoo tie, nii ne on pahhoo tekemää mänössä. Geminaatio, aa oo, loppu-n kato, meno mänö.
Kauppa ei elätä, jos ei puolta voita.
Ei pimmiiltä silmä puhkii eikä hämärältä jalka taitu. Eä ii, geminaatio.
Potra on poikana ellee, onni olla naimatonna. Geminaatio, ää ee, -nna .
Kyllä se rek varsan viisoo. Loppuheitto, aa oo.
Sijan porsas, lampaa vuona ja lesken rakkaus on samanlaisii. Sika sijan, n kato, ia ija.
Sillo sika säkkii ko on kärsä mänössä. Loppuheitto, n kato, kun ko, menossa mänössä.
Ei passoo kahella sittuva persiise ja hakkoova lastusta, kumpasestaki suap rikan silmääse. Aa oo, ts h, loppu-n, illatiivi, aa oo, ai a, aa ua, illatiivi.
Paat sormen paskaa, paa koko käs. Lyhentymä, loppuheitto.
Kuka toista soimoo, se ihtiise meinoo. Joka kuka, aa oo, itseänsä ihtiise.
Tätki ois setä ku sill ois munat. Loppuheitto, lyhentymä.
Vanhana vuattee korrii, nuorena muute sorrii. Loppu-n, ea ii.
Kenell on vara antoa, sill on vara vuottoa. Aa oa.
Ei sillo hyvi eletä, ku veikot vieritse aijjaat, siskot sivutse käyvät. Ajavat aijjaat.
Mihi vaipuu vuohen vuona, siihe karva katkijaa. Eaa ijaa.
Huppii män´ hyvät humalat, märänneihe maltaihe. Män liudentuminen.
Ku sie kuulet kul´l´ín iänen, elä mäne järven jiälle.Liudentuminen.
Istuu ko pyhäpäine piiras. Sisäheitto, ei piirakka vaan piiras.
Suu sannoo läkkä läkkä, pylly sannoo ollaa tässä. Läkkä lähdetään venäjästä.
Kylläne ko pekko pölläne.
Pojat on ko vormusta otetut. F v.
Miltä se köyhän pieru haisoo, ko lunta syöp ja vettä juop.
Luun luonta on liha makkii. Eksessiivi luonta.
Luontaaha se tul´ki polttaa. Eksessiivi, liudennus, loppuheitto.
JL